lauantai 29. maaliskuuta 2014

Vanhojen muistelua ja otteita vanhasta blogista



Kuuntelin Superchikcin kappaleita pitkästä aikaa ja aloin melkein itkemään. Tuli mieleen kaikki muistot ysiluokalta, kun istuin välitunnit vessassa kuunnellen mm. näitä biisejä koska en kestänyt muiden seuraa, kun kuuntelin musiikkia koko ajan että pysyin jotenkuten kasassa ahdistuksen kanssa kun ei kuule muiden puhumista ja nauramista. Kun koko ajan sai pidätellä itkua ja näytellä normaalia, nauraa väkisin ja puhua "normaalisti". Nyt taas tajuan kuinka pitkälle mä olen päässyt niistä ajoista. Enää en välttele muiden seuraa ahdistuksen takia, olen mukana muiden jutuissa ja tykkään olla kavereiden kanssa. En vain mieti pelkästään kuolemaa tai laihdutusta tai halua viiltää. Mun elämässä on paljon enemmän sisältöä kun tuolloin. Enhän mä tehnyt muuta kun tein pakolliset asiat, eli kävin koulussa ja söin kun oli pakko ja lopun ajan istuin huoneessa. 

Törmäsin näihin biiseihin itseasiassa kun selailin vanhaa blogia läpi. Se on aika surullista luettavaa.Täynnä kaloreita ja itsevihaa ja ajan kuluessa eteenpäin yhä enenevässä määrin itsetuhoisuutta ja pahaa oloa. 

Laitan tähän pieniä pätkiä vanhoista postauksista... noista tajuaa kyllä kuinka paljon mä oon parantunut. 

6. Helmikuuta 2011

Tässä vaiheessa omahoitaja oli vähän huolissaan musta, mutten pystynyt kertomaan vielä mitään..(myöhemmin se sanoi sitten että oli ollut huolissaan aiemmin muttei ollut enää, vaikka mulla meni koko ajan vain huonommin)

"mun pää on ihan sekasin.

tänään mä itkin ihan sikana, ja olin tosi ahdistunut ja oli tosi heikko olo ja kaikki voimat loppu. meinasin sit alkaa itkemään mun omahoitajan edessä, ku istuin sen kaa pöydässä ja juteltiin jotain, ja se kysy et
"onhan sul kaikki hyvin?"
"joo, on mul"
"kertoisithan sä, jos sul olis jotakin?"
"joo"
meinasin alkaa itkemään, kun vastasin, että "joo, on mul". voi, kun mä vaan pystyisin kertomaan kuin paha olo mul oikeesti on. siinä sitten pidättelin taas kerran itkua ja jatkoin juttelemista. 
 "mä alan koht oikeesti huolestuu sust" se sano, ku mä en hetkeen jaksanu esittää ilosta, normaalia. mut sit sain koottuu itteni ja sanoin et "ei mul mikään oo" 

miks sn pitää olla niin hiton vaikeeta? miks mä en vaa voi mennä vaik mun omahoitajan luo ja sanoo et "mä en jaksa enää" miks se on vaan helpompaa esittää, että kaikki on hyvin?"


15.helmikuuta 2011

Tässä vaiheessa mä aloin huomaamaan mun syömiskäyttäytymisen muutoksen...Kumpa olisin lopettanut tossa vaiheessa mutta ei... 

"koulu oli ihan perseestä, se nyt ei mikään yllätys ollut...paitsi nyt M jutteli vähän enemmän mun kanssa, ja halus tulla jopa tänne mun kaa suoraan koulusta ja sen jälkeen mu synttäreille :) meil oli ihan kivaa, ei me mitään erikoista tehty, kuunneltii musaa ja luettiin jotai ylityhmiä vitsejä ja naurettiin (huom! mä nauroin!!!) ihan turhille jutuille...
sit J tuli ja sit alko synttärit... alku oli ihan kamala, syöminen tuntu ihan ylivoimaselta, ja kun vihdoin otin popparin, kun en enää kehdannut olla syömättä kun kaikki työns koko ajan naaman eteen purkkeja ja sano"ota vähän juustonaksui tai keksii", niin J ja M oli ihan et "WOOU SE SYÖ! ihme! " sit olin vaan et mitenni? " noku ei sun ikinä tee mieli" ja M sano "koulussakaa sä et ikinä syö mitään, sä otat sitä ruokaa lautasel ja sit sä vaan leikit sen sotket sitä haarukal" sit aloin oikeesti aattelemaan et koska mä oon viimeks syöny kunnon ruokaa koulussa, ja e muistanu... ja muutenkin aloin miettimään et onks ruoka oikeesti mun mielestä niin"paha" asia ja tulin tulokseen, että on... mä oon oikeesti sitä mieltä, et ruoka ei oo hyvä asia, se on huono ja se et mä syön, on väärin... 
ei kai mul oo oikeesti tulos mitään hiton syömishäiriötä?? ruuast on oikeest tullu tärkein asia mu elämssä, tai laihduttamisesta... mun koko elämä tuntuu pyörivän vaan sen ympärillä...pelottavaa. ja aattelin viel vähän aikaa sit, et ky mä nyt omil synttäreil voin syödä hyväl omal tunnol herkkui, mut ei, en mä voinu... siis se oliihan uskomattoman vaikeeta syödä yks vavanen poppari, kun pöytä oli täynnä muita nuoria... sit mä kuitenin söin sen, ja ei se sit todellakaan jääny siihen, söin sit viel ihan sikana lisää popparei ja keksii ja karkkii ja ja pieni pala kakkua, jota vannoin olevani syömättä, ja limsaa... ja sit söin oikeestaan ihan hyvällä omallatunnolla päivällä nakkikeittoa M:n kanssa lastiksessa...yks syy o se, et siin ei ollu muit syömäs samaan aikaan ja arvostelemassa mua koko aikaa... olin ihan ylpee itestäni, mut nyt vaan ahdistaa noi synttärit, ku tuli syötyy kaikkee paskaa... kaloreit ajoku miljoona... onneks en sentään sortunut juustonaksuihin, hyyi..     "

27. Helmikuuta 2011

"mua oikeesti pelottaa, miten tuun selviimään tän loppukevään koulussa, ihan oikeesti. mä en vaan jaksa esittää enää et mul on kaikki kunnossa, hehe nauran ja oon ilonen, näättekste? ku oikeesti tekis vaan mieli jäädä ainakin muutamaks ylimääräseks päiväks makaamaan sänkyyn ja yrittää selvitä edes siitä... miten elämä voi mennä näi vaikeeks? siis ku mun voimat menee nyttenki kaikki siihen, et yritän jaksaa esittää noil aikuisil pari kertaa päivässä, et ei mul oo mikään... 

mä en oikeesti jaksa enää tehä mitään, en ees elää, tai voiks tätä elämiseks ees kutsuu? koitan vaan selvitä yhen päivän kerrallaan, mut seki on liian vaikeeta, ku en osaa elää silleen, ja must oikeesti tuntuu, et kuoleminen ois vaan helpotus. mun elämä menee nyt vaan hukkaan, ku en osaa elää. 

eläminen on mulle oikeesti pelkkää pakkopullaa, mä en nauti elämisestä, mä en pidä siitä, tä on mulle vaan jotain sellasta, mitä täytyy tehdä, miks, sitä mä en tiedä, en oikeesti tiedä.

mä en enää pysty tekemään mitään, mä en jaksa enää pakottaa itteäni tekemään mitään... hyvä kun mä jaksan sen verran nousta, et meen syömään, ja senkin teen vaan siksi, että aikuiset käskee... mä en jaksa pedata sänkyä, en jaksa mennä ulos, en jaksa liikkua, en jaksais vaihtaa vaatteita, en jaksais käydä suihkussa, en jaksais laihduttaa, en jaksais elää... "


1. Maaliskuuta 2011


"miksen mä vois vaan syödä ihan normisti ja liikku tarpeeks ja laihtuu muutaman kilon? miks mun pitää yrittä pärjärä mahdollisimman vähällä ruualla ja yrittää laihduttaa niin, ja sitten ahmia kaikki kalorivajeet kerralla?  tä on vaan nii helvetin stressaavaa käydä koko ajan vaa'alla ja miettiä suurimman osan aikaa kaoreita. ja sit ku mä en ees laihdu...

mut tänään taas nähtiin se syömisen vaikeus, kun piti niitä rasvasia ranskalaisia syödä, mä vaan tuijotin niitä ekat viis minuuttii ennen ku tajusin, et mun pitäis syödä ne. sit alko ahistamaan ihan mielettömästi, enhän mä voi syödä  noita, niissähän on ihan sikana kaloreita ja rasvaa. kyl mä niit sit muutaman söin kyyneleitten valuessa poskilla... pelotti koko ajan, että mä lihoisin niistä ihan sikana. sit ku selvisin parista ekasta ranskalaisesta, syöminen muuttui paljon helpommaksi, ei enää ahdistanut niin paljon. en mä niitä kuitenkaan paljoa syönyt, kun alkoi pelottamaan se syömisen helppous. mä oisin hyvin voinu syödä ne kaikki ranskalaiset ja ne broileripyörykät siitä lautaselta, jos oisin vaan alottanu syömään vauhdilla... sit ku syö hitaasti, ehtii miettimään niitä kaikkia kaloreita, jotka imeytyy sun kehoon ja muttuu rasvaksi, eikä tee mieli syödä, mut sit ku syö nopeesti, eikä ajattele, niin voi syödä vaikka kuinka paljon... tai niin musta tuntuu, en vaan ite pysty alkaa syömään siten, se oli yllättävän vaikeaa..."


22. Maaliskuuta 2011

"äsken oli vähän aikaa melkeen ilonen olo, se johtui sellasista asioista, kun että 
A) onnistuin välttämään lämpimän ruuan äsken ja
B) vaa'an numero on selvästi laskussa

ja tänään oli sit koulus tosi paha olla, ahdisti ihan hirveesti ja halusin vaan lähtee pois. teki pahaa kattoo ku M vaa nauro ihan sikana ku se sekoili jotain muitten meijän luokkalaisten kaa, mä vaan seisoin siin reunas hiljaa musiikit täysil korvil ja yritin taas vaihteeks pidättää niitä kyyneleitä, mitkä meinas tulla... sit O tulee siihen R:n kaa selittämään jotain omaa ja asekoilemaan siihen, ja mä meinasin oikeesti mennä paniikkiin, ku oli nii hirvee olla. sit O vaa sanoo mul jotai, mä en kuule mitä, ja sit se vetää mun kuulokkeet pois korvilt ja sanoo "älä kuuntele musiikkii, ni et jäädytä nii pahasti" sit se hakkas jollai ihme avaimenperäl mun päätä ja kaikkee, voin sanoo et ei ollu kauheen helppoo seisoo siinä... pari huomaamatonta kyyneltä siinä valus, mut muuten sain pidettyy itteni kurissa..."


10.Huhtikuuta 2011

"ja kohta pitäs mennä syömään, ranskalaisia ja uunimakkaraa. syö vain muutaman ranskiksen, "ei mee vielä alas ku heräsin vast äsken". makkaraan en koske, piste. ja miks mä olin niin tyhmä, että laitoin salaattiin viinirypäleitä? niissähän on ihan sikana kaloreita. no, yritän olla ottamatta niitä. sit seuraavaks aion syödä iltapalan, activia tai yks ruisleipä.

on se muuten kiva, kun mulle nauretaan kun mä yritän tehä mun ruisleipää. eilen T(hoitaja) ja L (nuori) nauro mul, ku kuulemma "katoin leikkelelautasta niin keskittyneesti". mul oli kauhee taistelu et otanko mä salaattia, kalkkunaleikkeen ja kurkkua ja paprikaa vai otanko pelkästään kurkkua. ahisti ihan sikana se tilanne, kun muutenkin on syöminen tarpeeksi vaikeaa ja sitten mulle vielä nauretaan. otin sitten pelkästään kurkkua. ja koko sen ajan, kun mä söin, T tuijotti mua. ihan koko helvetin ajan. kaikki muut oli syöny, myös se, mut se ei mitenkään voinu lähtee pöydästä pois ku piti kattoo ku mä syön. mikä helvetin ongelma sil on mua kohtaan? ja aina ku meen aamulla vessaan, niin se tulee salamana aikuistenhuoneesta kattomaan et mihin mä meen vessasta tultuani. ja jos mä oisin syöny aamupalaa vessan jälken, niin en varmana syö sen jälkeen enää kn se tulee kyttäämään kun mä syön. ja aina ku se kuulee et meen keittiöön, se tulee heti aikuistenhuoneesta kyyläämään, että mitä mä teen. siis ei helvetti se on ärsyttävä ja ahdistava. mul menee oikeesti hermo siihen. "



11.Huhtikuuta 2011

"nyt mä aion vaan laihtua, laihtua, laihtua niin paljon, ettei mua enää oo. mä haluun vaan kuihtua pois. 

onks se liikaa pyydetty?

mä en enää vaan pysty olemaan tällänen läski.en vaan pysty. jos mun mieli on sairas, niin mä sit myös aion näyttää siltä. 

mä en enää ikinä halua syödä mitään.  ruoka on paha. se on turhaa. mä en tarvii sitä. 

mä aion vielä näyttää, että mä pystyn siihen.  "

17.huhtikuuta 2011

"mä en vaan haluais pettää ihmisten luottamusta taas kerran.
mä en haluis todistaa, ettei musta vaan oo tähän
mutta samalla mä vaan haluun lopettaa tän pelleilyn


tyyny kastuu yhä uusista kyynelistä,
 reidet täyttyy yhä uusista viilloista.
  pää täyttyy yhä sairaammista ajatuksista
keho täyttyy yhä turhemmasta ruuasta

voiko tätä kierrettä enää lopettaa?"


27. Huhtikuuta 2011¨

"en pysty tekemään enää mitään
oon menettäny kauan sitten kyvyn hymyillä aidosti, nauraa aidosti
en haluis enää nähä ketään ihmistä
en haluis sanoo enää sanaakaan
en haluis enää valehdella kenellekkään

en jaksais enää yrittää elää
tai voiko tätä enää yrittämiseksi sanoa?

mä oon jossain sisimmässäni jo luovuttanut
ja katson itseäni ulkoapäin
kuinka kauan aion vielä jatkaa tätä teatteria?
kuinka kauan aion vielä kituuttaa turhaan?

mä oon vaan tyhjä kuori
mun sisällä ei oo enää mitään
mä oon kuluttanu sen kaiken
ja nyt en enää tiedä mitä mun pitäis tehdä"


29.Huhtikuuta 2011

"miten voi ahistaa näin paljon? ja miten kukaan ei huomaa sitä? must tuntuu, että kohta mä hajoan palasiksi, mä en vaan jaksa pitää itteäni koossa päivästä toiseen. mutta silti mä teen sen. ja kukaan ei taaskaan huomaa mitään.
vittu mä en pysty tulemaan huoneesta ainakaan tuntiin ulos sen jälkeen kun mä olen syönyt, mä en kehtaa, mua pelottaa et kaikki kattoo mua ja ajattelee vaan et mikä läski mäki oon."




En nyt jaksa laittaa enempää. Toukokuussa mun blogi sitten löydettiin ja lastenkodin hoitajat sai tietää kaiken... Sitten pian vaihdoin blogia  ja se olikin asia erikseen. Täynnä pelkkää pahaa oloa. En mä edes tunnista itseäni näistä vanhoista teksteistä, mikä on tietenkin hyvä asia. 

Ja kun kirjoitin siitä miten kukaan ei huomaa mun pahaa oloa niin kyllähän ne huomasi, ettei mulla kaikki ollut hyvin. Muttei ne osannut kuvitellakaan sitä mitä ne mun blogista löysi...
Ja tosiaan juuri edellisenä päivänä ennenkuin ne löysi mun blogin, kävin A:n kanssa keskustelun siitä että mikä mulla on. 

"maanantaina, vähän ennen ruokailua mun omahoitaja sanoi, että hänellä on asiaa sitten ruokailun jälkeen.  mä kysyin vaan että oonko mä tehnyt jotain? mut se sano että eeen mä mitään oo, ihan yleisesti vaan haluu jutella. siin vaihees mun epäilykset alko heräämään. no, ei siinä mitään, söin sitten ruuan ja sitten se tuli mun huoneeseen ja istus siihen mun tuolille, mä olin sängyllä, ja kattos mua.  sitten meillä oli pieni keskustelu:

 "mä oon huolissani susta. mä oon saanu taas viestiä, että sä et syö tarpeeks ja vietät hirveesti aikaa huoneessas. ja tää ei oo eka kerta. nyt mä kysyn sulta ihan suoraan: mikä mättää?"
"hä? en mä syö liian vähän!! ja ei missää mätä!"
"no kyllä mättää. mä en enää usko tohon. tähän asti mä oon aina uskonut sua, ku oon kysyny sulta ja sä oot kattonu mua noilla suurilla vihreillä silmilläs niin vilpittömästi. mut nyt oon saanu nii paljon viestiä, että sä et enää puhu kellekkää ja syöt liian vähän ja vietät kaiken aikas huoneessas. niin kyllä jossain mättää."
"no ei missään oikeesti mätä. ei mul oo mikää."
"no kyllä on. sä oot vaan ollu aina niin perhanan hyvä piilottamaan kaikki tuntees. sä et näytä yhtään mitään, mitä sä et haluu näyttää. sä oot oikeen mestari siinä lajissa. ja se ei oo hyvä juttu. ku sitten ne kaikki patoutuu sun sisään ja niitten pitää päästä ulos."
"jaa"
"älä taas tee tota. mä en enää mee tohon. mä en enää usko sua, sä oot vaan liian hyvä tossa. sä vedät sellasen verhon sun eteen ja piiloudut sen taakse. mä en luovuta. kerro kiltti, mikä mättää oikeesti."
"no ei mikään mätä."
"kyllä mättä. mä en usko, ettei mätä."
"noku ei mätä"
"sun pitäs joskus suuttua kunnolla, ja vaan päästää se kaikki paska ulos susta. se olis terveempää kun toi, että sä vaan hymyilet kauniisti tossa mun edessäni ja vakuutat kaiken olevan hyvin."
"jaa. ja mul on kaikki ihan tarpeeks hyvin."
no ei tasan oo. sä oot laihtunukkin. täätkö, se on eka merkki, mikä viestii siitä, ettei kaikki oo hyvin."
"jaa. mut mitä sitten jos mä laihduin pari kiloo? ja seki on jonku yli puolen vuoden aikana."
"no se ei oo tossa iässä tervettä. sun päinvastoin pitäs lihoo."
"jaa"
"ihan oikeesti. vastaa ihan rehellisesti, tuntuuko susta, että sut pakotetaan syömään, ettet sä haluis syödä?"
"öö eei? miks tuntuis. kyl mä syön sit ku on nälkä. kyl mun tekee mieli syödä"
"ai, eli siinä ei oo ongelmaa"
"nii"

nojoo, en jaksa kirjottaa enempää, se jatkus viel aika kauanki. mut oleellisint tosa oli se, et mun omahoitaja tietää jotain.  tai nii, eli se on huomannu. mut en mä sille mitään sanonu, ainakaa vielä. se pyys monta kertaa ja vakuutti et se tekee sen vaan siks, et se välittää musta. mut mä en silti sanonu, en vaan pystyny. ja se ei todellakaan jätä sitä tähän. se odottaa, että mä kerron sille huomenna, kun se tulee iltavuoroon. mut en kerro. mul on parempi suunnitelma.  yks ihana (en viitti laittaa nyt linkkiä, kun en tiedä haluatko) bloggari soitti mun puolesta meijän psykologille, ja varas mulle ajan. mulla on aika torstaina kello 15. ja mä aion sanoa omahoitajalle siitä, sillä se raahaa mut muute koululääkäril, ja sitä mä en haluu. sanon sille, et en pysty puhumaan sille, koska täällä on muitakin aikuisia jotka saa tietää kaikki mitä mä kerron, joten mä kerron ne mieluummin ulkopuoliselle. tai jotai. ja mul on samana päivänä koululääkäri, johon omahoitaja tulee mukaan, siis melatoniinin käytöstä. ja mä en todellakaan halua, että se sanoo sille mitään. 

ainoo mikä meni läpi, oli syöminen. tai ei ne ainakaan tällästä vammailua epäile. "


Se oli ihan kamala hetki kun sain tietää että kaikki aikuiset oli lukenut sen blogin läpi. Se oli niin henkilökohtainen ja olin muunmuassa kirjottanut mitä joistain hoitajista silloin ajattelin. Ja nyt en tajua miten mua ärsytti kaikki niin paljon mutta aika epämiellyttävää tekstiä siellä oli eräistä hoitajista. Mm. tällasta: 

"en oikeesti kestä asuu tääl...ja pitäs joku 3 vuotta viel kestää, mä saan jonkun hermoromahduksen ennen sitä oikeesti! ja nyt T on iltavuoros... vittu mun oikeesti tekis mieli mennä jonnekki pois täält... mä en tajuu miten joku ihminen voi olla niin vitun ärsyttävä? siis se ei sovi yhtään täl alal... sen on aina pakko sanoo viiminen sana ja sen on pakko aina päästä pätemään joka vitun asiassa, vaikkei se tietäis iitä mitään ja sit se on kauhee pilkunnussija ja valittaa joka asiast ja sit se käy munki huonees aina viikonloppusin ainaki 3 kertaa pelkästään sanomassa moi... ja sit se tulee viel kyyläämää mitä mä teen ja valittaa aina jotai... sitä ei pysty selittämään kui ärsyttävä se on, se pitäis ite kokee..."

Eikä toi ollu ees pahimmasta päästä... En nyt löydä sitä yhtä postausta mutta siinä kirjotin siitä että oltiin samaan aikaan keittiössä ja teki vaan mieli heittää veitsi sen naamaan ku se ärsytti niin paljon "Meinasi kyllä lentää veitsi erään ihmisen naamaan kun ärsytti niin paljon sen valitus" ...Ja se siis luki sen blogin varmaan kans läpi ja ties et tarkotan sitä...:D Eikä mul sit jossain vaiheessa ollutkaan mitään kyseistä hoitajaa vastaan, yhtäkkii se ei enää ärsyttänytkään vaan oli ihan jees. Muutenkin sillon joskus örsytti ja ahdisti ihan kaikki koko ajan ja olin ihan räjähtämispisteessä koko ajan ja sain ihme "raivareita" jotka kyllä jostain syystä sattui aina ruuan yhteydessä..

Oon kyllä todellakin ihan eri ihminen kun tuolloin kolme vuotta sitten. En kyllä silloin olisi uskonut millainen olen nyt, jos mulle olisi kerrottu. Mutta hyvä että näin päin ;) Ja huomaan myös miten kirjotustyyli on hieman muuttunut..:D

ps. Jätin tarkoituksella varsinaiset laihdutuskaloripainopostaukset laittamatta tähän :)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Videopostaus: Alkoholin käyttö


Tosiaan tein lauantaina videon aiheena alkoholin käyttö. Video on vähän sekava koska otin melkein puolet pois, ja huomasin äsken että siihen jäi esim. kaks moikkaa alkuun, hups :D ei kannattanutkaan tarkistaa sitä kunnolla läpi ennen lataamista. no meni jo. Ja häpeän ulkomuotoani koska hyi. Tulin just lenkiltä ja muutenkin... Ja mulla on telkkari päällä joten siksi toi värivaihtelu. Ei kai tässä muuta :D Jos nyt kehtaan edes pitää tätä kauaa... 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Videopostausehdotuksia? :)

Hei mä tässä mietin että voisin ehkä uskaltaa tehdä uuden videon jossain vaiheessa jostain aiheesta :) En vain tiedä mistä, eli nyt heitän pallon teille ja kysyn, mistä haluaisitte että tekisin videon? :)
Olisin erittäin kiitollinen ideoista koska itsellä ei niitä ole!

And that's who I am pt 3

Nyt viimen osa julki! :D ei ketään enää kiinnosta varmaan mutta tätä oli kiva tehdä kuitenkin eikä kenekään tarvitse lukea jos ei kiinnosta :)






















































maanantai 17. maaliskuuta 2014

And that's who I am, pt 2

Tässä vielä osa 2 ;) ois vielä kolmaskin...:D en viittinyt näitä kaikkia eilen putkeen julkasta :D