perjantai 17. tammikuuta 2014

Oksentamisen todellisuus

Ei ole mitään hienoa tai tavoiteltavaa tai ihailtavaa siinä, että syö ensin itsensä ähkyyn, tai vaikka yhden omenan ja kokee pakottavaa tarvetta oksentaa ja sitten hetken päästä olla vessassa kumartuneena, pää puoliksi vessanpöntössä joko kakomassa niin että puoli kerrostaloa luulee että olet oksennustaudissa kuolemaisillasi kun ei se pieni omena meinaa tulla ylös. Tai sitten vaihtoehtoisesti oksentaa niin kovalla paineella isomman ruokamäärän jälkeen, että puolet oksennuksesta on ihan muualla kuin siellä pöntössä. Sitä valuu käsivartta pitkin, se peittää puolet kasvoista, sitä tulee nenästä rään kanssa, se on pitkin pöntön reunusta ja sitä on lattialla, sitä on housuilla ja seinässä. Mitä "vanhempaa" ruokaa oksennat, sitä pahemmalta se maistuu. Sen maku saa yökkäämään tahattomasti ja oksentamista on vaikea lopettaa. Sen jälkeen haistat monta tuntia nenässä oksennuksen vaikka kuinka niistäisit kaiken rään ja oksennuksen sekoituksen nenäliinaan ja hengitys haisee kamalalta. Ja siivoat paniikissa joka paikasta yrittäen saada kaiken pois ja huuhtelet suuta vedellä ja suuvedellä tai peset hampaat tai  syöt pastilleja tai purkkaa. Ja on tosi kiva kun kurkku sattuu ja tuntuu aralta, ääni kuulostaa siltä kun olisit todella kipeänä, sen jälkeen kaikki ruoka mienaa tulla automaattisesti ylös ja röyhtäilet ja sen mukana nousee mahanesteet ja ruuat suuhun ja joudut nielemään ne takaisin. Sormet tuntuu haisevan oksennukselta vaikka kuinka pesisit ne ja olo tuntuu likaiselta ja ällöltä.

Siinä se karu totuus oksentamisen hienoudesta. Vähän kärjistettynä. Se ei ole aina nopea ja äänetön ja siisti vessakäynti jonka jälkeen kukaan ei tajua juuri käyneesi oksentamassa edellisen ateriasi ulos. Joskus se on kuin yllä olen kuvaillut. Kyllä musta ainakin huomaa jonkun aikaa jos olen käynyt oksentamassa, silmät on sen verran punaiset ja turvonneet ja meikkivoiteet lähtenyt toiselta poskelta kun olet joutunut pesemään sen ja saattaa olla ripsaria poskilla. Verta tulee oksennuksen mukana tai jos on taipumusta nenäverenvuotoon niin sekin saattaa alkaa valumaan paineesta, mulla käy niin aika usein. Ja välillä se ei ole ihan äänetöntäkään vaikka myönnän että kyllähän sitä "kehittyy" ajan kanssa. En muutenkaan ole mikään "malliesimerkki" (nykyään ainakin) satunnaisesti bulimisesti käyttäytyvästä ihmisestä. Käytän sormia, en jaksa aina oksentaa kaikkea ulos,  en jaksa oksentaa läheskään aina kun syön enemmän, alussa oleva kuvailu sopii aika hyvin muhun joskus. Onhan se positiivista, etten ole kehittynyt miksinään ns. "mestariksi" siinä touhussa, vaikka kauan olenkin sitä tehnyt enemmön tai vähemmän satunnaisesti. On ollut jaksoja kun sitä oli monta kertaa päivässä ja lähes kaikki yksin syöty ruoka päätyi pönttöön. Sitten on aikoja jolloin tulee usean viikon tauko. Nykyään sitä tapahtuu keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa, vaihtelee aika paljon, mutta usein se menee max. muutaman päivän jaksoissa jonka jälkeen tulee päivien tai muutaman viikon tauko. Yli kuukauden taukoa ei ole omassa kämpässä asumisen aikana ollut varmaan kertaakaan, mutta aika läheltä liippaa. Joskus oksennan vain kerran, joskus oksennan muutaman päivän ajan monta kertaa päivässä jonka jälkeen tulee tauko. En siis ole päässyt siitä eroon, mutta se ei hallitse elämää.

Älkää oikeasti harmitelko sitä, jos ete ole oppineet oksentamaan. Olkaa kiitollisia. Koska vaikka se on kunka ällöä, niin silti siihen jää helposti koukkuun. Tulee tietynlainen vapauden ja helpottumisen tunne kun tajuaa, että voi syödä, mutta saada sen kaiken ulos ennen kuin se ehtii imeytyä. Eli voin syödä mitä vaan lihomatta! Ei, totuus ei ole se. Ensinnäkin, ruuasta imeytyy jo aika iso osa suussa, ja vaikka kuinka nopeasti menisit tyhjentämään vatsalaukkusi niin montakymmentä prosenttia ehtii imeytyä. Ja siinä ei ole mitään hauskaa jos se lähtee oikeasti käsistä ja muuttuu rajuksi bulimiaksi. Ja se voi käydä kelle vaan. Itsellä se ei ole mennyt niin pitkälle mutta monella on. Siitä on kontrolli ja helpottuneisuus ja vapaus kaukana. Se on yhtä helvettiä kun ei hallitse itseään vaan oikein suunnittelee bulimiasessiot ja ostaa kamalan kasan kaikkea epäterveellistä ruokaa ja syö ne ennätysnopeasti ja samantien käy oksentamassa ne ulos.  Sitä voi jatkua montamonta tuntia ja oksennuskertoja kertyä sen aikana kymmeniä. Saatat punnita oksennuksen etä tiedät kaiken tulleen ulos. Rahaa palaa älyttömästi ja sitä häpeää ja peittelee kaikin keinoin. Se jatkuu päivästä toiseen ja valtaa koko elämän.  Eikä sitä osaa pysäyttää itse. Jossain vaiheessa enää mikään ei välttämättä pysy sisällä. Ahdistuksen tai sen takia että se tulee itsestä riippumatta ylös. Saat mahdollisesti niellä sen useita kertoja takaisin jos aiot pitää sen sisällä.

Ja miettii kaikkia fyysisiä oireita jotka siitä tulee. Ties mitä kaikkea. Kaikki nielutulehdukset ja refluksit ja mahaportin löystymiset, hampaiden syöpyminen, nielurauhasten turpoaminen, suola- ja nestetasapainon heittely joka näkyy painossa, turvotus.  Joudut syömään lääkkeitä tulehduksiin ja siihen, ettei ruoka tulisi niin helposti ylös. En tiedä kaikkea, kun itsellä ei ole kauheasti oireita.  Mutta, kannattaa ajatella ihan sinne saakka, ennenkuin edes miettii oksentamisen aloittamista. Oikeasti.
 Mulla on onneksi oikeastaan vain ne, että kurkku sattuu jälkeenpäin ja ääni kuulostaa hirveältä, jos siis oksentaa enemmän kuin kerran, ruoka nousee helposti suuhun hikatessa, tai röyhtäillessä, joka lisääntyy oksentamisen mukana. Ja mitä enemmän oksennan, sitä helpommin se tulee ylös. . Eikä oireet katoa hetkessä kun lopetat oksentamisen, todellakaan. Ja mitä enemmän oksennat niin sitä kauemmin siitä kärsit lopettamisenkin jälkeen. Saat aika helposti pilattua kehosi lopullisesti. Se onkin sitten kiva juttu kun koko loppuelämäsi sulle esimerkiksi tulee oksennus suuhun todella helposti kun mahaportti on löystynyt.

Alku oli jotenkin vaikea kirjoittaa mutta sain sen tehtyä. Kumpa edes yksi ihminen ajattelisi edes vähän enemmän, mitä oksentamisesta oikeasti seuraa.  Mietin, että tekisin samantyylisen anoreksiasta. Katsotaan. Tä oli tällanen päähänpisto :D

12 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksti! Fyysisten oireitten listaan lisäisin vielä kauhuelokuvamaiset verenpurkaumat silmissä...ja pahin on ehkä just toi että oksu tulee suuhun tyyliin jos röyhtäyttää ja maha on täynnä tai jos hyppii tai makaa tai mitä tahansa. Hrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Joo niinpä, en muistanut mainita niitä kamalia verenpurkaumia!
      Ja jep, yäk!

      Poista
  2. Kelaa mä luin tän kokonaan. Siedätyshoitoa.. toki en päästäny itteeni ajatteleen liian paljon ja luin nopeeta, mut kuitenki.

    Kyllä sä pääset siitä kokonaan eroon vielä♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee hyvä, oon ylpee susta!! :* ♥

      Ja niin :)

      Poista
  3. Tää oli loistava teksti, kiitos!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Ja kaikkien oireiden pitkäaikaisuus on myös aika merkittävä juttu joka kannattaa muistaa. Nimim. oksentamatta yli 9 vuotta, mutta viimeksi äsken nousi ruuat takaisin ylös ihan pienen röyhtäisyn mukana. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo se on kanssa yksi mitä kannattaisi miettiä :/

      Poista
  5. Hyvä postaus, mutta kans myös tosi surullinen jotenkin, ainakin itteeni jotenkin kosketti, kun toi oksentaminen on aiheuttanut niin kauheesti kaikkea pahaa, niin monelle.

    Mulla oli oksentaminen alusta asti liian helppoa, joskus ihan vain ''ajatuksen voimalla'' oksensi, kun esim, katsoi peiliin eikä pitänyt näkemästään...alkuun se oli sitä ''huomaamatonta'' siisti nopea vessakäynti....mutta nykyään, vaikka olen tosi ''kokenut'' niin se on ihan hirveää, oksennus vain tulee, se tulee syliin, pöydälle, lautaselle, ja mulla noita oireita on ollut niin paljon, ja ne on ollut niin rajuja, että aina kun luen jonkun esim. 13-vuotiaan tytön blogia, jossa hän kertoo, että aikoo opetella oksentamaan....tekisi mieli itkeä.

    Tosi miettimään pistävä postaus, täynnä hyviä pointteja...toivottavasti moni lukee tän :) ja kauheasti tsemppiä sulle oksentamisen lopettamisen kanssa ja muutenkin parantumisessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä on ihan liian monella ihmisellä :(
      Mulla se ei ikinä ihan niin helppoa ole ollut (luojankiitos!) eikä se onneksi ole mennyt niin pitkälle kuin esimerkiksi sulla on. Enkä usko että ikinä tulee menemäänkään. Ja se on kamalaa kun lukee jonkun nuoren tytön blogista kuinka hän haluaa alkaa oksentamaan, tekisi mieli ravistella ja herätellä todellisuuteen.

      Voi kiitos :) Ja sullekin tsempit! <3

      Poista
  6. Tosi hyvin kirjotettu!!! Kunpa sitä jonain pvänä pääsis eroon bulimiasta kokonaan... voimia ja tsenppiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoa! :) Niin, kyllä mä uskon että pääset vielä joskus! :) Voimat ja tsempit sinnekin ♥

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.