En oikein tiedä miten menee tällä hetkellä. Nyt tuntuu että ehkä vähän paremmin. Alkuviikko ja edellisen viikon loppupuoli oli aika paskaa suoraan sanottuna, itkin suurimman osan ajasta, oli koko ajan paha olo, jatkuvasti. Mutta nyt en ole enää muutamaan päivään edes itkenyt, ei ole ahdistanut hirveästi tai muutenkaan ollut hirveä olo.
Vein terapeutille sen syömiseen liittyvän postauksen. Se oli tosi tyytyväinen että annoin sen sille, kun en ihan tolla tavalla ole sille ikinä puhunut. Se luki sen nopeasti siinä ekalla käynnillä mutta luki sen sitten kotona uudestaan, ilmeisesti montakin kertaa. Se sanoi vaan että "Me pyöritään tän tekstin ympärillä varmaan aika pitkään, tässä oli hirveästi kaikkia asioita, tuntuu että joka kerta kun luen tän uudestaan, saan tästä jotain enemmän irti. Tosi hyvä että toit tän mulle" Kyllä me jo aika paljon ollaan siitä puhuttukin. Ihan hyvä että vein sen sinne, tuleepahan puhuttua syömisistä ihan rehellisesti ja vähän enemmän kuin pintapuolisesti. Välillä kyllä vähän hävettää että vein sen, mutta kai noistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Terapeutti vaan analysoi sitä niin tarkkaan. Miten voikaan olla helpompi kirjoittaa yli sadalle tuntemattomalle ihmiselle kuin terapeutille?
Ja syömisestä, oon kyllä syönyt, ihan liikaakin. Ahdistaa tottakai ja nyttenkin haluan vain huomisesta alkaen ruveta syömislakkoon, mutta itseni tuntien en siinä onnistu muutamaa päivää kauemmin. Oon varma että vaan lihon ja lihon koko ajan. Painoa en tiedä, enkä nyt haluakaan
Käytiin terapiassa sellanen kiva pieni ihmissuhdekeskustelu joka päätyi terapeutin ja mun väliseen suhteeseen. Eihitto että inhoan niitä keskusteluja, en vain osaa puhua tunteista. "Mitä mieltä sä oot tästä meijän suhteesta?" Enpä osannut kauheasti sanoa, vastasin ympäripyöeästi ja terapeutti yritti saada tarkempia vastauksia mutta luovutti lopulta. Oon säälittävä tapaus siinä suhteessa :D "No, kyl me tullaan ihan hyvin toimeen..." "No kyl tä on vähän muutaki ku et tulaan ihan hyvin toimeen" "nojoo...." No ehkä mä vielä opin. Enkä vain jotenkin pysty uskomaan mitä se terapeutti sanoo, esimerkiksi sitä että kyllä se musta välittää ja olen sille tärkeä jne. En usko että se valehtelee mutten silti vain voi uskoa sitä. Tosi tyhmää, tiedän, mutten vain voi sille mitään . "No tä on sun työtä.." "no tottakai tä on mun työtä, mutta jos me nähdään kolmen vuoden aikana kaksisataa kertaa niin luuletko ettei siinä synny minkäännäköisiä tunteita?" Ja en siltikään pysty uskomaan...
A soitti mulle tänään ja sille kyllä sanoin että menee hyvin eikä ole mitään takapakkia tullut viimekerrasta kun puhuttiin. Anteeksi. En vain halua huolestuttaa turhaan. Kun tä kuitenkin menee ohi.
Nyt oon jokaisena päivänä viikonloppuna tehnyt jotain. Perjantaina oli kivaa kaverin kanssa leffojen ja mässyjen merkeissä ja eilen kävin siskon äidin luona syömässä ja tänään kävin L:n kanssa elokuvissa. Voi olla ettei ole niin paha olo ollu senkään takia kun olen tehnyt asioita enkä vain ollut yksin :)
Nukuin muuten tällä viikolla ekaa kertaa pommiin kunnolla... Koulu alkoi 8.15 ja heräsin siinä puol yheksän jälkeen, hups. Kaks tuntia vaan myöhässä. Herätysello ei vaan soinut. No en saanut kuin myöhästymisen ekalta tunnilta ja luvallisen poissaolon toiselta, vaikka olin 2 ekaa tuntia kokonaan pois..Kannatti soittaa opettajalle heti :D
No ei kai mulla nyt muuta, hyvää yötä ja hyvää alkavaa viikkoa :)
Varmasti on hyvä, että veit sen tekstin terapeutille. Kirjoittaminen on jotenkin puhumista niin paljon turvallisemman tuntuinen avautumiskeino.
VastaaPoistaIkävä kuulla, että olet joutunut kömpimään ahdistuksessa, mutta onneksi sun päivissä vilahtelee noita ihanempiakin hetkiä. Ja kiitos kaikista viisaista ja ihanista kommenteista, joita olet minulle kirjoitellut - arvostan niitä todella.
Paljon tsemppiä ihana! ♥
M
No kyllä terapeutti oli ainakin tosi tyytyväinen että sen sille vein :) En tiedä mikä siinä on että kirjoittaminen tosiaan sujuu paljon paremmin kuin puhuminen...kai se sitten on kun ei tarvitse niin suoraan jotenkin sanoa kun antaa sen tekstinä.
PoistaJa kyllä tä tästä, huonompia aikoja tulee vaan aina väillä, sille ei voi mitään :)
Kiitos, sulle myös ♥