sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Mä oon niin loppu tähän. Tuntuu että olo vaan pahenee ja nyt tuli joku romahdus. Itken joka päivä hulluna ja ruoka ei oo menny alas reiluun viikkoon yhtään. Mitä vittua mä teen itseni kanssa. Osastolla ei tunnuta tietävän mitä tehdä mun kanssa muutakun lisätä tai vaihtaa lääkkeitä. Mä en jaksa. Oon niin luovuttamispisteessä kun ihminen voi vaan olla.
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
tilannetsekkaus
Enpä oo vielä kotiin pääsemässä, ei puhuttu edes ensi viikon palaverin yhteydessä uloskirjauksesta. En myöskään saa iltaisin käydä vielä osaston ulkopuolella.
En tiedä kai tä on ihan hyvä juttu että saa levättyä hetkisen kun on turvassa itseltään ja saa kerätä voimia jatkoon että jaksaisin käydä koulussa.
Vaikka samalla nä ajatukset tuntuu kovin absurdilta kun enhän mä elä niin pitkään että jollain koululla olisi mitään väliä.
En tiedä kai tä on ihan hyvä juttu että saa levättyä hetkisen kun on turvassa itseltään ja saa kerätä voimia jatkoon että jaksaisin käydä koulussa.
Vaikka samalla nä ajatukset tuntuu kovin absurdilta kun enhän mä elä niin pitkään että jollain koululla olisi mitään väliä.
torstai 14. tammikuuta 2016
watch me bleed
Mä en oikeestaan tiedä miksi oon osastolla, en mä halua täällä olla. Mä haluan kuolla. Tuntuu että tä ei tee muuta kuin siirtää sitä väistämätöntä. En mä jaksa taistella, oon jo täysin luovuttanut.
Mä oon täällä vaan muiden takia. Luulin hetken että olen itseni takia mutta täällä tajusin että paskat, en mä jaksa yrittää parantua. Mä oon täysin varma että tapan itseni, ennemmin tai myöhemmin.
Mun päätä ei saa käännettyä tällä hetkellä.
Mä oon täällä vaan muiden takia. Luulin hetken että olen itseni takia mutta täällä tajusin että paskat, en mä jaksa yrittää parantua. Mä oon täysin varma että tapan itseni, ennemmin tai myöhemmin.
Mun päätä ei saa käännettyä tällä hetkellä.
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
tiistai 12. tammikuuta 2016
torstai 7. tammikuuta 2016
ehkä viimeinen kerta
En tiedä riittikö viime viiltelykerta, oliko se viimeinen. Nyt parina päivänä en oikeastaan ole edes halunnut viiltää. En tiedä mistä johtuu. Osaksi siitä että käsistä alkaa tila loppumaan ja osaksi siitä etten halua ravata tikattavana. Ja ehkä pelästyin viimekerralla kun tuli vahingossa yhdestä haavasta todella syvä.
Oon kahtena iltana istunut terä kädessä ja halunnut viiltää mutta sitten on tullut olo etten olekaan halunnut. Jos mä vaikka saisin nyt loppumaan tän paskan.
Kyllä mä varmaan tilaa löytäisin jos oikeasti haluaisin viiltää. Kyllä oikeaan käteen vielä mahtuisi mutta nyt en vaan sitten ole viiltänyt mikä on helvetin hyvä asia.
Jos tä nyt tästä.
Oon kahtena iltana istunut terä kädessä ja halunnut viiltää mutta sitten on tullut olo etten olekaan halunnut. Jos mä vaikka saisin nyt loppumaan tän paskan.
Kyllä mä varmaan tilaa löytäisin jos oikeasti haluaisin viiltää. Kyllä oikeaan käteen vielä mahtuisi mutta nyt en vaan sitten ole viiltänyt mikä on helvetin hyvä asia.
Jos tä nyt tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)