torstai 18. joulukuuta 2014

Kuulumisia

En ookaan taas pitkään aikaan kirjottanut varsinaisia kuulumisia :)

Mä en oikein osaa sanoa mitä mulle nyt kuuluu. Kai mulle kuuluu ihan ok:ta. On ollut joteniin tosi huono olo jonkun aikaan ja oon vaan itkenyt ja ollut todella ahdistunut ja viilsinkin neljän kuukaudrn tauon jälkeen. Mutta nyt on ollut muutama parempikin päivä, en oo ollut ihan niin ahdistunut ja olen pystynyt esittämään ihan normaalia taas.

Mulla oli nyt maanantaina oikeasti viimeinen käynti ravitsemusterapeutilla ja siitä käynnistä oli oikeasti hyötyä, sain taas ihan erilaisen motivaation tähän syömishäiriön kanssa taisteluun :) taas kerran sain uuden ateriasuunnitelman jota olen nyt edes vähän yrittänyt noudattaa, tai oikeastaan olen nyt yrittänyt noudattaa edes sitä pienempää versiota, että saisin syömiset säännöllisemmiksi ja söisin joka päivä useammon kuin kerran.. kyllä mä nyt tänäänkin söin aamupalan vaikka tiesin että illalla tulee syötyä karkkia leffassa :)

Se oli jotenkin hyvin sanottu kun ravitsemusterapeutti totesi että "sua ahdistaa lost girl kuitenin, söit tai et joten etkö voisi samalla sitten syödäkin?" Ja tottahan toi on. Jos en syö niin vähintäänkin tulee nälkiintymisestä johtuva fysiologinen ahdistus ja jos syön kion ahdistun siitä. Mutta kummassakin vaihtoehdossa ahdistaa. Joten enkö voisi kokeilla mitä tapahtuu, jos nyt vaan pakotan itseni syömään edes suht normaalisti vaikka muutaman viikon ajan. Ja eikö se syömättömyyskortti ole jo aika monta kertaa katsottu, ja todettu ettei siitä seuraa mitään hyvää? Olisiko aika kokeilla jotain ihan muuta välillä. Mitä menetettävää mulla tässä on? Ei yhtään mitään. Ja aina on mahdollisuus palata syömättömyyteen, jos nyt jotain tosi pahaa tapahtuu, kun alan syömään säännöllisemmin.

Ja nyt on muutenkin hyvä aika yrittää kaikkensa kun syömishäiriöhoito loppuu täysin tammikuussa enkä siihen saa enää samanlaista tukea kun täytän 20 ja polikäynnit loppuu. Toki terapiassa voin puhua, mutta ei se ole sama asia. Nyt olisi aika hyvä hetki näyttää että musta on kyllä paranemaan :) haluan eroon siiä mukana roikkuvasta syömishäiriödiagnoosista ja muutenkin tästä paskasta. Jos se vaikka tällä kertaa onnistuisi oikeasti! Musta se on itsestäni kiinni annanko itseni nyt parantua täysin vai jäänkö edelleen roikkumaan tähän "turvalliseen" tilaan.

Mähän onnistun tässä, piste!

6 kommenttia:

  1. Ihan loistava tuo lausahdus, että se ahdistus on mukana söi tai ei! Tää pisti iteki kyllä miettimään :) Muutenkin nyt voimia, näytä kaikille että onnistut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se laittoi mutkin miettimään :) ja myös se kun nyt on todettu se että se syöminen onkin ihan se ykkösasia parantumisessa ja osastoilla käytännöt muuttuu ja ruokamäärät on jo alussa suhteellisen suuria kun on todettu ettei se hidas eteneminen ole niin hyödyllistä kun ei niin paljoa suhteessa ahdista enemmän vaikka alottaisi isommilla ruokamäärillä eikä se ahdistus poistu ennen kuin ravitsemustila on kunnossa :) tota se rt siis selitti :-)
      Ja kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Jes, kuulostaa siltä että on hyvä motivaatio yllä, pidä siitä lujaa kiinni! Ja tosiaan sulla ei oo mitään menetettävää. Syömättömyys ei ratkaise mitään, ja sen olet varmasti huomannut. Ahdistuksesta voi vapautua vain parantumalla ja se tosiaan edellyttää syömistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pidän :-) no niinpä, oot ihan oikeassa! :)

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.