torstai 29. elokuuta 2013

I'm not so strong anymore, feel like I'm breaking down


Mitä jos huominen pelottaa joka ilta vain enemmän ja enemmän?
Mitä jos en jaksakaan?
Mitä jos en kestä enää itseäni?

Mä en kestä itseäni, en kestä.


Iltaisin tyyny ja hiukset kastuu kyynelistä
Huone täyttyy nyyhkäyksistä
Mieli täyttyy ahdistuksesta ja väsymyksestä
Mä en jaksa, en ihan oikeasti.
Ei tä voi jatkua näin, tuntuu kuin olisin umpikujassa
En näe mitään järkeviä vaihtoehtoja
mikään ei tunnu enää hyvältä
'
Päivät jaksan vielä väkisin, enemmän tai vähemmän pakolla,
mutta illalla se kaikki lyö vasten kasvoja
Silloin tajuan kuinka väsynyt ja heikko olen

Ei musta vaan ole tähän
Vaikka näytänkin ulospäin positiiviselta ja normaalilta ja pärjäävältä
Niin silti itselleni olen se heikko luovuttaja josta ei ole edes tähän

En mä opi ikinä hyväksymään itseäni
Joka päivä viha itseään kohtaan vain kasvaa ja kasvaa, jos se on edes mahdollista
nyt huomaan selvästi kuinka joka päivä on edellistä vaikeampi kestää ihmisten katseita
ja kaupungilla kävellessä tekisi mieli vain repiä itsensä palasiksi
niin ettei kukaan näkisi kuinka ruma ja ällötävä ihminen olen
En mä kestä jos mikään ei muutu paremmaksi

Mutten odota ihmettä
Eikä edes ihme ei saisi tätä vihaa poistumaan
Musta tuntuu että vaihtoehdot alkaa olla lopussa
En mä tällä tavalla opi ikinä hyväksymään itseäni
tuhoan vain itseäni päivä päivältä enemmän ja enemmän

Oikeasti jo kuolemakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin itsensä kestäminen näin. 




Mä en enään jaksa ahmia ja oksentaa ja vihata itseäni sen johdosta aina vain enemmän 
en jaksa yrittää tutustua uusiiin ihmisiin kun en kuitenkaan kuulu niiden joukkoon, ikinä.
Mä oon vain viallinen, ruma, ällöttävä, kuvottava. 

Miksi mä olen edes elossa?






torstai 22. elokuuta 2013

I don't know why, I don't know why I'm so afraid. I don't know how, I don't know how to fix the pain

Käytiin tänään tutustumaan toiseen kouluun ja matkalla yks opettaja tuli juttelemaan vähän mulle
"Ootko viihtyny täällä?"
 "Jooo oon:):)"
 "No hyvä. Ootko tutustunu kehenkään vielä?"
 "eeen mä vielä oikeestaan.." 
"Jaajaa. Ootko yhtään ton toisen tytön kanssa jutellu?
" "Enn" 
"ookei. Mut hyvä että oot kuitenki viihtynyt!" 
"Mm:)" 

Ihankun mä siinä sanoisin että "Ei, en viihdy. Ahdistaa vaan, tälläkin hetkellä on tosi paska olo enkä tuu ikinä sulautumaan tänne, tiedän sen, ei kukaan muhun halua tutustua" 

Jos tä jatkuu tällasena niin miten mä tuun kestämään koko vuoden kun nyttenkin on jo ihan helvettiä? En tiedä. Mutta tuntuu että koko ajan oon vaan kauempana muista, ne vaan käyttäytyy kuin olisin ilmaa, eikä mitään muutosta parempaan ainakaan tapahdu. Mutta tonne tulee vielä porukkaa, toivon ett jossain vaiheessa tutustuisin johonkin edes sen verran etten koko ajan vaan olisi yksinäni. Miksi mä oon tällane hiljanen ja ujo enkä uskalla puhua kenellekään? Ja koko ajan ite kiinnitän huomiota siihen että oon ruma ja läski ja tyhmä  enkä senkään takia halua kenellekään puhua.  Mulla tulee mieleen vain ysiluokka joka oli ihan helvettiä, en juuri puhunut kellekään vaan jättäydyin yksin ja kuuntelin musiikkia etten kuulisi mitä muut puhuu ja kestäisisn sen ahdistuksen joka oli koko ajan päällä.

Sain eilen soitetua polille ja jätin lääkärille viestin että se uusisi mun mirtazapinin ja ketipinorin reseptit koska ne loppuu ennen ens tiistaita millon mulla on sille aika. No, tänään se lääkäri sitten soittaa välitunnilla ja sanoo että edellinen lääkäri oli jättänyt viestiä että ketipinor lopetetaan. En edes tiedä syytä. Taino luulen että kyse on siitä että se ei oikeastaan väsytä, koska unensaantia varten se lähinnä määrättiin. Mutta se auttaa kuitenkin ilta-ahdistukseen ja sanoin sen kyllä. "No lopetetaan se kuitenkin"  Ei sitten. Nyt vaan tuntuu että ahdistus on selvästi  lisääntynyt kun koulu alkoi, mutta ei se nyt niin paljoa auttanut etten pärjäisi ilman. Ainoo että nukkuminen saattaa vaikeutua kun ei mirtazapinikaan mitään ihmeitä tee että kun ahdistaa niin en mä väkisin nukahda. Kiva vaan kun lääkäri ei sillon etukäteen siitä mulle sanallakaan puhunut mutta kirjasi koneelle kuitenkin.

Ei kai mulla nyt muuta... En halua huomenna kouluun, 8-16, hyi. Taino tänäänkin päästiin yli puol tuntia aiemmin kun piti. Toivottavasti huomennakin. Ja sit lauantaina terapia :D 

Hyvää yötä<3

maanantai 19. elokuuta 2013

Ensimmäinen koulupäivä



Eka koulupäivä takana. Olisi voinut mennä huonomminkin, mutta myös paremmin.
Meitä oli yhteensä 10, ja vaan yks tyttö mun lisäksi, ja olin vanhimmasta päästä , suurin osa oli 16.  Pelotti mennä sinne uutena, pelotti miten ne ottaa vastaan ja jäänkö ihan ulkopuoliseksi. No, aika ulkopuoliseksi mä jäin. Ei kukaan kiinnittänyt muhun oikein mitään huomiota ekoina tunteina, tuntui ihan ääliöltä vaan kulkea niiden perässä välitunnilla ja kyllähän ne sitten jätti mut yksin istumaan sinne penkille ja pidättelin siinä vaan itkua. Miks mä tulin tänne, ei kukaan halua olla mun kanssa tekemisissä kun oon näin ruma ja läski, haluun pois, nyt heti. 


Sitten yks poika toisella välkällä vaan kysy multa että tuunko niitten kanssa nyt luokkaan ja ahdistus lakkasi hetkeksi. Eipä kukaan muu ole mulle mitään sanonutkaan kuin se. On vaan niin ulkopuolinen olo, sellanen että en mä niihin tutustukaan tän paremmin. ei ne huoli mua.  Mutta ei mua koko ajan kuitenkaan ahdistanut kauheasti ja opettajat oli onneksi tosi mukavia. 
Sitten se toinen asia, syöminen. Se jännitti ehkä eniten etukäteen. No, aamupalan saldo: kahvia. Lounaan saldo: vettä. Se olis ehkä voinut mennä paremminkin. Mutta myönnän etten edes yrittänyt ja jännitys oli pitkälti sitä että miten muut reagoi kunen syö, tai kyllä mua jännitti se koko tilannekin kun tuntemattomia ihmisiä ja ruokala.Ja pelkäsin että olisin ainut ketä ei syö mutta aamupalalla ei monikaan syönyt joten ei tarvinnut selitellä, ja senkään takia en siellä mitään edes pystynyt syömään, en mä pysty syömään muiden seurassa jos siellä on edes yksi ihminen joka ei syö. Ja eipä kukaan mulle mitään sano kun en mä kenekään kanssa siellä muutenkaan ole nyt puhunut. 



Kiva vaan kun kaikki olettaa että tietenkin mä siellä syön. Ja myönnän että oon yrittänytkin antaa ihmisille sen käsityksen että "Jee hei siel on aamupalaki lounaan lisäks, ei tarvii koton syödä mitää, ei mee rahaa ruokaan:):))" Näin tukihenkilöäkin tänään pitkästä aikaa ja ei se edes kysynyt että söinkö vaan se oletti että tietenkin mä siellä syön. No, väärin meni, enkä kyllä korjannutkaan. Ei me olla muutenkaan syömisestä puhuttu yhtään mitään. Ja kun paino on vaan noussut koko ajan niin tietenkin se olettaa että syöminen menee hyvin, niinkun kaikki muutkin. Haha, you're all sooo wrong. Mutta ei tarvii pelätä että oisin tässä kuihtumassa pois :D vaikka suunnitelmana on vain lopettaa se syöminen kokonaan, melkein ainakin, niin tänäänkin oon syöny kaloreita ainakin kolmen ihmisen edestä joista oksensin vain murto-osan että jooo o. Ja lupaan itselleni että huomenna en syö mitään

Kiva vaan kun lukujärjestys vaihtuu viikottain, niin tulevat terapia-ajat on vähän vaikea sopia. No sitten oon vaan poissa koulusta jos menee päällekäin. En valita kyllä. Ja sekin että minkä tasosta se kouluaineiden opetus on, se tyttö osastolta oli vaan että se on vitun helppoa ja niin. Ja kun mä oon käyny lukiotakin pari vuotta niin sekin vaikuttaa joissain aineissa, esimerkiksi enkussa kun oon käyny melkein kaikki lukiokurssit ja lisäksi ollut epruskoulun enkunluokalla. No sitä voi tietty kysyä että pitääkö mun tehä kaikki vai saanko tyyliin skipata ne tunnit tai tehä itsenäisesti tai jotain. 

Hitto en mä haluu sinne huomenna, äh. En mä sinne sulaudu joukkoon, mitenkään. Ne muut oli kun ne olis tuntenu jo vuosia eikä todellakaan ottanut mua mukaan. Miksen mä voi olla nätti ja sosiaalinen ja normaali?  

yksi päivä takana, liian monta edessä



Miks menin tässä välissä oksentamaan? toivottavasti en oksentanut lääkkeitä ulos


torstai 15. elokuuta 2013

"Tervetuloa maanantaina klo 8"

Tällanen pikapostaus. Eilen poli meni ihan ok, sovittiin että nyt kirjoitan ainakin muutaman päivän edellisenä päivänä suunniteman seuraavan päivän ruokailuista. Tää päivä ei oo ihan menny putkeen aamupalan jälkeen mut huomenna sitten uusi yritys :)

Ja tänään olin siellä haastattelussa ja sitten reilu tunnin päästä siitä kun pääsin pois niin mulle jo soitettiin ja sanottiin että tervetuoa maanantaina klo 8. Jeejee :) se haastattelu oli tosi rento ja ne opettajat mukavia. Ne nyt sit tietää mun tänhetkisen psyykkisen tilanteen aika hyvinkin ja koulunkäynnistäkin tietää. Vähän tuntu silleen tyhmältä kun ne selitti että suurin osa on sellasia kenellä on oppimisvaikeuksia niin sen takia ne tarvii peinryhmää ja mä meen sinne melko hyvän ysin päättötodistuksen kanssa (ka n.8,3) ja kahen lukiovuoden jälkeen... No mutta on mulla oppimisvaikeuksia ollut lukiossa kun ei oo ollut voimia opiskella kunnolla. Ja kyllä ne vissiin ymmärsi ihan hyvin kun ne mut sinne otti :)

Ruokailu mua jäi mietityttämään. Siellä on tietenkin lounas, mutta myös aamupala. Meinasi tulla paniikki että eieiei vittu EI. Mutta kun yritän järjellä ajatella niin sehän on vain hyvä mun tilanteessa, tulee joka päivä syötyä sitten ne kaksi ruokaa mitkä pitää kuitenkin opetella syömään jossain vaiheessa ja ihan hyvä varmaan että nyt saan niihin koulustakin apua. Ja nehän tietenkin tietää  myös syömistilanteesta jotain ja oli tosi ymmärtäväisiä senkin suhteen, ei olettanut että mä heti siellä pystyisin syömään vaan että sekin on jo paljon että yleensä menen sinne ruokalaan. Ehkä siitä tulee sitten jotain :)

Nyt pitää sitten alkaa heräämään taas "normaaliin" aikaan eli ennen seitsemää jota mun ei oo tarvinnut tehdä yli puoleentoista vuoteen kuin satunnaisesti muutaman kerran. Toivon että lääkket oikeasti auttaisi kun ne ei eilenkään taas mitään auttanut, nukahdin kolmen aikaa ehkä. Ei ärsytä ei. No kai mä siihen rytmiin totun kun tarpeeks kauan herään aikasin. Alku tulee olemaan varmasti hankalaa mutta kai se siitä.. Ja muutenkin tulee olemaan niitä kaheksan tunnin päivä, vähän pelottaa mitä niistä tulee. En oo missään vaiheessa edes käynyt lukiota normaalilla tahdilla niin mulla ei kauheen rankkoja päiviä ole ollut pahemmin, ekassa tai tokassa jaksossa päivälukiossa saattoi olla ton pitusia päiviä ehkä kerran viikossa ja siinäkin liikuntaa. No kai mä selviän :)

Kyllä mä oon tän suhteen nyt aika positiivisin mielin kuitenkin. Ja vaikka oli tänään tosi ahdistava mennä sinne kouluun sisälle kun siellä oli välitunti niin ei mua niin ne uudet ihmiset pelota ketkä siinä mun ryhmässä on. Ei kai ne hirveen pelottavia kaikki ole :) Ja toi on tosi pieni koulu kokonaisuudessaankin, toi yksikkö on siis tän kaupungin pienin ja siellä on n. 100 opiskelijaa yhteensä.

Eli viimisiä lomapäiviä vedellään, hui :D

tiistai 13. elokuuta 2013

Pelottaa

Huominen poli pelottaa. Pelottaa. Pelottaa. En halua. En halua punnitusta, en halua puhua syömisistä, mennä myöntämään kuinka päin persettä syön, kuinka helvetisti oon sitä paskaa sisääni tunkenut ja kuinka se kaikki näkyy vaa'alla. Tänään aamulla +2kg viime polikäynnistä ja huomenna vielä enemmän yli 400g:n karkkien jälkeen. En kestääää. En ole viikkoon kirjottanut polilta saatuun vihkoon syömisisä koska en vain pysty myöntämään sitä sille, tai edes itselle. Hävettää mennä tyhjien päivien kanssa mutta vielä enemmön hävettää mennä totuus paljatettuna- Vaikka sen takia polilla käyn että saisin apua syömisongelmiin jotka ei aina tarkoita sairaalloisen vähäistä syömistä. Ja se hoitaja on varmasti ennenkin nähnyt ihmisiä joilla on ahmimista, en usko että olen ensimmäinen potilas kellä sitä ilmenee. Mutta ei silti onnistu. Pitäisi vaan pamauttaa se sille. Kirjoittaminen voisi olla helpompi keino mutten enä muista ulkoa edellispäivien menuuta.
Miten voi olla niin vaikea myöntää ahmimista, polilla, terapiassa, kellekään muulle aikuiselle, tänne blogiin?Tänään taas terapeutti kysyi että mitä se mun ahmiminen ja 2000+kcal tarkoittaa enkä millään saanut suustani totuutta eikä terapeutti sitten uskonut että muka söisin noin paljon ikinä vaikka tiedän että syön. Häpeän sitä vaan niin tajuttomasti, en pysty edes itselleni myöntämään kuinka iso tä ahmimisongelma on. Tainojoo en mä ole yli 2500 kaloria varmaan syönyt kertaakaan. Mutta mulle tä 1500+ tuntuu vaan niin järjettömältä määrältä. Oikeastaan ainoa "normaali" mitä itsekseni syön on puuro, velli,weetabixit, mysili, murot (yleensä all bran), jugurtti, piltti, joskus joku proteiinijuoma tai -patukka.  Siinä on ne yleisimmät. Kaikki muu onkin sitten jotain epäterveellistä: keksejä, jotain pullaa tai suklaata lähinnä. Ja joka päivä jotain tollasta epäterveellistä paskaa vaikkei edes tekisi mieli. Rahaahan siinä menee vitusti. En ole pystynyt johonkin viikkoon pystynyt kirjottamaan ruokapäiväkirjaan kuinka paljon olen syönyt kaikkea
Tekisi mieli vaan perua huominen. Muttan enää viitsi. Ihmettelen vain että miksei sieltä ole tullut vahvistusviestiä joka pitäisi aina tulla vuorokauden etukäteen. Ja viimeksi vielä annoin uuden numeron. Toivon ettei se taas ollut väärin kun jo kerran se tolla polilla korjasin muka oikein. No pitää kattoa.

Mulle soitettiin viime perjantaina sieltä koululta ja pyydettiin haastatteluun jonka ajankohdaksi sovittiin torstai 12.15. Menee ruoantekokerta mutta ei voi mitään. Eikä edes haittaa.  Tänpäiväinen oli sitten ehkä viiminen kerta koska eihän se jatku jos pääsen tonne kouluun. Toivon että pääsen mutta samalla se pelottaa. Uudet ihmiset, kouluhommat, koulustressi ja -ahdistus, läksyt, tet-jaksot, ruokailut, kaikki. Mutta kai mä siitä selviäisin hengissä ja tekis mulle varmaan ihan hyvää :) Mutta jos en pääse niin sitten ei ole mitään käryä mitä teen. Lukioon en halua. Mutta mitä muuta on enää tähän aikaan syksystä? no pitää katsoa. Eikä vielä alkaa spekuloimaan tätä kun ei ole vielä mikään varmaa. Murehditaan sitten kun jotain murehdittavaa on, eikö niin? :)

Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, toivon että saan paremmin unta kuin parina viime yönä. Eilen meni kolmeen saakka, ei vaan saanut unta ja puoli kahen aikaan aloin jumppaamaan joka päättyi hysteeriseen ahdistusitkuun. Päivällä olin yllättävän pirteä siihen nähden että nukuin sen 5h. Mutta nyt väsyttää mikä on vain hyvä. En tiedä pitäiskö kokeilla muuttaa rytmiä vähän aikaisemmaksi eikä nukkua mihinkään kahteentoista-yhteen niinkuin nyt on käynyt viimeaikoina usein. Kun jos en iltalukioon nyt mene niin rytmi jokatapauksessa pitää aikaistaa. Eikä se iltalukiossakaan ole varmaan hyvä nukkua aina johonkin kahteentoista...

Mutta hyvä yötä <3

maanantai 12. elokuuta 2013

En. Kestä. Enää

Tä on jotain ihan järkyttävää. Se heijastus minkä näen peilistä, on valtava. Ja mä vaan syönsyön ja syön. Paino on ihan varmaan noussut useamman kilon viimeisestä polipunnituksesta jolloin viimeksi näin painoni ja näytän ihan rehellisesti jo ylipainoiselta, hyivittu. Oon syönyt varmaan joka päivä yli 2000kcal.  En mä kestä itseäni tällaisena. En pysty menemään suihkuun kun ahdistaa liikaa. Pelottaa jo nyt huominen aamu kun pakko mennä suihkuun.  Kotona pitää olla löysät housut ja paita päällä tai sitten vaikka viltti, etten tunne tai nää omaa kehoa. Peilistä en pysty itseäni kokonaisena katsomaan, pelkkä naamankin on liikaa. RUMA. LÄSKI. Miten mä voin olla näin järkyttävän näköinen, miten mä olen voinut päästää itseni tän näköiseksi? 




Itkettää mutten itke. En pysty. Ahdistaaaaa. Haluan vain pois tästä ällöttävästä ja kuvottavasta kehosta.
 Mä en vaan voi jatkaa näin. Nyt se loppui








Ps. Ihana biisi ♥

tiistai 6. elokuuta 2013

Lupa syödä -pieniä otteita kirjan ravitsemusosiosta

Kun mä nyt luen tota lupa syödä -kirjaa niin ajattelin kirjottaa tähän joitain asioita jotka mä tajusin vasta kunnolla kun oon lukenut tota tai sitten vaan asioita joita ei ehkä kaikki tätä lukevat, syömishäiriötä sairastavat, tai terveetkään ihmiset tiedä ja mitkä olis ihan hyvä tiedostaa. Ja mua suoraansanottuna vituttaa että kaikki terveyslehdet kirjottaa ravitsemuksesta asoita jotka ei edes pidä paikkaansa. Kaikki vois lukea tän kirjan niin tietäis edes hieman totuudenukaisemmin! Tiedän kyllä että lehtien tarkoitus on myydä mutta silti.
Esimerkkinä kaikki dieetit. Jos olisi joku täydellisesti toimiva dieetti, niin miksi niitä sitten pitää keksiä koko ajan lisää?

Ja sanon että voi olla vähän sekava postaus eikä kiinnosta kaikkia mutta halusin itselle näitä ylös joten kirjoitanihan senkin takia.

Ensin kerron lyhyesti joitain faktoja joista monilla syömishäiriöisillä on väärä käsitys tai jotka muuten kannattaisi tiedostaa

-Elimistö ei kiinnostu siitä, mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä, eikä ole olemassa "vaarallisia" kaloreita
-Elimistön raaka-aineet -rasva,proteiini,hiilihydraatit,vitamiinit ja kivennäisaineet - eivät voi korvata toisiaan eivätkä ne myöskään toimi ilman toisiaan
-Kehon eri osat käyttävät ravinnon eri osia
-Ihminen kehittyy kaikista eläinlajeista hitaimmin, mikä tarkoittaa, että elimistössä ei tapahdu kovin nopeita muutoksia.
-Elimistön käyttämien aineiden tilalle on koko ajan saatava täydennystä
-Keho käyttää jokaisen ravintoaineen, myös rasvan, joten se ei kerry samantien kehoon niinkuin jotkut ajattelee
-Keho voi olla nälkiintynyt henkiön painosta riippumatta
-Kehossa voi olla vajaaravitsemusta, vaikka verikokeet näyttävät kaiken olevan kunnossa (kirjoitan tästä lisää suolan yhteydessä)
-ruokahimot tulevat silloin kun keholla on puutos jostain aineesta jota se tarvitsee eli ne eivät tule turhaan.
-KUUNTELE KEHOASI, se tietää

Sitten vähän enemmän parista aiheesta

Liikunta ja syöminen

Mähän oon toiminut pitkän aikaan monessa asiassa joko-tai -periaatteella ja yksi on liikunta. Mä joko syön tai liikun, ei oo mitään järkeä liikkua jos on syönyt paljon. Mutta totuus on että jos ei syö paria tuntia ennen lenkkiä niin sä vaan hajotat sitä lihasta kun rasitat niitä eikä ne tietenkään kehity silloin vaan päinvastoin. Ja tietenkin pitää syödä myös jälkeenpäin.
Ja muutenkin jos ei syö säännöllisesti ja riittävästi niin ei siinä sitä rasvaa pala vaan keho käyttää niitä lihaksia energiakseen ja se osa lihaksesta jota keho ei pysty käyttämään, poistuu virtsan mukana. Eli kannattaa syödä jos ei halua pissata lihaksiaan pois. (:D)


"Jos ihminen harrastaa liikuntaa myöhään iltapäivällä -muun muassa siksi että voi lykätä päivällistä myöhemmäksi- elimistöltö puuttuu paitsi itse fyysiseen ponnistukseen tarvittavaa polttoainetta myös rakennusmateriaalia, josta se voisi muodostaa lihaksia. Jos tarkotituksena on lihasten rakentaminen, ei tämä keino ole kovin onnistunut, koska elimistöltä puuttuu siihen tarvittava rakennusmateriaali. Jos tarkoituksena on hyvän kunnon hankkiminen, ei sekän oikein onnistu koska solut ja elimet pakotetaan tyhjäkäynnile, kun keho ei saa täydennystä välipaloista, ja silloin muun muassa hapenkuljetus heikkenee. "

"Sinun täytyy oppia muuttamaan ajattelutapaasi, niin että oivallat, että sinun on syötävä jaksaaksesi liikkua, eikä liikuttava voidaksesi syödä. "

Eli ei kannata liikkua syömättä.

Suolan käyttö

Tätä painotetaan kirjassa tosi paljon joten se on tärkeä osa ruokavaliota, jotta keho toimii! (tästä tuli aika pitkä osio, hups. Mutta kirjassa sitä on 9 sivua)

Monet välttää suolan syömistä siitä syystä että se sitoo vettä koko kehoon. Se on totta, että se sitoo vettä, mutta ei koko kehoon, vaan verisuoniin. Ilman suolaa vesi ei pysy elimistössä joten on elintärkeää saada sitä suolaa tarpeeksi. "Jos suola ei sitoisi vettä verisuoniin, laahautuisimme ympäriinsä kuin hervottomat barbapapat"

Monet ovat alkaneet pelätä suolan käyttöä myös tällaisten myyttien ja väärinkäsitysten takia: Suola väsyttää ja turvottaa, suola sitoo rasvaa, suola lisää veren kolesterolipitoisuutta ja suolasta tulee selluliittia. Viimeksi mainitun väitteen alkuperä on arvoitus. Selluliitti tarkoittaa ihonalaisia muhkuroita,joihin suolan ei ole kemiallisesti mahdollista vaikuttaa. Kemiallisten ominaisuuksiensa takia suolan on myös mahdotonta sitoa rasvaa, eikä luonnossa niin ollen tavata suolan ja rasvan yhdisteitä. . Sitä vastoin ihminen voi tosiaan väsyä ja turvota, jos hän ei ole käyttänyt suolaa pitkään aikaan ja allkaa jälleen käyttää sitä.

Suolan käytöstä on kiistelty 1970-luvulta lähtien. Kuten yleensä käy etsittäessä syntipukkeja, näissäkin pohdinnoissa onnistutaan unohtamaan, miksi me ylipäänsä tarvitsemme suolaa.Foinikialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset sekä kiinalaiset ymmärsivät hyvin varhain, että suola on elintärkeä sekä eläimille että ihmisille.  Suola on kuulunut kautta aikojen tärkeimpiin kauppatavaroihin, ja suolantuotannon herruudesta on käyty monia sotia. (kirjoitin tän sen takia tähän postaukseen että haluan osoittaa että suola on aina ollut tärkeää ja saada teidät miettimään että miksi sitä pelätään niin kovasti)
Miksi ruokaan pitää sitten lisätä suolaa? Elimistössä tarvitaan suolaa muun mussa huolehtimaan veren riittävästä määrästä (sitomaan vettä verisuoniin), pitämään yllä normaalia verenpainetta ja huolehtimaan siitä, että sydän ja lihakset saavat sähköimpulsseja."

Sitten erilaisia oireita joita tulee kun ei saa suolaa riittävästi.


  • huimaus
  • silmissä mustenee äkillisä liikkeitä tehdessä
  • päänäsrky
  • käsien ja kyynärvarsien heikkous
  • sääret kuin spagettia, lihaskipu
  • käsivarsien ja säärien puutuminen
  • neste menee suoraan elimistön läpi, tiheä virtsaamisen tarve
  • yölliset pissalla käynnit
  • yöhikoilu
  • pahoinvointi
  • mahan turpoaminen syömisen yhteydessä
  • kasvojen turvotus


Huomasin itse että mulla on aika nomiakin oireita ja kun aloin miettimään niin en varmastikaan saa tarpeeksi suolaa. Mulla on siis huimausta välillä, käyn usein vessassa, myös yöllä, yöhikoilua ja mahan turpoamista syömisen yhteydessä ja kasvotkin on turvoksissa aika usein.

Nämä kaikki oireethan on yleisiä syömishäiriöissä ja oireet syntyvät kun ihminen oksentaa tai käyttää ulostuslääkkeitä ja menettää siten suoloja, mutta myös silloin kun ihminen pelkää syödä suolaa tai ei käytä sitä riittävän paljon. Suolanpuutos voi syntyä myös silloin kun ihminen syö enimmäkseen sellaista ruokaa johon suola ei sovi -jos esimerkiksi syö runsaasti hedelmiä ja vihanneksia tai jos syö viiliä ja muroja ateriaksi useammin kun kerran päivässä (mulla on yks iso syy tämä kun en yksin syö esim. lämmintä ruokaa)
Pyörtyily on myöskin varsin tavallista kun tilanne on jatkunut pidemmän aikaa mutta korjaantuu sillä että lisää ruokavalioon suolaa.

Mainitsin alussa että verikokeet saattavat antaa väärää tietoa johtuen suolankäytöstä.
Kun elimistö ei saa suolaa, neste virtaa suoraan ulos kehosta ja ennen kaikkea verisuonista, koska elimistössä ei ole suolaa sitomassa sitä. Seurauksena on elimistön kuivuminen. Kun tällaisessa tilassa olevalta henkilöltä mitataan eri aineiden pitoisuuksia veressä, jäljellä on vain eräänlaista tiivistettä, kiinteiden aineiden kerrostuma, koska kuljetusaine ja liuotin (neste) on kadonnut. Niinpä paperilla näyttää siltä kuin ihmisellä ei olisi minkäänlaisia puutostiloja. Hän vaikuttaa terveeltä.

Kun pään verisuonista katoaa neste, alkaa päätä särkeä. Yleinen suolanpuutoksen oire on myös pahoinvointi, varsinkin aamuisin. Siitä seuraa, että aamupalaa on vaikea syödä ja joskus syöminen ylipäänsä muuttuu hankalaksi.Monien ihmisten - oli heillä syömishäiriö tai ei - täytyy "ensin päästä käyntiin" ennen kuin he voivat syödä aamupalaa, eli he syövät aamiaista vasta perin tunnin päästä heräämisen jälkeen. Se on elimistön mielestä aika myöhään, ja monesti loppupäivän aterioiden säännöllisyys on valitettavasti hiukan niin ja näin.
Pahoinvoinnin aiheuttamaa epämiellyttävää tunnetta pahentaa joskus lisäksi tunne, että vatsa turpoaa syödessä. mikä tekee syömisestä vielä ongelmallisempaa. Turpoaminen ei ole kuviteltua, kuten joillekin on väitetty, vaan tapahtuu oikeasti. Hiukan yksinkertaistaen voisi sanoa, että koska suun kautta nautittu neste poistuu nopeasti pissana, ei mahassa ole riittävästi nestettä huolehtiman sinne tulevasta ruoasta. Kun mahaan on silloin kuljetettava nestettä kehon muista osista, ihminen turpoaa. Mutta siihen on olemassa parannuskeino, sillä jos syö kehoa hellivällä tavalla, ei tule pahoinvointia tai turvonnutta vatsaa.

Kun nautimme aterialla liian vähän suolaa, turpoaa meillä muukin kuin maha. Suolanpuutoksen vuoksi usein kasvotkin turpoavat. Se näkyy erityisesti anoreksiaa kärsivillä, koska he saattavat näyttää erehdyttävän normaalipainoisilta joka johtaa usein siihen että nälkävuötä kiristetään entistä tiukemmalle.
Myös ahmimishäiriöstä kärsivillä kasvot voivat turvota sekä oksentelun ja turvonneiden sylkirauhasten että todennäköisesti suolanpuutoksen seurauksena. Oksentelu pahentaa mahdollista puutosta siten, että oksennettaessa elimistöstä katoaa entistä enemmän suolaa.
Joten on tärkeää tietää mitä elimistössä tapahtuu, jotta ei kuormittaisi sitä entistä pahemmin. 

Suolankäyttö pitää aloittaa pikkuhiljaa, ei kerralla, ja se johtaa väliaikaiseen turpoamiseen eli ei pidä pelästyä koska niin käy aina kun ihminen alkaa syödä taas suolaa oltuaan ilman jonkun aikaa - riippumatta siitä, kuinka kauan.
Seurauksena voi olla myös väsymys. Se ei ole vaarallista vaan merkki siitä, että elimistö ponnistelee poistaakseen soluista nestettä. Niistä neste kulkeutuu virtsarakkoon, ja ennen kuin se kaikki on poistunut pissana, vatsa ja kasvot ovat turvoksissa. Turvotus on pahimmillaan aamuisin, mutta neste poistuu sitten pivän mittaan pissana. Turvotuksesta pääseminen voi kestää kolmesta kahdeksaan viikkoa suolankäytön aloittamisen jälkeen. Runsas virtsan tulo siis jatkuu ylimenokauden ajan, sen jälkeen kun aloitat käyttämään suolaa. (muista että kehossa kaikki tapahtuu hitaasti)


Jos sinulta tuleee paljon virtsaa ja käyt pissalla yli kuusi kertaa päivässä sekä mahdollisesti yölläkin, painosi on erittäin todennäköisesti epäluotettavam siten että se hyppii ylös ja alas hiukan mielivaltaisesti, vaikka et ole muuttaut syömistäsi mitenkään. Mutta asialle on siis olemassa selitys: suola- sekä nestetasapaino. Kun aloitat suolankäytön, sinun on tärkeä olla punnitsematta itseäsi. Kokemukseni mukaan vaaka näyttää luotettavia lukemia vasta sitten, kun henkilö käy pissalla noin viisi kertaa päivässä eikä nouse yöllä vessaan.
Joillain hyvin pitkään suolattomalla ruokavaliolla olleilla paino yleensä hieman laskee, kun he alkavat käyttää taas suolaa. Syynä siis on, että kun ihminen alkaa taas lisätä suolaa ruokaansa, hänestä poistuu nestettä virtsana, koska hän on ollut airmmin turvoksissa suolanpuutoksen vuoksi. Valitettavasti koskaan ei puhuta siitä, että suolanpuutos turvottaa, vaan vain vastakohdasta eli siitä että suolankäyttö turvottaa.


Kirjoitan vielä ainakin toisen osion missä käsittelen mm. rautaa ainakin kun sitäkin painotetaan. Ja varmaan hiilareista ja rasvasta. Tässä olisi vaikka mitä kirjotettavaa muttakun sivuja on se reilu 300 niin ei kaikesta voi oikein kirjoittaa. Ja kun tä pitää palauttaa aika pian niin en tiedä ehdinkö kirjottaamaan kauheesti kun pitää jos palauttaa. En jokatapauksessa ehdi kunnolla lukea tätä kokonaan, tai sitä toista osiota jossa on 20 vaihetta jotka "suorittamalla" voi päästä syömishäiriöstä eroon. Pitää sitten lainata ainakin kerran vielä uudestaan. No onhan mulla aikaa :)