tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää juolua ♥

ajattelin tulla toivottamaan oikein hyvää ja kivaa joulua kaikille ♥ koittakaa nauttia ruuista ja lahjoista ja enne kaikkea seurasta :-) mä oon täällä sukulaisilla Mikkelissä ja koitan olla miettimättä mitään paskaa,  koittakaa tekin :) ♥

torstai 18. joulukuuta 2014

Kuulumisia

En ookaan taas pitkään aikaan kirjottanut varsinaisia kuulumisia :)

Mä en oikein osaa sanoa mitä mulle nyt kuuluu. Kai mulle kuuluu ihan ok:ta. On ollut joteniin tosi huono olo jonkun aikaan ja oon vaan itkenyt ja ollut todella ahdistunut ja viilsinkin neljän kuukaudrn tauon jälkeen. Mutta nyt on ollut muutama parempikin päivä, en oo ollut ihan niin ahdistunut ja olen pystynyt esittämään ihan normaalia taas.

Mulla oli nyt maanantaina oikeasti viimeinen käynti ravitsemusterapeutilla ja siitä käynnistä oli oikeasti hyötyä, sain taas ihan erilaisen motivaation tähän syömishäiriön kanssa taisteluun :) taas kerran sain uuden ateriasuunnitelman jota olen nyt edes vähän yrittänyt noudattaa, tai oikeastaan olen nyt yrittänyt noudattaa edes sitä pienempää versiota, että saisin syömiset säännöllisemmiksi ja söisin joka päivä useammon kuin kerran.. kyllä mä nyt tänäänkin söin aamupalan vaikka tiesin että illalla tulee syötyä karkkia leffassa :)

Se oli jotenkin hyvin sanottu kun ravitsemusterapeutti totesi että "sua ahdistaa lost girl kuitenin, söit tai et joten etkö voisi samalla sitten syödäkin?" Ja tottahan toi on. Jos en syö niin vähintäänkin tulee nälkiintymisestä johtuva fysiologinen ahdistus ja jos syön kion ahdistun siitä. Mutta kummassakin vaihtoehdossa ahdistaa. Joten enkö voisi kokeilla mitä tapahtuu, jos nyt vaan pakotan itseni syömään edes suht normaalisti vaikka muutaman viikon ajan. Ja eikö se syömättömyyskortti ole jo aika monta kertaa katsottu, ja todettu ettei siitä seuraa mitään hyvää? Olisiko aika kokeilla jotain ihan muuta välillä. Mitä menetettävää mulla tässä on? Ei yhtään mitään. Ja aina on mahdollisuus palata syömättömyyteen, jos nyt jotain tosi pahaa tapahtuu, kun alan syömään säännöllisemmin.

Ja nyt on muutenkin hyvä aika yrittää kaikkensa kun syömishäiriöhoito loppuu täysin tammikuussa enkä siihen saa enää samanlaista tukea kun täytän 20 ja polikäynnit loppuu. Toki terapiassa voin puhua, mutta ei se ole sama asia. Nyt olisi aika hyvä hetki näyttää että musta on kyllä paranemaan :) haluan eroon siiä mukana roikkuvasta syömishäiriödiagnoosista ja muutenkin tästä paskasta. Jos se vaikka tällä kertaa onnistuisi oikeasti! Musta se on itsestäni kiinni annanko itseni nyt parantua täysin vai jäänkö edelleen roikkumaan tähän "turvalliseen" tilaan.

Mähän onnistun tässä, piste!

lauantai 13. joulukuuta 2014

sosiaalisten tilanteiden pelosta

Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta koska se on yksi asia jossa olen muuttunut älyttmästi viime vuosien aikana.

Joskus yläasteella aloin pelkäämään sosiaalisia tilanteita, ne ahdisti ja välttelin kavereiden näkemistä siitä syystä (toki muistakin mutta myös siitä). Inhotti kävellä kaupungilla, vihasin olla ihmisten keskellä, olin mieluummin yksin.

Pahimmillaan se oli lukion ykkösellä, en psytynyt 2012 alkuvuoden osastojakson jälkeen käymään koulua koska sosiaaliset tilanteet ahdisti niin paljon. Yritin aloittaa kpulun mutta pystyin olemaan maksimissaan yhden tunnin ennenkuin pakenin vessaan rauhoittumaan enkä pystynyt menemän takaisin Loppujenlopuksi siinä kävi niiin että opo lähetti viestiä lastenkotiin että parempi että olen sairasomalla enkä koulussa kun siellä en kerran pystynyt olemaan. Niinä muutamina pävinä kun yritn olla tunneilla, välttelin parhaani mukaan omia luokkalaisia, etten vaan joutuisi juttelemaan kenenkään tutun kanssa. Toinen syy oli se, etten halunnut selittää miksi olin ollut reilu kaksi kuukautta pois koulusta.

No jäin sitten sairaslomalle ja olin seuraavan jakson alkuun saakka jolloin aloitin koulun yhdellä psykan kurssilla. Olin helpottunut kun tajusin ettei sillä kurssilla ollut ketään tuttua eli sain olla ihan rauhassa. Muistan vieläkin kuinka paljon tärisin kun menin tunnille, koska muut ihmiset ahdisti niin kovasti ja pelksin älyttömästi että joutuisin puhumaan uusien ihmisten kanssa. Ja muistan sen että tein kaikkeni etten törmännyt kehenkään tuttuun sen jakson aikana. Se ahdisti ihan älyyömästi ja taas pelkäsin että joudun selittämän miksi olen ollut neljä kuukautta pois koulusta.

Psykan kurssilla olisi pitänyt tehdä ryhmätyö, mutta selitin opettajalle jotain omasta tilanteesta ja sain tehdä tutkimuksen sijaan esseen koealueesta ja sain siitä kympin (luulen että opettaja oli lepsu kun tiesi tilanteeni) ja se oli muutenkin ihana ja ymmärtäväinen. Kokeestakin sain kymppi miinuksen .

Opo oli selittänyt jossain kohtaa että saan aloittaa ykkösvuden alusta koska olin suorittanut niin vähän kursseja mutta eihän se oikeasti ollut edes mahdollista joka tarkoitti sitä että olisi syksyllä pitänyt aloittaa koulu "normaalisti" eli kuusi kurssia per jakso. No sehän tuntui täysin mahdottomuudelta ja muutenkin pelkäsin sosiaalisia tilanteita niin paljon että päätin aloittaa iltalukion jossa saisin olla enemmän rauhasssa kun ei olisi omaa luokkaa jne.

Jossain kohtaa se sosiaalisten tilanteiden pelko vähän helpotti ja kun aloitin seuraaana syksynä ammattivalmentavalla niin totuin sosiaalisiin tilanteisiin eikä ne enää pelottanut niinkään ja pytsyin olemaan oma itseni luokkalaisten seurassa eikä se ahdistanut.

 Nykyään olen koulussa sosiaalinen ja puhun kaikkien kanssa, enkä pelkää muita ihmisiä. En ole ehkä ihan niin sosiaalinen kuin muut, olen hieman varautunut mutta ero on ihan huima kun vertaa vaikka kolmen vuoden takaiseen. Eikä isotkaan ihmismäärät useinkaan ahdista, välillä joo muttei joka kerta.

Mä oon varma etten ole ainoa kellä on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja olisi kiva kuull muiden kokemuksia aiheesta :-)