perjantai 26. syyskuuta 2014

Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi ei tästä mitään tuu ja lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään

Mikä helvetti tässä on että aina uudestaan palaan tähän syömishäiriöhelvettiin. Taas kerran huomaan jättäväni aamupalan ja kouluruokailun lämpimän ruoan väliin, menen salaattilinjalla jos edes syön jotain. Ruokailuvälit venyy helposti 24 tunnin mittaiseksi. Otin vaa'an käyttöön ja järkytyin lukemasta niin paljon että taas kerran vannoin alkavani laihduttaa kunnolla. Kaikki puhuu säästöliekistä ja kyselee miten olen syönyt enkä usko että järkyttävä painolukema voisi olla mitenkään yhteydessä muka liian vähäiseen syömiseen tai että painon nousun pysäyttämiseksi pitäisi syömisen vähentämisen sijasta lisätä sitä.  Polilla ollaan huolissaan hiustenlähdöstä ja sain viestin tiistaina että pääsisinkö marraskuun sijasta saman viikon torstaina lääkärille. Ei sopinut. Aika siirtyi kolmella viikolla eteenpäin ja ainut mitä mä siitä ajattelen on että onpahan aikaa laihduttaa ennen kun joudun ottamaan vaatteet pois punnitukseen. Enkä usko kun väitetään että väsymys tai kuukautisten poisjääminen johtuu itse aiheuttusta raudanpuutoksesta. Miten voin muka olla aliravittu kun paino on 10 kiloa normaalipainon puolella? En voi mitenkään syödä liian vähään kun en ikinä ole painanut näin paljoa.

Anteeksi. Mä en tiedä mitä mun taas tässä pitäisi tehdä. Hävettää ettei musta ole parantumaan. Hävettää että aina pahan olon lisääntyessä turvaudun syömisen vähentämiseen.