tag:blogger.com,1999:blog-4766638292206252633.post1186772951404912217..comments2023-06-13T16:03:17.262+03:00Comments on Find the will to fight: ERITTÄIN sekava teksti sekaisista ajatuksista ja tunteista syömishäiriön suhteen. lost girlhttp://www.blogger.com/profile/10552957655737600480noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-4766638292206252633.post-47285742350060644112014-01-03T17:50:48.874+02:002014-01-03T17:50:48.874+02:00Niin, olet ihan oikeassa. Pitää vaan yrittää taist...Niin, olet ihan oikeassa. Pitää vaan yrittää taistella näitä ajatuksia vastaan :)lost girlhttps://www.blogger.com/profile/10552957655737600480noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4766638292206252633.post-50887102915885255152014-01-03T17:27:09.654+02:002014-01-03T17:27:09.654+02:00Älä luovuta, älä missään nimessä anna periksi anor...Älä luovuta, älä missään nimessä anna periksi anorektisille ajatuksille! Aina kun annat itsesi vajota syömishäiriömaailmaan, on sieltä pois räpiköiminen joka kerta vaikeampaa. Ihan jo elimistön kunnonkin takia. Kroppa ei kestä, jos se on juuri alkanut korjaantua, ja sitten se hajotetaan uudelleen. Voimia ihan hirmuisen paljon, don't give up <3niinahttps://www.blogger.com/profile/11846327920640013916noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4766638292206252633.post-88342027399027060162014-01-03T15:59:21.657+02:002014-01-03T15:59:21.657+02:00Niin, en nyt osaa sanoa miksi olen valmis heittämä...Niin, en nyt osaa sanoa miksi olen valmis heittämän kaiken hukkaan:/ <br />Mutta en usko että tässä on kyse mistään terveellisemmästä elämästä tai muutenkaan ulkopuolisista tekijöistä koska tiedän ettei tä oo terveellistä tai saa mua "kesäkuntoon" vaan tä on jotain muuta... tai entiedä, voi olla että mediakin vaikuttaa, tai kyllä se jollakin tavalla varmastikin vaikuttaa!lost girlhttps://www.blogger.com/profile/10552957655737600480noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4766638292206252633.post-22964227862327940392014-01-03T15:57:25.288+02:002014-01-03T15:57:25.288+02:00Voi rakas, kiitos kommentista, ei ollut sekava <...Voi rakas, kiitos kommentista, ei ollut sekava <3 ! Mitä mä nyt tähän vastaan....tunnet mut liian hyvin :D<br /><br /> Tiän että puhut totta kaikesta, mutta järki ei tunnu nyt pelaavan paljoakaan enkä vain pysty ajattelemaan omalle kohdalle niitä negatiivisia puolia (ihan kuin oikeasti edes olisi mitään" positiivisia puolia" mutta älyyt varmaan:D) vaan uskottelen että saan tästä hyvän olon eikä psyyke romahda. Entiedä, uskon sen ehkä sitten kun se tapahtuu, jos tää menee niin pitkälle. <br /><br />Kyllä mä tän vien terapeutille ja puhun siellä rehellisesti :) Ja on kyllä totta etten halua mennä rav.terapeutille huonossa jamassa ja täysin sairauden vietävissä... Pitää nyt vain toivoa että tä on ohimenevää :) vaikka aika paljon se on musta itsestäni kiinni miten tässä käy... lost girlhttps://www.blogger.com/profile/10552957655737600480noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4766638292206252633.post-88113306539621946672014-01-03T15:08:43.829+02:002014-01-03T15:08:43.829+02:00Mä toivon, että tää tosiaan menis ohi tää laihdutu...Mä toivon, että tää tosiaan menis ohi tää laihdutusajatus, oot tehnyt jo niin paljon töitä normaalin syömisen eteen, joten miksi heittää se kaikki työ hukkaan? Olisko mahdollista et media tms vaikuttaisi tähän, kun mainostetaan koko ajan "terveellistä elämää", "kesäkuntoa" ymsyms?<br />Buttershttps://www.blogger.com/profile/14920624711937182381noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4766638292206252633.post-66855565837163526572014-01-03T15:04:51.927+02:002014-01-03T15:04:51.927+02:00Mun pää kihisee kanssa kun haluisin sanoa niin pal...Mun pää kihisee kanssa kun haluisin sanoa niin paljon sulle. Itkettää kun mietin miten paha olo sulla täytyy olla, että oot valmis luopumaan kaikesta siitä edistyksestä jonka eteen oot tehny niin paljon töitä. En meinaa saada ajatuksia sanoiksi, täst tulee varmaan sekavin kommentti ikinä. Mä en halua en en en menettää suo syömishäiriölle enkä millekään en ikinä. <br /><br />Hyvä, et kirjotit rehellisesti ja julkasit tän! Toivon todellaki et viet tän tekstin terapeutille, jotta se varmasti tajuaa missä nyt oikeasti mennään. Ja toivon, että se osaa suhtautua kerrankin kunnolla. En vaan jaksa ymmärtää, jos sulla on kaks sairautta anoreksia ja masennus, jonka takii käyt siel terapiassa ni miten se muka ei halua käsitellä kun masennusta. Ei se voi olla osaamatta. Jos se ei osais ni ois aika vastuutonta siltä alottaa sun kanssa ees koko terapia. Sä tarviit tähän tukea nyt muualtakin kun niiltä sh-poli käynneiltä, joita on harvoin ja ravitsemusterapeutilta, jolla käyt enää ehkä kerran tai muutaman. Koita ajatella vaikka sitä ravterapeuttia, haluutko 'pettää' sen? 'Pettää', koska todellisuudessa eniten sä petät itsesi. Mut koska siihen on varmasti kaikein vaikein tarttua niin pääasia, että ensin on vaan joku syy mikä estäis sen romahtamisen. Haluutko, et voitte rehellisesti viimesellä käynnillä iloita sun edistyksestä, vai haluatko et sen kasvoilta paistaa huoli ja ehkä se pettymyskin, että oot taas huonossa kunnossa. Veikkaan ensimmäistä. <br /><br />Mun tekis mieli tulla viemään se vaaka sulta, mutta tiiän et ostaisit uuden. Voidaan tehä yhessä ruokaa, mut jos oot seuraavan päivän syömättä ei se kauheesti hyödytä. Voin puhua ja puhua sulle järkeä, mut se menee ihan ohi, jos oot sairauden vallassa. Haluaisin niin paljon auttaa, mutta tuntuu niin voimattomalta. <br /><br />Sä et saa syömishäiriöltä mitään ja sä menetät niin paljon. Sä tiiät sen. Koita niiden sallittujen ruokien listojen, painotavoitelistojen yms. sijasta listata asioita joita menetät, juuri noita fyysisiä tunteita. Mieti oikein tarkkaan sitä tunnetta kun itkee pari tuntia kun lautasella on yks peruna liikaa. Mieti miltä se nm-letku tuntuu, miten ei voi puhua kauaa ettei kurkku kipeydy. Kaikkea sitä paskaa jota syömishäiriöstä seuraa, itsetuhosuutta ja masennuksen pahenemista unohtamatta. <br /><br />Mä todella toivon, et tää on vaan nopeasti ohi menevä takapakki, joka on lopulta voimavara lopullisessa parantumisessa. Että pystyt kääntään tän voitoksi. Mitä nopeammin sen parempi. Äläkä ajattele, ettet oo ollu tarpeeks sairas, jos letkuissa suljetulla itkeminen siitä, ettei voi tappaa itteään, ei oo tarpeeksi sairasta niin mikä on? Kuolema? Sä et saa kuolla, mä tarviin suo ja pelkään niin paljon, että luovutat nyt. Vaikka nyt aattelet ettet halua viiltää, tai kuolla niin kuinka kauan menee että haluat, jos annat syömishäiriölle valtaa?<br /><br />Positiivista on, että sairauden lisäks tästä tekstistä näkyy myös se halu parantua ja myönnät tän tilanteen. Mä uskon suhun täysillä ja muista, et mulle saa AINA puhua kaikesta. Pus :* Lnoreply@blogger.com