maanantai 20. tammikuuta 2014

Huomioita kehoahdistuksesta ja pohdintaa baarista + muuta höpinää

Mä tajusin just äsken, että mä en muista millon oisin viimeks itkenyt peiliin katsottuani. Kun joskus se kävi aina kun katsoin kehoa, varsinkin ilman vaatteita. Myönnän, etten ole pahemmin itseäni katsellut ilman vaatteita, mutta oon kuitenkin pakostakin hieman nähnyt, enkä ole saanut mitään kohtausta.
Oon myös pitänyt farkkuja melkein joka päivä, ja tänäänkin oli kauluspaita päällä hupparin sijasta eikä se pilannut mun päivää. Oon myös syönyt ihan kunnolla, tai siis ainakin riittävästi, liikaakin varmaan, entiedä en ole laskenut kaloreita (edistystä sekin!). Enkä vaa'alla ole tosiaan käynyt piitkään aikaan, en käynyt silloin vuoden alussa kuin muutamana päivänä. Mutta pointti oli, etten ole ollut syömättä. Eli onko tässä kenties vihdoin alkanut pikkuhiljaa tapahtua jotakin edistystä? :)

Ja mä olen alkanut jopa harkitsemaan, että uskaltautuisin baariin synttäreinä jotka on helmikuussa. Ehkä O:n, tai J:n kanssa, entiedä? En ole siitä yhtään varma ja mielipide vaihtuu koko ajan, mutta se on jo paljon että tosissani harkitsen sitä mahdollisuutta vaikka siinä on niin paljon asioita joita pelkään ja jotka ahdistaa.

Ensinnäkin se vaatetus. En omista mitään juhlavampaa eli pitäisi shoppailla, yäk. Ja sitten pitäisi vielä pystyä pitämään niitä vaatteita illan ajan. Ja toinen on kasvot, mun rumat kasvot. Häpeän ja vihaan kehoani ja kasvojani niin paljon, että baariin lähteminen tuntuu lähes itsemurhasuunnitelmalta pelkästään niiden takia. Miten mä pystyn olemaan niiden kauniiden ja hyvävartaloisten ihmisten ympäröimänä jossain baarissa, missä on vielä miespuolisia henkilöitä tuijottamassa arvostelevasti? Siitä päästiinkin sitten muihin ihmisiin. Se väenpaljous ahdistaa, känniset teinit pelleilemässä, tytöt arvostelemassa ulkonäköä ja pojat myös. Hyi helvetti että ahdistaa jo ajatuskin. Ja sitten se juomapuoli. Mua ei yhtään innosta juoda itseäni ihan humalaan. Mutten siellä kyllä selvänäkään jaksaisi olla. Ja muutenkin, mitä mä siellä teen? En halua arvostella poikia tai flirttailla niiden kanssa, tai että kukaan kiinnittää muhun paskan vertaa huomiota. Enkä halua tanssai tai tehdä vittu mitään.

Joo tosta tuli sellanen olo itsellekin, että mitä helvettiä mä edes mietin sinne menemistä jos mun ajatukset siitä on tollaiset? En tiedä. Suurin syy taitaa olla se, että sitten voin kyselijöille sanoa että joo oon käynyt baarissa. Oon niin kyllästynyt niihin ihmettelyihin kaikilta että mitä, täytän kohta 19 enkä ole vieläkään käynyt baarissa? Mutta ei kai mun nyt pelkästään sen takia tarvitsisi sinne mennä. Ahdistaa vaan kun kaikki tuntu painostavan siihen, haluaa että elän "normaalin" nuoren elämää. Mutta kai mä saan elää elämäni juuri niin kuin itse haluan, enkä kuin muut olettaa?

Mutta jos koitan miettiä vielä, että miksi kuitenkin tosissani mietin sitä välillä.
Entiedä, siellä voi olla ihan hauskaakin ehkä jos pystyn unohtamaan kaiken ahdistuksen ja asioiden analysoinnin ja olla välittämättä tuntemattomista ihmisistä liikaa. Jos pystyisin siihen niin ehkä voisin hetken kokea olevani kuin muut? Eikä mun ole siellä pakko liikaa juoda, vaan vaikka vähäsen.
Jos pystyisin ottamaan kaiken ilon irti, kai siitä voi ottaa iloa irti kun siellä niin paljon porukkaa käy? Pystisinkö työntämään kaiken paskan muutamaksi tunniksi pois, pystyisinkö vain nauramaan ja olemaan iloinen sen ajan?
Mutta entä jos alkaakin ahdistaa ihan hirveästi? Mitä mä sitten teen, juoksen vain pois? En mä kehtaisi sanoa kaverille että sori alko ahdistamaan, pakko päästä pois. Opamoxi kun ei taida olla vaihtoehto jos juon alkoholia... Nukahtaisin varmaan pystyyn.

Äh, miksi teen kaikesta niin vaikeaa? Ajattelen liikaa. No mutta mietin tota baarijuttua ihan tosissani ja katsotaan, ehkä löydän itseni sieltä vajaan kuukauden päästä ;)

Asiasta kukkaruukkuun, uskalsin alkaa juttelemaan M:lle pitkästä aikaa, viimeksi juteltiin joskus lokakuussa. Oon miettinyt sitä aina välillä mutten vaa ole saanut laitettua viestiä. Mutta eilen sain ja taas kerran mietin että mikä siinä oli niin helvetin paha? Varsinkin kun M itse sanoi että on miettinyt mua viimeaikoina muttei ole myös saanut avattua keskustelua. Ei me mitään näkemistä sovittu mutta vaihdettiin kuulumiset ja oli ihan kiva jutella pitkästä aikaa :) Aina kuvittelen että kun ei olla juteltu pitkään aikaan että noniin, nyt sitä ei kiinnosta ja nyt olen menettänyt sen kokonaan, mutta ei se nyt ihan niin ole tähänkään saakka mennyt. Enkä mä vaan voi olettaa että kaikki kaverit itse hoitaa mun puolesta sen yhteydenpidon, ei ihmissuhteet vaan toimi niin.
Oon sopinut O:nkin kanssa jo näkemisen. Oon ollut sosiaalinen :D

Ja eilen melkein soitin S:lle, mutten sitten vain saanut tehtyä sitä. Oon säälittävä. Muttakun sekin on muuttunut omassa päässä niin monimutkaiseksi. Viimeksi kun nähtiin, niin se sanoi että soittaa mulle ja sovitaan joku päivä että nähdään kahdestaan. Eikä se soittanut. Joten nyt ajattelen ettei sitä kiinnosta,ei ikinä kiinnostanutkaan, se vain sanoi eikä tarkoittanut, ei se halua kuulla musta mitään koska olisihan se jo soittanut? Mutta sitten tavallaan ajattelen että se on aina ollut tosi iloinen kun olen soittanut tai kun kävin lastenkodissa kun se oli töissä, ja itse ehdotti näkemistä vaikka onkin tosi kiireinen kun opiskelee toisessa kaupungissa samaan aikaan kun käy töissä.  Ehkä se silloin unohti eikä ole jostain syystä kehdanut soittaa, tai on ollut itse epävarma että haluanko mä nähdä sitä? Tääkin on niin ristiriitaista mun päässä. Ehkä mä vssn soitan sille, ei se ole niin iso asia, jos se on aikaisemminkin olut tosi iloinen kun kuulee musta niin miksi se nyt olisi muuttunut?
Ehkä mä saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta soittaa sille tässä lähipäivinä. Siinä kun on sekin kun vihaan soittaa jos en ole varma että sille henkilölle sopii puhua juuri silloin, pelkään kamalasti että häiritsen, että soitan huonoon aikaan. Mutta mitä sitten jos soitan, sitten se vaan soittaa takaisin mulle myöhemmin, kun sopii? Miksi oon tehnyt siitäkin niin ison asian...Huoh. Tuntuu että itse vain teen elämästäni niin hankalaa.

Okei NYT lopetan kirjottamisen ettei mene liian pitkäksi ja tylsäksi! Ja pitäisi mennä sänkyyn päin, viimeyönä liian vähän unta ja huomenna pitkä päivä, kasiksi kouluun, sieltä terapiaan kolmeksi ja siitä vielä suoraan yhdille kouluun liittyville messuille jotka on pakolliset, eli päivä kestää 12 tuntia. Innolla odotan :) or not.


10 kommenttia:

  1. Wää tulin niin iloseks tästä postauksesta :3

    Sun ei todellakaan tarvii mennä baariin sen takia et ihmiset ihmettelee! Jos meet ni se pitää lähteä susta itestä, et ihan oikeesti HALUAT, koska ei siitä varmaan tuu kovin mukavaa kokemusta, jos tunnet et sun on pakko. Mut kuulostaa siltä et oikeesti haluatki ;) Varmaan ois hyvä et varottaisit kaveria etukäteen et aaatat haluta kesken pois. Kyl ne sen ymmärtää! Joo ehken selitä enempää baareista kun en niistä mitääm tiedä, vaikka oonki lähempänä 20:ntä ku yheksäätoista ;)

    Mut erityisen ilonen oon siitä, et oot syöny etkä käyny vaa'alla. s
    Kun tuntuu vaikeelta joku kerta syyä ni mieti vaikka ettet haluu sitä kovempaa kehoahdistusta takasin, koska sen saat nopeasti laihduttamalla.

    Meijänki pitää nähä ja tehä niitä browniesseja nom ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :3

      Niin, katsotaan että menenkö vai en :D ja ehkä sit pitäis varottaa kaveria etukäeen kuitenkin...

      Niin, oot oikeessa :)

      Jep nii pitää ♥

      Poista
  2. ei baarissa tarvitse juoda itseään humalaan (siel on niin kallistakin!) ei sinne tarvitse myöskään mennä ''iskemään'' ihmisiä, käyhän seurustelevatkin baarissa :) Mee ihan vaan sen mukaan, miltä susta tuntuu, ei aina tarvii mennä muitten odotusten mukaan. Ite tykkään baareissa siitä, että ihmiset tanssii! mutta kans toi vaatepuoli ja ne jokapuolelta tulevat arvostelevat katseet ahdistaa.....
    ja tosi kiva kuulla, että oot edistynyt syömisen kanssa ja kehoahdistus on ainakin jollain tasolla helpottanut :)) paljon tsemppiä siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, oot aivan oikeessa! :) Ja itse en ole mikään tanssi-ihminen vaikka sitäkin joskus on tullut harrastettua :D

      Kiitos,sulle myös! :)

      Poista
  3. Mitä jos menisit kavereiden kanssa vaikka ihan johonkin istuskelupaikkaan? Pubeissa tmv ei ole niin justiinsa vaatteista eikä niin kovaa pokailukulttuuria kuin yökerhoissa, jos se ahdistaa. Ja siis ei sillä, että todellakaan olisi pakko mihinkään mennä. Jos ei huvita, niin ei huvita. Ehtii sitä baarissa heilua myöhemminkin, sitten kun siltä oikeasti tuntuu! :)

    Mitä tulee noihin muihin "kauniisiin ja hyvävartaloisiin", niin osaan samaistua pelkoosi. Voin kuitenkin sanoa, että ulkona liikkuu josjonkinlaista hiihtäjää. Ihan tavallisia ihmisiä, ja samat pelot on varmasti suurimmalla osalla. Etukäteen muakin usein baariin meno ahdistaa, koska pelkään näyttäväni ihan tyhmältä muihin verrattuna, mutta se pelko haihtuu aika nopeasti kun astuu sisään.Olet kaunis anyways, älä sitä mieti!

    Niin ja jos päädyt menemään, komppaan edellistä kommenttia: sano kavereillesi, ettet välttämättä jaksa koko iltaa hillua.

    Hienoa, että olet saanut syötyä kunnolla ja etenkin että kalorien laskeminen on jäänyt! Mahtavaa :) Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toikin vois olla yksi mahdollisuus!! :) Ei ne baarit sieltä mihinkään häviä, ehtii niissä pyöriä loppuelämänsä aikana ihan riittävästi ;)

      Ja on kyllä totta että kaikenlaisia ihmisiä liikkuu jokapuolella eikät odellisuudesa ihmiset kiinnitä niin paljon huomiota kuin itse luulee :)

      Niin, kiitos, sullekin <3 :)

      Poista
  4. Mäkin inhoan baareja, tai no ainakin yökerhoja, vaikka muuten sosiaaliset tilanteet, oma kroppa tai muu ei ole mikään ongelma. En vaan tykkää. Koska en tykkää tanssia, en tykkää juoda alkoholia, en tykkää "arvostella" muita, en halua etsiä baarista kumppania ja niin edespäin. Mutta jos haluat silti baariin, ;), niin tässä vinkki: mene kavereidesi kanssa johonkin pubiin tai vastaavaan "istuskelupaikkaan". Sellaiseen, jossa voi hyvällä omallatunnolla istuskella vaikka koko illan vain ja ainoastaan niiden omien kavereiden kanssa jutustellen ja ehkä samalla juoman tai pari nauttien. :) Sellaisesta jopa minä pidän toisinaan.

    t. Anonyymi-Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ylempänäkin Niina ehdotti ja aion kyllä miettiä sitäkin vaihtoehtoa! Pitäis vaan kaveritkin sitten saada sinne..:DD Mutta se olisi ehkä vähän "lievempi" aloitus :)

      Poista
  5. En usko että baareissa ihmiset oikeastaan arvostelee toisia.. Se vaan tuntuu joskus siltä. Laita jotkut kivat vaatteet päälle :)) ja oot kaunis, älä häpeile ittees tai kroppaas ! :) Eikä sun tarvi juoda ittees humalaan, mut jos et jaksa olla selvinpäin ni juo pari, pikkuhiprakassa on kiva olla :) lähe baariin jos siltä tuntuu, ja tsemppiä hei! Ja en usko että toi sun kaveri S on hylänny sut, ehkä se vaan unohti koko jutun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja siellä on niin hitosti kuitenkn ihmisiä perjantai-iltana kun hiihtoloma on alkanut juuri että ei ketään varmaan erityisen paljon muhun todellisuudessa kiinnitä huomiota, itse vain kuvittelen niin:D Ja joo, voi juoda muutenkin kuin ihan umpihumalaan..:D

      Kiitos<3 Ja sain soitettua S:lle ja juteltiin melkein tunti taas puhelimessa ja oli ilonen että soitin :)

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.