sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Miten söin töissä? + muita kuulumisia


Päätin nyt tehdä postauksen mun työlounaista, miten oon siellä syönyt :) jokapäivältä en näköjään kuvia ottanut tai sitten ne hävisi mutta tässä on suurin osa :) Ei taida ihan järjestyksessä olla mutta suurinpiirtein! Sain siis syödä buffan tai kahvilan puolelta mitä vain halusin. Kahvilasta en kertaakaan ottanut mitään vaan aina otin buffasta. Siihen kuului siis neljää eri pitsaa plus lounaalla paria eri lämmintä ruokaa ja iltabuffassa wingsejä ja lihapullia ja perunalisäkettä. Plus iso salaattipöytä. Kuvista huomaa milloin söin vasta kahden jälkeen :D



Salaattia, kermaperunoita ja n. 4 lihapullaa. Juomana toimi pepsimax joka päivä :D 



Sain syödä tämmösen ekalla viikolla, oli hyvää, tosi äklönmakeeta vaan. En ois ton enempää pystynytkään syömään! Rocky road -leivos siis. (myöhemmin kieltäydyin kaikesta "ylimääräisestä" mitä tarjottiin...)
Broilerpastaa, kasviksia ja siemeniä (pasta oli ripoteltuna salaatin päällä, siksi näyttää tollaselta keolta :D )

Jtn perunajuttua, wingsi (joo säälittävä yksi...), kasviksia, pähkinöitä&siemeniä, ja raejuustoa. Enkä jaksanut edes syödä kaikkea...



Pizzapala,kasvisgratiinia,lohkoperunoita, kasviksia, siemeniä ja pari nachoa. 


Joo tä oli huono päivä...Oli se päivä kun sh-poli loppus ja syöminen oli vaikeeta. En syönyt edes noita porkkanoita kuin muutaman "en voi koska niis on suolaa ja öljyä"....

Seuraavana päivänä vähän tsemppasin ja otin ekaa kertaa myös sämpylän! Muuten olisi ollut aika vitun säälittävä.. Yks lihapulla plus kasvikset ja vähän siemeniä... Ahdisti sämpylän syöminen mutta söin kuitenkin :)

Joo ehdin alottaa syömisen ennenkun otin kuvan (perus...:D) eli kasviksia ja broilerpataa 

Kasviksia, raejuustoa, pari lihapullaa ja yksi wingsi. (en tykännyt iltabuffasta kun aina oli ne lihapullat ja wingsit vain pitsojen lisäksi...lounaalla oli paljon parempi tarjonta)



Viiminen päivä. Kasviksia, raejuustoa ja yksi wingsi... 

Enkä edes jaksanut syödä sitä kokonaan. Mutta syytän siitä mun isoa aamupalasämpylää kahvilassa (käytiin tukihenkilön kanssa syömässä aamupala polin jälkeen kun oli aikaa..Söin kyllä kotonakin jo aamupalan mutta se ei pysynyt mahassa ja kerroinkin sen rehellisesti...) Myönnän että viimeinen päivä meni pilalle osaksi "kahden aamupalan takia" Ja kahden aikaan jouduinkin ottamaan opamoxin kun ahdisti niin paljon ja oli pakko pystyä olemaan asiakkaiden kanssa. Loppupäivä meni ihan hyvin sen ansioista! 

minä hehkeänä töissä ennen työvaatteiden vaihtoa "But first, let me take a selfie"


Mutta niin. Söin töissä kyllä omasta mielestä valtavia annoksia joista tulin ihan ähkyyn mutta tajuan nyt että ne oli suurimmaksi osaksi useasti vain kasviksia...Eli loppujenlopuksi vaikka annos oli suuri niin energiaa ei kauheasti tullut. Varsinkaan kun työ oli todella fyysistä ja istuin vain ruokatauolla. Ja tossa oli yhdistettynä aamupala, lounas ja päivällinen (paitsi parina päivänä kun söin aamupalan!)... Mutta! opin syömään lämpimiä kasviksia. Oon aina vihannut niitä enkä ole todellkaan niitä vapaaehtoisesti syönyt, ja nyt söin jokapäivä! Ne on oikeasti hyviä :D

Perunan syöminen loppui muutaman päivän jälkeen, ja myös siement jäi pois aika nopeasti ja otin vain enemmän kasviksia. Muutenkin huomasin että vaikeni annosten ottaminen päivä päivältä ja pitsaa pystyin huimat 2 kertaa maistamaan. Nyt ärsyttää kun en muistanut aina ottaa kuvia. Ekana päivänä myös maistoin yhtä pitsaa, ja yhtenä päivänä söin uunilohta. Siinä taisikin olla sitten melkein kaikki päivät :D toi oli tosi lyhyt harjottelu kun kolmesta viikosta kaks viikkoa oli lyhyitä pääsiäisen takia plus olin muuton takia yhden päivän pois. 

Mulla on kyllä nyt helpottunut olo kun toi on loppu! Siellä oli oikeasti ihan kivaa mutta se oli vähän liian raskasta kuitenkin, kolme viikkoa oli ihan ehdoton maksimi. Toki olisi varmaan helpottanut pidemmän ajan kuluessa kun asiat olisi tullut tutuksi eikä koko ajan enää olisi uutta opittavaa. 
Onneksi kesätyöt on kevennettyjä eli n. 20h/vko. Eikä kirjastossa muutenkaan ole niin raskasta kun tuolla. 

Mutta niin, nyt olisi kiva saada teidän mielipiteitä noista annoksista. Oliko ne oikeasti niin valtavia kun ajattelin ja söinkö kamalasti?


torstai 24. huhtikuuta 2014

vittu

Iltaisin en saa ennen kahta unta
aamulla herään viimeistään seitsemältä, enkä saa enää unta

töissä ensimmäiset sanat mitkä kuulen "Ooks käyny ryyppäämässä kun näytät noin väsyneeltä?"
tiskejä pestessä tekisi mieli heittää ne seinään
pitsoja tehdessä tai asiakkaita palvellessa tekisi mieli paeta vessaan piiloon muiden katseilta
aina kun joku edes vilkaisee mua, huudan sisäisesi
"Älä nyt helvetti kato mua! Käänny pois, hyi vittu!"
Sen sijaan että sanoisin sen, hymyilen vain nätisti ja olen reipas

Terapiassa sama juttu, tekee mieli huutaa terapeutille että 
"Käännä se katse nyt jonnekin helvettiin mun rumasta naamasta!"
 "Sä oot jotenkin salaperänen nyt. Mikä on?"
"Hä? Ei oo mitään salaperästä"
kiva kun ahdistus näyttää salaperäisyydeltä
Nauran vain kun pitäisi vastata vaikeisiin kysymyksiin


Hymyileminen tekee kipeää,
kun oikeasti haluaisin romahtaa lattialle itkemään
En jaksa olla reipas ja iloinen ja pärjäävä
Mutta tietenkin mä olen
ainahan mä


ahdistaa vaan kaikki niin helvetisti

tiistai 22. huhtikuuta 2014

huoh.

Nyt musta tuntuu vaan että kaikki menee ihan päin persettä. Mikään ei onnistu ja oon epäonnisutnut ja huono ja likanen ihminen kenen pitäis vaan kuolla pois. Oon vaan rasittava paska ketä ei osaa tehään mitään oikein. Tuntuu pahalta just nyt. Tiedän että ansaitsen kaiken mitä mulle on sanottu muttei se muuta sitä faktaa etteikö se pahalta tuntuisi. Koko päivän (tai monta päivää jo) oon vaan pidätellyt itkua tai itkenyt sängyssä. On pitänyt koko ajan tehdä jotain ja mä en oo saanut mitään aikaseksi. Ja senkin huonosti mitä olen saanut tehtyä. Tiedän ettei mulla ole mitään syytä olla jaksamatta tehdä pakollisia asioita, mä voin hyvin ja mun pitäis kyllä jaksaa tehdä enemmän asioita, hoitaa elämäni paremmin. Mutta ei. Mä vaan istun koneella tai makaan sängyssä itkemässä sen sijaan että tekisin jotakin.

En mä edes yritä selitellä kellekään miksen saa tehtyä mitään tai miksi teen kaiken niin paskasti. Kaikki tuntuisi vain tekosyiltä, siltä että yritän kerätä jotain säälipiseitä. Joten mieluummin pidättelen kyyneleitä ja vakuutan hiljaisella äänellä että  joojoo teenteen.

Ja kun tasan tiedän, että yksi syy jaksamattömuudelleni on täysin itseaiheutettua. Ei kai sitä jaksa jossei syö kunnolla. Sain neronleimauksen lopettaa syöminen kokonaan, taas kerran. En ajatellut että pystyisin edes päivää olemaan syömättä mutta näköjään onnistui... Toivotaan että tä täst lähtee parempaan..

On vaan jotenkin niin paljon  stressattavaa kaikesta. Työt, muutto, koulu, pääsykokeet, kaikki. No kai se tästä helpottaa.

Joo anteeksi tä laaduton valituspostaus. Oli vaan pakko tulla purkamaan päätä.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Yksi etappi takana.

Tällanen pikapikapostaus ennen kun lähden töihin.

Mulla oli äsken verkostotapaaminen sh-polilla. Meitä oli siellä yhteensä 7 ihmistä. (minä, tukihenkilö, sossu, hoitaja, lääkärit kummaltakin polilta + Uutena joku uusi työntekijä psyk. polilta, en tiedä miksi se oli tuolla palaverissa. )

Palaveri meni ihan hyvin. Tai tosi hyvin. Mulla nimittäin loppui käynnit siellä! Todettiin että olen niin hyvässä kunnossa fyysisesti (ja psyykkisestikin), ettei noista seurannoita ole mitään hyötyä. Kun siellä just keskitytään fyysiseen puoleen. Mulla jatkuu kuitenkin lääkärikontakti psyk. polilla sekä terapia.

Toki jos tulee joku iso takapakki niin saan soittaa sinne ja saan uuden ajan, mutta jos ei tule tarvetta niin en kuule niistä muutakun kerran. Sain nimittäin verenpainemittarin käyttöön kahdeksi viikoksi koska arvot on vähän korkeita aina polilla jännityksen vuoksi. Sain myös labralähetteen viimeistä kertaa ja sain soittoajan joka on viimeinen tuolta polilta. Hui.

Mitä mieltä mä tästä sitten olen?
Olenhan mä ajatellut noiden käyntien lopettamista mutten ajatellut että ne loppuu näin kerrasta. Mutta ei se mua edes haittaa. En tykännyt käydä sillä uudella hoitajalla, en kokenut että se ymmärsi mua niin hyvin kuin edellinen. Stressasin vain niistä käynneistä ja painosta ja kaikesta. Nyt se on loppu.
Onhan mulla vähän haikea olo, koska kävin mä siellä kuitenkin kolme vuotta. Mutta kaikki loppuu aikanaan :)

En mä koe että olisin täysin terve vielä, mutten enää tarvitse ton polin kontakteja pärjäämiseen. Mä pärjään kyllä terapian avulla.

ps. Mä muutan tän ja ens viikon aikana isompaan kämppään!! Samaan taloon siis, kaks kerrosta alemmas vain. Mutta on siinä uudessa vähän enemmän tilaa :) Puhun tänään opettajan ja työnantajan kanssa saisinko ensi tiistain vapaaksi muuttoa varten kun torstaina pitäisi kämppä olla tip top kun perjantaina muuttaa uusi nuori tähän asuntoon.

nyt pakko lopettaa että ehdin töihinkin :D


maanantai 7. huhtikuuta 2014

....

Olin tyhmä ja sorruin tekemään askin :D mut on tylsää ja niihi on kiva vastata XD joten kysymyksiä kehiin!

ask.fm/LlostGirll


..Ja tarkoituksena ei ole että kaikki heittää sen täyteen paskaa kiitos :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Mitä mulle nyt kuuluu?

Voisin pitkästä aikaa kertoa ihan että mitä mulle kuuluu.  Edelliset postaukset kun ei sitä ole käsitellyt varsinaisesti.

Mulle kuuluu  hyvää tällä hetkellä. Ensi viikolla alkaa "työharjottelu" eli tavallaan tet-jakso. Paikan piti mielellään liittyä hakutoiveisiin ja yritinkin ekat kaksi viikkoa saada erilaisista labroista paikkaa, mutta turhaan. Mikään ei ottanut; joko oli jo harjoittelija tai sitten kiikasti siitä etten opiskele vielä alalla. Huoh. Soitin varmaan kymmeneen eri paikkaan. Tän viikon olen yrittänyt hakea kaikista mahdollisista paikoista, en ole muuta tehnytkään. Valehtelematta käynyt noin kahdessakymmenessä liikkeessä kysymässä, turhaan. Tänään sitten onneksi sain paikan Coffee Housesta. Ei ihan omiin yhteishakutoiveisiin liity, mutta sentään joku paikka ja kuulemma suurella todennäköisyydellä saisin jatkossakin kyseisestä kahvilasta töitä!

Mulla menee psyykkisestikin oikeasti hyvin. Terapeutti kysyi viime viikolla olenko onnellinen? Siihen en osannut vastata. Mitä edes on onnellisuus? Mutta kun mietin sitä sitten yksiksenikin myöhemmin niin tulin siihen tulokseen että onnellisuus tarkoittaa mulla psyykkistä ja fyysistä terveytta tai tasapainoa ja tyytyväisyyttä elämään (ja kai itseenkin...). Sanoin kyllä terapeutille että kai mä tyytyväinen tällä hetkellä olen. On asioita, joihin en ole tyytyväinen ja ne kohdistuu lähinnä itseeni mutta muuten olen kai ihan tyytyväinen tänhetkiseen elämään. Mulla on ihania ystäviä ja kavereita, tulevaisuus on aika selkeä, tiedän mihin menen syksyllä opiskelemaan (toki se ei ole 100% varma mutta melkein), koulussa menee ihan hyvin enkä koe itseäni enää oikeastaan yhtään masentuneeksi (IHANA SANOA!). Syömisen kanssa pärjään myös ihan jees. Tänään tein lämmintä ruokaa. Tonnikalapastaa ja salaattia. Jääkaappin jäi vielä toinenkin annos ;)

Nyt on taas jotenkin motivoitunut olo syömistenkin suhteen ja haluan oikeasti saada sen kuntoon. Haluan syödä säännöllisesti ja monipuolisesti ja harrastaa liikuntaa ja kohottaa kuntoa ja kiinteytyä. Laihduttaminenkin houkuttaa koska tuntuu että vain lihon koko ajan mutta kyllä mulla pysyy järki kädessä sen kanssa, en mä lähde mihinkään anoreksiapeliin mukaan. Toivottavasti en ikinä. Ja mä toivon että kun saan syömisen kuntoon oikeasti niin paino tippuu hieman koska en mä ennen syömishäiriötäkään näin paljoa painanut. Tai oletan että painan nyt enemmän kuin silloin, en tiedä mitä paino oikeasti on. Ja hyvä niin.

Tänään kun oltiin yhden ohjajan kanssa käymässä yhdessä työpaikassa ja käveltiin koululle niin ohjaaja sanoi että  "Sä oot kyllä muuttunut ihan hirveästi tän vuoden aikana. Sillon kun sä tulit niin sä olit tosi arka ja hiljanen mutta nyt oot ihan erilainen. Oot aikuistunut tosi paljon tän vuoden aikana ja juteltiinkin *opettaja*:n kanssa että susta on kyllä vaikka mihin. Jos sä syksyllä olit arka ja ujo tyttö niin nyt susta on tullut nuori nainen " Mä jotenkin liikutuin kun se sanoi noin. Se oli niin ihanasti sanottu :) Eikä se varmaan valehtelekaan...  Eikä se ole ainut ketä on ton suuntasta sanonut, terapeutti ja tukihenkilö ja A esimerkiksi on ihan samaa mieltä siitä että oon vaikka viimisen vuoden aikana muuttunut ja kasvanut ja toipunut hirveästi. Musta on tullut paljon itsevarmempi ja avoimempi ja voin paljonpaljon paremmin niin masennuksen kuin syömishäiriön suhteen. Vielä on joissain asioissa paljonkin töitä jäljellä mutta hirveästi mä olen eteenpäin jo mennyt :) Ja terapeuttikin on monta kertaa sanonut että paljon mä olen sen eteen töitä tehnytkin. Kai mä sitten olen. En jotenkin osaa silleen itse ajatella mutta enkai mä ihan itsestäni ole parantunut :D Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen ja koululla esimerkiksi on ollu todella suuri rooli mun itsevarmuuden ja voinnin paranemisen suhteen.



Mä tossa yks päivä jopa hetken ajattelin että mä näytän aika normaalilta. En nähnytkään peilistä sitä normaalia rumempaa ja epämuodostunutta olemusta vaan aika tavallisen näköisen tytön. En pysty mitenkään sanomaan että olisin kaunis mutta ehkä mä opin vielä hyväksymään joka päivä itseni tän näköisenä enkä toistele samaa "rumaläskihyivittuyäk" -mantraa kun katson itseäni.

ps. Tänään laskee seroquel kolmeensataan! ;)

pps.  Tämä kuva jotenkin puhutteli mua niin paljon että halusin jakaa sen. Haukkuisitteko te ketään muuta samalla tavalla kuin itseänne?