perjantai 30. toukokuuta 2014

Luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen, milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.

Nyt alkoi sitten loma. Lähdin haikein mielin päätösjuhlasta todistus ja stipendi kädessä, samalla miettien että mitä tästäkin kesästä oikein tulee. Opettajat kuiskaa halatessa korvaan että tulen kyllä pärjäämään jatkossakin loistavasti ja meinaan alkaa itkemään. Kumpa itsekin uskoisin sen. Kotiin päästessä alan itkemään ja päässä pyörii vaan se, että mä en kohta pärjää itseni kanssa. Mua pelottaa kesä ihan helvetisti. Mitä tulee musta+kauheasta ahdistuksesta+syömishäiriöhelvetistä? en tiedä, en tosiaan tiedä. Tälläkään hetkellä siitä ei tule mitään. Nytkin itken sitä, että haluan syödä mutten pysty. Itken sitä, että huomenna joudun syömään kaverin yo-juhlissa. Itken sitä että mun on jatkossakin pakko syödä, en voi lopettaa syömistä kokonaan. Itken sitä että kesä ahdistaa niin paljon. Itken sitä etten jaksa. Itken sitä kuinka yksinäinen olo mulla on. Itken vähän kaikkea.

En mä edes tiedä mitä mun pitäisi nyt tehdä. Ei tästä tällä tavalla tule yhtään mitään. En pysty huolehtimaan itsestäni mutten halua että kukaan puuttuu tähän. Enkä tosiaan halua että kaverit joutuu huolehtimaan siitä että syön ja pysyn hengissä. Ei se ole niiden tehtävä. Se on ihan mun oma tehtävä.

Oon säälittävä täysi-ikäinen kakara joka ei pärjää edes itsensä kanssa. Hah. 


Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

lauantai 24. toukokuuta 2014

I'm so tired being here, supressed by my childish fears

Mä olen jo niin väsynyt tähän pahaan oloon
Mä en jaksaisi enää yhtään ahdistuksen täyttämää iltaa
en yhtäkään ahdistuskohtausta
En yhtään päivää jolloin on jatkuvasti paha olla

Syöminen ei ole ikinä ollut näin vaikeaa yksin
Siitä ei tule mitään, en vain pysty syömään yksin
Tai pystyn vähäsen, mutta se ei pääty hyvin
´
Tuntuu että olen umpikujassa syömisen kanssa, taas kerran
Haluan että tä taistelu vaan loppuu
Mutten uskalla ottaa apua vastaan,
vaan välttelen sitä viimeiseen asti

Tajuan kyllä etten voi jatkaa näin loputtomiin
Enemmin tai myöhemmin tälle on pakko tulla stoppi
Ja tiedän, että mitä pidemmälle tilanne menee,
sitä vaikeampi sitä on pysäyttää

Joten miksen vain ota apua vastaan nyt kun tätä ei ole jatkunut pitkään?
Pelkään vain niin helvetisti, että mitä tapahtuu kun alan syömään
Miten mä kestän sen ahdistuksen

Muutenkin tuntuu etten pärjää tän ahdistuksen kanssa 
Se on kestämätöntä välillä
Silloin tuntuu että keho pettää hetkenä minä hyvänsä
Tekisi mieli huutaa kurkku suorana
mutta ei saa ääntä aikaiseksi vaikka kuinka yrittäisi
Ei voi muutakun maata sängyssä kippurassa tärisemässä
ja yrittää kestää se järjetön paha olo
ja toivoa että se menisi ohi

Ja kaikki sanoo että
 "soita kun ahdistaa"
Miten mä siinä kellekään soitan kun ahdistus on pahimmillaan?
  en mä silloin saa mitään ääntä ulos
Ja jos saan niin siitä ei mitään selvää saa

äh, oon jo nyt vaan niin kyllästynyt tähän. 



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

mä oon väsynyt turta ja sekaisin, mä oon säälittävä rukka joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

En muista millon mulla on ollut viimeksi näin paha olla
Ahdistus on järkyttävää kun olen yksin
ja kaikki tuntuu samantekevältä
ihan sama vaikka kuolisin
tai viiltäisin
tai tekisin mitä vaan itselleni
Syöminen menee päin persettä
Ei vaan kiinnosta syödä
se tuntuu niin väärältä 
ja ällöttävältä


Kahden ja puolen vuoden jälkeen menin viiltämään
eikä edes kaduta
ihan sama 

En vain tajua mistä tä johtuu
mikä on saanut tän pahan olon palaamaan näin voimakkaana
En halua mennä terapiaan kertomaan tästä
Ja tännekin on vaikea tätä kirjoittaa
Kun mullahan on mennyt hyvin
Ja sitten yhtäkkiä otan yliannostuksen 
ja viillän

Tuntuu että sairaalareissun jälkeen paha olo on pahentunut huomattavasti

Vittu. 

torstai 15. toukokuuta 2014

hupsista...

Tiistai-ilta
Ahdistaa kaikki
lääkkeiden oton aika
Kaadan kuuliaisesti yhden kädelle

sitten toisen.
kolmannen... 
neljännen.......
 seitsemännen....
kymmenennen...
Lopetan luoettelon tohon
. En kerro kuinka paljon otin, mutta ihan tarpeeksi
Enhän mä ole enää edes itsetuhoinen, miksi näin tein?
Mä en osaa kertoa miksi
En oikeasti osaa

ti-ilta - ke-aamu

Väsyttää kauheasti, taidan mennä nukkumaan (en silloin osannut yhdistää sitä lääkkeisiin)
Vihdon sain nukahdettua, kunnes
 ovi aukeaa ja punapukuiset ensihoitajat ryntäävät sisään
Ne yrittää kysellä multa kaikkea
Lopulta ne heittää mut paareille ja siitä lanssiin.

Seuraava mielikuvat oman makuuhuoneen jälkeen taitaa olla sairaalassa
Mitä mä täällä teen? Kuka edes tiesi tästä?
 Miksi mun käteen törkättiin mukillinen pahanmakuista mustaa nestettä?


Sitten kaiken sähläyksen jälkeen mulle latetaan tippa ja ummistan silmät ja nukahdan
Nousen n. vuorokauden päästä seuraavana päivänä
ja lääkärin kysyessä olin ihan varma että on keskiviikko
lääkäri korjaa lopulta ja kertoo että on torstai

Lääkäri haastatteli ja kyseli kaikkia tyhmiä peruskysymyksiä
Lopulta läääkäri luetteli mun vaihtoehdot:
1.Menen kotiin ja jatkaan samaan malliin ja lopulta keho ei enää kestä
2.Yritetään saaa joku tiiviimpi tukiverkosto hetkeksi
3.Menen osastolle.


Tultiin siihen tulokseen että tulin kotiin ja huomenna piti jonkun työntekijän psyk. polilta soittaa, tosin terapeutti juuri lähetti viestiä kyselläkseen miten mulla on ens viikko koulua, eli en edes tarvitse varmaan ylimääräistä tukea.

Kaikkein kamalin asia tossa sairaalareissussa oli?
No se, ettei mulla ole kännykkää enkä siten voi edes ilmoittaa missa olen
Kaikki sai vain arvailla. En kertonut esim. L:lle, O:lle tai edes tukihekilölle, missä olen. Tänään sain sitten kuulla kuinka huolissaan kaikki oli kun mä en eilen tai tänään mitään viesteihin ja soittoihin vastattua. En kauheasti kännykkää voinut hakea kun en päässyt liikkumaan kauheasti mihinkään siinä hakutilanteessa enkä oikein ollut vielä tässä maailmassa. Ja nyt hävettää ihan tajuttomasti että oon ollut niin epäselvä enkä ole kavereille löytänyt keinoa ilmoittaa hengissä olemisesta.

Haluan vielä kiittää tietä ihania ketkä teitte parhaanne huolehtiaksenne musta. Soititte vaikka inhoaisitte soittamista, kävitte mun oven takana kun tajusitte ettei mulla ole kaikki kunnossa. Tilasitte mulle ambulanssin.  Ette lopettaneet viestien pomittamista kännykkään. (tiistain jälkeen tais olla noin. 50 viestiä/puhelua) Ettekä paljoa edes nukkuneet kun murehditte olenko edes hengissä enää.
Tuntuu niin pahalta että te olette joutuneet kärsimään. Anteeksi ihan vilpittömästi, mä kadun sitä :(

On ollut hirveää selittää kaikille yksitellen et miksi oon ollut koko ajan... Kummisedälle ja siskon äidille varsinkin tosi kiva selittää miks oon ollut sairaalassa enkä mennyt soveltuvuuskokeisiin kun ne ei tiä mistään mitään muutenkaan..Selitin sitten että olin sairaalassa mutta eri syistä kun oikeasti olin...

Mutta nyt oon ihan kunnossa, ei tässä mitään :)












tiistai 13. toukokuuta 2014

mielialojen heittelyä ja "alkoholismia"

Mä oon nykyään koulussa usein jotenkin hyperaktiivinen, tai nauran koko ajan ja olen ihan tyhmä. Ja sitten saattaa ihan yhtäkkiä alkaa ahdistaa tosi paljon. Ja kotona on taas ollut huonompi olo, ahdistaa ja itken paljon. Oon alkanut ajattelemaan, että oonko mä alkanut jotenkin peittämään sen pahan olon tollasella yliaktiivisuudella, etten tuntisi sitä muiden seurassa? Kaikkihan ajattelee että mulla menee tositosi hyvin ja oon liiankin ilonen. Mutta sitten kotona on kuitenkin paha olo taas aina. Taino kai se on koulussakin välillä näkynyt kun kaveri pari kertaa kysynyt että mikä mulle tuli kun hiljenen yhtäkkiä. Yksikin päivä kun oli kuvista niin alkoi ahdistamaan ihan helvetisti ja laitoin vaan musiikit täysille etten kuulisi muita ja yritin hengitellä ja naputin kynällä pöytää ja suttasin paperin täyteen epämääräistä mössöä ja tein vain kaikkeni etten alkaisi itkemään ja oli todella lähellä etten vaan juossut luokasta ulos. Kaveri kirjotti paperille varmaan 10 kertaa että mikä mulla on, onko mulla joku hätänä? vastasin vaan koko ajan että ei ei ja yritin hymyillä ja vakuuttaa että joojoo kaikki on jees. Ei se tainnut uskoa mutta lopetti kyselemisen.. En mä vaan osaa sanoa sitä just sillon kun olo on päällä.  Opettajakin jossain kohtaa katsoi mua vähän pitkään, musta tuntui että näytän joltain pakokauhuiselta eläimeltä. Ja siltä musta vähän tuntuikin. Mutta se meni onneksi ohi. En mä sillä tunnilla mitään kyllä aikaiseksi saanut, pelkkää suttua vain. Kirjotin varmaan 20 kertaa paperille että AHDISTAA, mutta kaikki kirjaimet päällekkäin ettei siitä saanut selvää. Ja opettajaharjoittelijalla meinasi mennä muhun hermo kun naputtelin sitä kynää pöytään (en siis itse edes kuullut sitä naputusta kun kuuntelin kuulokkeista musiikkia) ja käski lopettaa ja siitähän mun olo vaan paheni kun tuntui niin pahalta että se ärsyyntyi muhun.
Pointti oli, että mun olot siis vaihtelee, ja paljon. Yhtenä hetkenä olen yliaktiivinen ja seuraavana istun hiljaa pitelemässä päätä pöydänkulmassa ja yritän olla itkemättä. Enkä tajua omaa käytöstä... En mä edes normaalisti ole sellanen yliaktviininen kehen kaikki ärsyyntyy (kai) mutta musta on tullut sellainen usein koulussa.

Ja sitten ärsyttää kun mulla on meidän ryhmässä alkoholistin maine.... Ei ole kauhean kiva kun tyyliin joka aamu alkaa sillä että joku sanoo "kato sielt se meijän alkoholisti tulee!". Yhelle kaverille jo sanoin etten oikeasti tykkää siitä, mulla on syyni etten halua että mua kutsutaan alkoholistiksi. Se onneksi ymmärsi ja lupasi lopettaa, kun se siis tietää esim. sen, että mun äiti kuoli alkoholismiin.
Tiän että ne sanoo sen vitsillä mutta ei se silti kivalta tunnu, kun sillä sanalla on niin henkilökohtainen negatiivinen merkitys ja mä tosissani pelkään sitä että musta tulee alkoholisti joku päivä, vaikka tavallaan tiedän ettei musta ikinä tule juuri sen takia mitä olen joutunut näkemään ja kokemaan. Silti se pelko on siellä. Mutta olen silti uskaltanut juoda alkoholia :) Okei toi kuulosti tyhmältä. Ei alkoholin juominen nyt varsinainen ylpeyden aihe ole, mutta se on kuitenkin yksi asia jota olen kovasti pelännyt. Eihän sen haittaisi, jos en joisi ollenkaan, mutta olenpahan juonut kuitenkin. Olen itseasiassa omalle mittakaavalle juonut paljon, mutta no ei tä ikuisesti tule jatkumaan kuitenkaan, eikä se nyt varmaan niin hirveästi haittaa :D itsepähän sen juoman olen kurkkuun kaatanut ja päätökseni tehnyt.

Nyt ärsyttää kun ei ole terapiaa. Muutenkin ollut harvemmin kuin pitäisi ja nyt sitten ainakin kahden-kolmen viikon tauko kun terapeutti on leikkauksen takia sairaslomalla. Jes. Ei sillä, kyllä mä pärjään mutta tuntuu oudolta kun en pääse puhumaan asioista.

En jaksa kirjoittaa enempää joten taidan lopettaa tähän :D



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hyvää äitienpäivää

Hyvää äitienpäivää sullekin äiti
kumpa voisin halata ja sanoa sen kasvotusten
Pitäisipä munkin miettiä mitä sä haluaisit lahjaksi 
tai millaisen kukan haluat
Sen sijaan valitsen kukan muistolehtoon
ja vien sen sinne muiden kukkien joukkoon
eihän sulla ole edes hautaa missä lukisi sun nimi
ja mihin voisi viedä kukkia
Mutta toisaalta muistolehtokin on kaunis
vihreä nurmikko ja metsää, paljon oravia
ja niiden keskellä ihania omaisten valitsemia kukkia kymmenittäin
mutta vaikka se onkin kaunis paikka, mieluummin haluaisin että olisit elossa


Niillä keillä on mahdollisuus, olkaa tänään ihania äidilleinne :) Muistakaa ettette saa ikinä toista! 


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Pancho Villa ja muita kuvia

Käytiin siis tosiaan siellä Pancho Villassa eilen tukihenkilön ja sen miehen kanssa. Alkuruuaksi otettiin yhteiseksi yhdet mozzarellatikut (4kpl) ja nachokori joista kummastakin söin! Pääruuaksi  otin kanahampurilaisen ranskalaisilla ;)
Oli todella hyvää eikä sen enempää ahdistanut sen syöminen. Söin itseni ihan ähkyyn :D
Pancho Villan mozzarellatikut ja kasvikset. Noi jalapenot oli todella tulisia!
 Tikut oli ihan hyviä, tosi juustoisia (ylläri?)
Nachoja. Toi juustodippi oli tosi outoa lämpimänä...Söin sitä kyllä silti :D
Siinä se pääpiru! Toi dippi oli tosi hyvää mun mielestä.
Annos oli valtava, ei tollasta jaksa kokonaan syödä mitenkään. Parhaani kuitenkin yritin! ;)
Tadaaa tein viikonloppuna itse ihan ruokaa! Superhyvää kanakastiketta, riisiä ja kasviksia. 
Kastikkeeseen tungin vähän kaikkea mitä kaapeista löytyi...:D 
Ruokakermaa, olympia-sulatejuustopaketin loput, kookosöljyä, ananasta ja maissia. NAM!
 (ei mitään superterveysruokaa muttei se mitään:D)
Jeeeee uudet converset tarttui mukaan kaupungilta yksi päivä! 
Lähdin siis etsimään korkkareita ja tämä on tulos.... krhm :D 


Tuli muuten postissa b-lausunto kesätöitä varten, että saan siis kevennetyt päivät, ja ketään lääkäri ei ole ikinä niin perusteellista lausuntoa edes terapiaan kirjoittanut.. :D Ihan hyvä vaan että näki vaivaa mutta ihmettelin vhän. Toki se käyttää tota pohjana myös terapialausunnolle mikä pitää seuraavaksi tehdä, niin ei tarvitse siihen sitten enää lisäillä mitään, muuttaa vain loppu. 
Että kai se ihan hyvä lääkäri onkin vaikka potilaille ei aikaa paljoa olekaan..


Nyt mä menen tästä katsomaan Greyn anatomiaa, jee! Paras sarja ehkä ikinä! <3









maanantai 5. toukokuuta 2014

help!

Mä tarviisin apua ongelmassa. Me ollaan menossa huomenna syömään pancho villa-ravintolaan enkä tiedä mitä otan ja haluankin kysyä että onko joku teistä käynyt siellä ja mitä olette ottaneet ja oletteko tykänneet kyseisestä annoksesta?  Mulla on kauhea ongelma kun en tiedä mitä otan. olisin todellatodella kiitollinen jos jollain on kokemuksia kys. ravintolasta :) Ja olen siis ihan sekasyöjä :)

Menu löytyy tästä

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappu :)

Teen nyt pienen postauksen mun vapusta kuvien muodossa :D ei niitä paljon tullut otettua mutta muutama. Olin keskiviikon kaverin kanssa ja vähän juotiin ja käytiin ulkona. Koulupäivä oli taas kyllä niin turha..Tehtiin munkkeja ja laulettiin youtube-karaokea??? :D Ja päästiin kolme h etuajassa... Olin ihan hassu koko päivän ja nauroin vaan kaikelle :D Kaveri tais tartuttaa kun sillä oli hyvä päivä! Mutta joo nyt illan kuvien pariin ;)

Joo ja olin siis ihan selvä tässä vaiheessa :D


ruokapuoli ;) noiden lisäksi vielä suklaata. Ei ollut kauhean hyviä mansikoita :( 

ois voinut vaikka jättää ne viimiset shotit juomatta....

Tääkin otettiin ihan alkuillasta. Voitte kuvitella sen, kun olin oikeasti juonut :D 


Mutta oli kiva ilta :) Eka darra seuraavana päivänä...:D Tuli kyllä sellanen olo etten juo enää ikinä... 
Onnistuin myös likaamaan mun valkoiset farkut ruohoon, jes :) 

Miten teidän vappu meni? :)