lauantai 22. helmikuuta 2014

Sekalainen postaus eilisestä ja tästä päivästä





 

                                                  

                                                           


Biisejä mitä kirjoittaessa soi ;)
Ja anteeksi, blogger ei tykkää musta ja videot on missä sattuu ja yks ei suostu pienenemään.

Noh, miten nyt alottaisin tän postauksen. Vähän tai paljonkin hävettää toi eilinen ahdistuksen keskeltä kirjoitettu postaus. Ei pitäisi ehkä aina kirjoittaa niinä hetkinä. Tai voin ehkä kirjoittaa jos se oloa helpottaa mutta ei sitä ole pakko julkaista... En halua tästä blogista enää samanlaista mitä se oli joskus kun vointi oli huonompi. Mutta kai mä sen julkiseksi jätän. Voin sitten joskus myöhemmin nähdä konkreettisesti miten olen parantunut ja oppinut reagoimaan paremmin ;) Huonoja hetkiä/päiviä tulee, se on väistämätöntä. Mutta se on eri asia miten siihen reagoi. Mä edelleen teen tyhmästi ja toimin juuri niin kuin luulen ahdistuksen helpottavan, eli jos syöminen ahdistaa niin en syö, eikä se ole se oikea keino. Mutta ehkä mä opin vielä olemaan välittämättä niistä ajatuksista ja tunteista ja pidän pään kylmänä enkä mene mukaan siihen syömishäiriömaailmaan hetkeksikään. Tai se kai on se tavoite :) Mutta virheistä oppii, eikö?

Mä olen kyllä tänään jo syönyt ihan "normaalisti" (=mulle normaalisti). Ehkä eilinen ajatusten tuulettaminen auttoi. Ainakaan en jäänyt märehtimään siinä ahdistuksessa ja syömishäiriössä.
Menin nimittäin J:n ja yhden toisen tytön (joka asui lastenkodissa samaan aikaan ja oli mun huonekaverikin puolisen vuotta kun tulin. Se asuu kauempana nykyään ja tuli käymään täällä pitkästä aikaa, siksi lähdinkin) kanssa "yhdille"... Joo ne yhdet tiedetään :D Ja ei tosiaan ollut tarkoitus alunperin edes mennä ollenkaan...  No lopputulos oli että olin kotona neljältä ja ihan eri baarista mihin alunperin lähdin. Ja otettuna vähän enemmän kuin ne yhdet...
-Tän osion pointti oli varmaan se, että joskus aiemmin en ois todellakaan lähtenyt tonne kun syöminen ja keho ahdisti ja näin! Tai muutenkaan...Mutta nyt lähdin ja oli ihan kivaa :) Ja nyt en kyllä todellaan ole menossa yhtään mihinkään baariin vähään aikaan!

No, sitten tänään pirteenä ysiltä ylös neljän tunnin yöunien jälkeen! Piti hakea tukihenkilön kanssa lääkkeet aamupäivällä (jee vihdoin hain kolmesatasia seroqueleja! Kohta vaihtuu (; ) ja sitten menin lastenkotiin moikkaamaan A:ta. Muistin vihdoin ottaa mun rummikub-pelin mukaan! (ei siinä mennytkään kun vuosi...) Tulee osastoajat mieleen siitä pelistä, pelattiin sitä tosi paljon.:D Mulla on ollut toi montamonta vuotta mutta osastolla opin vasta pelaamaan ja jäin koukkuun! Ihan paras.

Ehkä lopetan mun höpötyksen tähän. Mutta niin, eilinen oli vain huono hetki :) Nyt ei enään ahdista samalla tavalla

perjantai 21. helmikuuta 2014

breaking down, again

Ihan yhtäkkiä, varoittamatta
murrun, alan itkemään
Ahdistaa niin helvetisti

Syöminen, se helvetin ruoka, taas
Itken ja tärisen 
toistelen mielessäni sekä ääneen itkien
"mä en voi jatkaa näin
miks mä oon päästäny itteni tähän kuntoon?
Mä en kestä tätä enää
Miten mä olen voinut antaa itseni vain syödä syödä ja syödä?
Mä olen kohta jo ylipainoinen
En mä voi jatkaa näin
Mun on pakko lopettaa syöminen, en voi syödä enää
en voi, mä en vaan voi,  mä en pysty
mä en kestä itseäni enää"


Ja taas, suunnitelmat juoksee mielessä kovaa vauhtia
ihan liiankin tuttu ja turvallinen tunne

Eikö nä lopu ikinä?





sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Onnistuneet synttärit :)

Eilen oli kyllä tosi hauskaa! Meni tosi hyvin, ei tullut mitään ikäviä yllätyksiä :) Oli jotain pientä säätöä muttei mitään isompaa. Meitä oli yhteensä lopulta kuusi, mikä oli ihan hyvä määrä! 4 tyttöä ja 2 poikaa. (O, J ja sen pikkusisko plus kaks poikaa lastiksesta + minä itse)
Oltiin mun luona ja syötiin mun leipomuksia (banoffeeta ja brownieta) ja pelattiin pari juomapeliä ja puol yhentoista aikaan lähettiin baariin, kaikki aika humalassa... Käytiin lopulta kahessa eri baarissa, heh.  Oli kiva, tanssin jopa sitten lopussa toisessa baarissa mikä oli ihan täynnä, vaikken todellakaan uskonut että olisin mennyt tanssimaan.. No siitä saa syyttää juomia ja kaveria :D
Yks kaveri eksyi jotenkin vahingossa K20 baariin joka oli ihan siinä meijän baarin vieressä, hups. En tiedä miten pääsi sisään.
Pääsin sitten O:n äidin kyydissä kotiin puol neljän aikaan, ei tarvinnut onneksi yksinään kävellä kotiin siihen aikaan.
 Mutta oli kyllä kokonaisuudessaan tosi kiva päivä, ei ahdistanut yhtään, oli vaan kivaa! :) Ja suunniteltiin että otetaan tällä porukalla uusintakin myöhemmin ;) Jos sit oltais kaikki samassa baarissa eikä ketään heitettäis pihalle sen takia että on juonut liikaa..!

osa "alottelu"juomista... rahaa rahaa mulle ;)


Pojat kävi vielä tänään aamulla täällä hakemassa tavaroitaan mitkä jäi eilen, ja veti sitten loput tölkit ja sourzin... Huomaa että tunnetaan hyvin kun en varmaa haluis että ketä tahansa tulee käymään juuri kun mä tulen suihkusta väsyneenä aamulla mutta asuttin niin monta vuotta samassa lastenkodissa niin ne on enemmänkin veljiä mulle joten ei tunnu edes oudolta.

Oli siellä baarissa vähän jotain draamaa kun toinen pojista yritti suudella mua, ja vielä selitti että tykkää musta oikeasti.... mä tosiaan toivon että se oli vaan sen takia että se oli ihan umpihumalassa. Koska se on nimenomaan kuin veli mulle. Hyi, en todellakaan voisi kuvitella suutelevani sitä... No pitää tääkin asia sitten selvittää josain vaiheessa varmaan puhumalla.

Siinä vähän lahjoja perjantailta, eiliseltä ja tältä päivältä :) Mitenniin paljon vaaleanpunaista? ja joo, tosiaan pullot sain eilen , sen takia toinen on tyhjä...Oli muuten aika helvetin kuivaa. 

Toinen pojista veti tota sourzia pelkästään, hyivittu :D likööristä tehtiin boolia (kaikki kolme litraa meni....)


Sitten vähän ruokapuolta: 

Noi jäi yli. Saa tulla syömään!

Ton verran jäi banoffeista yli :D Kaikki kehui kovasti :) Huomenna tulee L tuhoaman noita loppuja mun kanssa!
Toinen banoffee kokonaisena

Ja tänään tosiaan tuli aikuisemmat ihmiset, A ei tullut koska oli kipeä ja tukihenkilökin tuli vasta myöhemmin käymään kipeyden takia. Mutta näin siskoa pitkästä aikaa ja vaihdettiin joululahjat viimein (..:D)

On kyllä ollut ihan kivat pari päivää enkä kadu että lähdin baariin :)


Tulikin vähän erilainen postaus tällä kertaa :D Ei nä kyllä tavaksi tule. 
Toivottavasti teillä on ollut kiva ystävänpäivä ja viikonloppu :) 


torstai 13. helmikuuta 2014

Ihana yllätys! (+muuta höpinää)

Täänään törmäsin toiseen entiseen omahoitajaani osastolta! Oli tosi kiva törmätä ja kertoa kuulumisia :) Oon viimeks nähnyt sen osastolla aika tarkkaan 2 vuotta sitten! Oon välillä miettinyt että olisi kiva törmätä siihen ja nyt se tapahtui :) Oli ihana kun oli positiivista kerrottavaa! Tykkäsin kyllä kyseisestä hoitajasta osastolla, mun molemmat omahoitajat oli ihania. Toinen ei pahemmin kaupungilla liiku niin ei tulla kyllä törmäämään varmaan ikinä:/ Mutta toiseen oli kyllä kiva törmätä :)

Se oli ensin vaan jotain et "Ootpa nätti. Mä vaan rapistun ja sä kaunistut. No säki tuut perässä sit joskus:D" ja mul oli oikeesti vitun ruma olo ku naama kiilsi ja meikkivoiteet kulunut ja väsynyt pitkän koulupäivän jälkeen ja hiukset päin persettä ja muutenkin. Meinasin revetä kun se sano sen mut pokka piti sentään.

Huoh, nyt pitäis siivota niinkun oikeesti. Eilenkin piti mutta hups, mitenkäs tässä kävi niin että kämppä on edelleen kun pommin jäljiltä ja mä istun koneella kirjoittamassa turhaa postausta. Itseni tuntien siivoan vielä kuumeisesti lauantaina juuri ennenkun vieraat alkaa tulla... no katsotaan jos saisin tän tänään suht kondikseen. Ei kan tän mikään supersteriili tän kämpän tarvii olla kavereita varten?

                                                     
                               
Keittiö ja olohuoneen pöytä tällä hetkellä tästä sohvalta katsottuna...:D tosin keittiö alkaa olla aika siisti, eikä tosta kuvasta edes nää mitään. 
Olkkarista ei voi samaa sanoa...




J lupas vähän tulla auttamaan mua mm. boolin tekemisessä ennenkun muut tulee! Ja olin sen kanssa ostamassa jotain vaatetta baariin ja löysinkin paidan ja korun bikbokista. Voin kertoa että ahdistaa paita päällä...mutta en mä voi huppariakaan laittaa.Tässä pieni sneek peak:
;)



En edes tiedä ketkä kaikki sinne synttäreille on nyt tulossa. Luultavasti 4 tai 5 ja 2 lähtee niistä baariin mun kanssa... M:llä on risteily juuri lauantaina niin se ei pääse. No ehin mä sen sitten myöhemminkin nähdä :)
Huomenna kauhea leipominen vain, L onneksi auttaa! Kiitos <3


Tänään oltiin kesken koulupäivän katsomassa penkkareita, puoliksi suostuttelin opettajat päästämään meidät sinne kun kaikki entiset luokkalaiset ja oman päivälukion ryhmäläiset joiden kanssa opiskelin vuoden oli siellä. En mä tunnistanut kun O:n ja muutaman oman lukioryhmäläisen mutta oli ihan kiva nähdä edes ne!

Mulla oli maanantaina sellanen HOJKS-keskustelu (hojks=henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) ja aiheena oli yhteishaku. Se nyt oli aika selvää kun tiedän mihin haen. Tosin olisi hyvä kolmas vaihtoehto keksiä...En usko kyllä että keksin. Mutta kuitenkin hyvin suurella todennököisyydellä pääsen ekaan tai tokaan viahtoehtoon niin ei sillä niin väliä edes ole :) Opettaja kehui kauheasti että käyn hyvin koulua ja autan muita sen sijaan että olisin ylimielinen sen takia että osaan monet asiat vähän paremmin kuin monet muut. Ja opettaja vaan oli että se kuulemma aina prässäilee mun todistuksella kun on niin hyvä todistus että jne. :D En itse ole ikinä pitänyt sitä mitenkään hyvänä, johtuen peruskoulun luokasta jossa olin selvästi keskitason alapuolella. On outoa että yhtäkkiä olenkin paras meidän luokalta vähän päälle kasin keskiarvolla. Ei tuolla usein noinkaan hyviä keskiarvoja nähdä kun se on erityisopetusta johon tullaan useimmiten erilaisten oppimisvaikeuksien takia ta ei päästy mihinkään muuhun kouluun (joka johtuu usein huonosta keskiarvosta).

Okei joo mitä mä nyt selitän taas, anteeksi. Ainoa kritiikki mitä sain oli edelleen siitä että vaadin itseltäni liikaa ja mietittiin just sitä että pitää muistaa sitten seuraavassakin koulussa etten vaadi itseltäni liikaa, varsinkaan kun mun koulut ei ole mitään ihan helpoimmasta päästä. Kemiaa,kemiaa,kemiaa (ainakin ykkösvaitoehto) :D Toivottavasti sitten jaksan opiskella siellä! Vähän kyllä jännittää kun miettii miten vaikka päivälukion kemiantunnit meni... Okei sillon olin just päässyt osastolta ja diagnooseina oli kuitenkin psykoottistasonen masennus ja anoreksia niin ei ihme ettei voimat riittänyt samassa jaksossa pitkään matikkaan, kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan. Olin siis luonnontieteelllisellä puolella, siksi tuollaiset valinnat. Ja olin kesken ekan jaksonkin muutaman päivän osastolla niin sekin vaikutti.
Mutta ammattikoulussa kemia on kuitenkin ihan erilaista, lukiossa se on niin paljon teoriaa (ekoilla kursseilla varsinkin) mutta ammattikoulussa on enemmän käytäntöä.

Mutta kai mulla on sitten "haaveammatti" pysynyt suht samana kun peruskoulussa ajattelin että menen lukioon luonnontieteelliselle linjalle ja opiskelisin sen jälkeen bioanalyytikoksi. Nyt se on vaihtunut ammattikoulun laboratorioalan tutkintoon :D bioanalyytikko on siis ammattikorkeakoulututukinto joten voin ammattikoulusta jatkaa sinne jos kiinnostusta vielä riittää! Menen vain hieman eri kautta kun alunperin ajattelin. Ja ammattikoulututkinto on siinä mielessä parempi että olen jo valmistynut ammttiin kun lukiosta en vielä ammattia saa. Juuri viimekerralla terapiassa murehdin sitä että kaikki kaverit valmistuu nyt jo lukiosta ja mä vasta alan opiskelemaan mutta se sitten oli että niinhän niilläkin alkaa se nyt, ei lukio ole ammati vaan kaikki kuitenkin jatkaa vielä opiskelua yliopistoon tai ammattikorkeaan eli mä valmistun ennen niitä varsinaiseen ammattiin! hehe. Toki osa on nyt ammattikoulussa ja saa ammatin ennen mua. Mutta muutama vuosi sinne tänne! Ei se ole siitä kiinni, ehdin mä niitä töitä ja opiskelua vielä tekemään ihan riittävästi!

Okei nyt mun on pakko mennä siivoamaan! :D Hyvää yötä kaikille! :)♥

maanantai 10. helmikuuta 2014

Edistysaskeleita syömisessä

Ajattelin nyt kirjoittaa vähän miten mulla menee syömisten kanssa nykyään kun en hetkee ole siitä puolesta kirjoittanut.


Mulla menee kai ihan hyvin. Tajusin eilen oikeastaan, etten edes muista milloin olisin kokenut kovaa ahdistusta ruuasta tai syömisestä. En muista milloin olisin viimeksi saanut ahdistuskohtauksen illalla sängyssä siitä kun olen niin läski ja syön liikaa. En ihan oikeasti vain muista. Ja se on aika paljon mun suusta sanottuna kun ne on niin pitkään ollut lähes päivittäisiä. Syön omasta mielestä aivan liikaa ja olenkin ihan varmasti lihonut koko ajan pikkuhiljaa, mutta en tiedä mikä mussa on kun vain jatkan samaa menoa. Ehkä joskus päivän verran syön hillitymmin mutta useimmiten oikeasti syön paljon. En todellakaan kehtaa sanoa mitä syön ja kuinka paljon, hävettää liikaa... Mutta uskokaa pois kun sanon syöväni paljon.

Mutta yritän nyt kirjoittaa vähän positiivisempaan tyyliin kun meinaa mennä valitukseksi!

Huomaan taas pienistä asioista että paranen koko ajan pikkuhiljaa. Tänään tehtiin koulussa ruokaa ja otin sitä lisää. Lisää ottaminen on olut sellainen todella vaikea asia, varsinkin sellaisten ihmisten kanssa ketä en tunne hirveän hyvin. Mutta tänään kun kaveri otti niin otin mäkin! Se oli jo iso edistysaskel. EIkä muutenkaan ole enä koulussa tehdyt ruuat ahdistanut oikeastaan yhtään!!:)

Toinen on aamupala. Olen opetellut syömään aamupalaa lähes päivittäin! Joko koulussa tai kotona. Ei siihen mennykään kuin melkein vuosi... Se vain loppui heti kun muutin omilleni. Mutta nyt olen onneksi opetellut sen uudestaan! :) Olen vain yrittänyt ajatella että sitten ei ole niin nälkä iltaisin ja se on kyllä totta. Joten yritän pitää kiinni siitä säännöllisestä aamupalasta :) ja muutenkin säännöllisestä syömisestä. Mutta ihan rehelllisesti sanoen, syön melkein koko ajan kun olen yksin, ihan oikeasti, en valehtele... Joten voitte uskoa että syön aivan liikaa. Pitäisi yrittää saada sitä vähän nyt normalisoitua ja syödä se 4-5krt/pv eikä jatkuvasti.

En nykyään ajattele laihduttamista tai syömisen kokonaan lopettamista päivittäin. Se oli todella pitkään mutta nyt tuntuu että sekin alkaa hellittää :) Joka ilta ei viimeinen ajatus ole että "Huomisesta alkaen laihdutan" tai "En enää ikinä syö mitään" Enkä itke läskejäni kuin harvoin. Pystyn pitämään farkkuja useana päivänä viikossa ja usein pidän niitä mieluummin kuin lökäreitä!

Yksi iso muutos on myös kalorit, tai niiden puuttuminen mun ajatuksista! Olen oikeasti päässyt todella hyvin pois siitä tavasta että lasken kaikki kalorit! Senkin huomasin vain yksi päivä, en tiedä kuinka paljon kaloreissa syön, ei mitään hajuaa ja se on todella helpottavaa! Vaikkei ehkä niin hyvä mun ruokavaliossa kun ne huitelee jossain taivaissa... Mutta no ehkä mun syömismäärät järkevöityy tässä pikkuhiljaa :)

Sitten, olen jopa harkinnut syömishäiriöpolin käyntien lopettamista tosissani. En koe että niistä on enää oikein mitään hyötyä. Tai kun mulla kuitenkin menee aikaa tottua uuteen hoitajan enkä muutenkaan nää sitä enä kovin montaa kertaa niin tuntuu ihan turhilta. Taino toisin ajatellen, jos on enää muutama käynti kuitenkin jäljellä niin miksen voisi käydä niitä ja sitten lopettaa kun on pakko? Niin, en tiedä. Ahdistaa vaan ne uuden hoitajan käynnit. Huhtikuussa on isompi palaveri siellä ja aion ottaa kyllä esiin käyntien jatkamisen järkvyyden... Se lääkäri on kyllä tosi mukava! Niin ja kohta on sitten viimeinen käynti ravitsemusterapeutillekin :( Vähän hävettää kirjottaa sinne ruokapäiväkirjaa, en tiedä pystynkö ihan rehellisesti kirjoittamaan kun oikeasti ne mun ruokamäärät mitä syön, yäääk...
Niin ja yksi syy miksi haluan lopettaa polikäynnit on että en osaa olla siellä täysin rehellinen syömisten suhteen, en osaa kertoa tarkalleen miten syön kun en kehtaa joten aina kaunistelen jonkun verran. Eikä se ole ihan niiden käyntien tarkoitus... Vihaan puhua tarkkaan syömisistä niin mitä järkeä on käydä polilla niistä puhumassa kun kuitenkin valehtelen?  Terapeutti ei onneksi puutu siihen minkä verran syön, se on huomannut kuinka vaikea mun on siitä puhua. Ja niin huomasi edellinenkin hoitaja sh-polilla, keskityttiin muuhun kun tarkkoihin määriin ja se oli helpottavaa. Mutta nyt on uusi hoitaja joka ei tunne mua paljoakaan vielä... Äää.

Terapeutista tulikin mieleen, ihmettelen ettei se ole ottanut kertaakaan esiin mun painoa ja vaakaa kun tässä posauksessa jonka sille annoin luettavaksi oli siitä että omistan vaa'an ja tiedän minkä verran painan (nyt en siis tiedä mutta silloin tiesin). Oletin että se ottaisi sen esiin mutta ei.. ei haittaa mutta ihmettelenpähnän vaan. Ei se sitä ole voinut unohtaa kun se sanoi uksi kerta että on lukennut sen 20-30 kertaa läpi (voitte kuvitella mun ilmeen kun kuulin:D) "ja silti mä löydän tästä joka kerta jotain uutta" alon vaan miettimään onko sillä lukihäiriö tai joku kun niin monta kertaa sen joutui lukemaan....:D

Niin ja kun annoin sille myös tämän postauksen niin se alkoi lukemaan sitä vissiin vasta tänään :D ja se on ollut sillä monta viikkoa. No ehkä se halusi rauhassa lukea sen... Vähän jännitti antaa tota kun kuulin kuinka monta kertaa se luki sen syömispostauksen. Mutta ei tossa ollut sellaista asiaa mikä pitäisi lukea 20 kertaa.

Nyt lopetan kirjoittamisen ja laitan kivoja kuvia loppuun :)







Ps. Huomenna kampaaja, apua!! En edes tiedä mitä teen tälle harakanpesälle :D 



torstai 6. helmikuuta 2014

Polia ja sossua

Olin tänään psyk. polilla lääkekontrollissa uudella lääkärillä ekaa kertaa, mukana oli joku kandidaatti seuraamassa. Käynti kesti viisitoista minuuttia. Sen enempää aikaa se ei uhrannut muhun tutustumiseen. Kyseli muutaman kysymyksen ja sitten päätettiin alkaa laskemaan seroquelia viimein. Annos on nyt aika iso mun vointiin nähden, 400. Syön noi juuri viimeviikolla hakemani pillerit pois ja sitten haen kolmesatasia apteekista seuraavaksi. Se lääkäri on jotenkin tosi varovainen näitten lääkkeitten kanssa, toki se ei edes tunne mua vielä pahemmin, on vaan lukenut koneelta tietoja. Seuraava aika on sitten toukokuun lopussa jolloin olen syönyt seroquelia kolmesatasena parisen kuukautta. Eli tosi hitaasti tiputetaan. "Sitten katsotaan jos voidaan ehkä se sitten tiputtaa vielä kahteensataan myöhemmin" Vähän ärsyttää tä hitaus, mutta no parempi hitaasti kuin ei ollenkaan eikö? Haluan vain eroon psyykelääkkeistä!!! Itsestä tuntuu että ihan hyvin voisi lopettaa kaikki heti :D mutta tiedän ettei se olisi järkevää. Oon jotenkin vaan niin kärsimätön! Ja täysin valmis lopettamaan lääkkeet, mutta sehän on vain oikeasti hyvä merkki vai?:)


Viimeinen paketti ikinä ;) voittajafiilis!



 Lamictalin haluaisin mahd. pian lopettaa kokonaan koska sitten pääsisin verenluovutukseen vihdoin. Oon halunnut mennä pitkään mutta lamictal estää sen kokonaan, tarkistin puhelinsoitolla veripalveluun. Muut lääkkeet ei kuulemma vaikuta. Mutta ärsyttää se lamictal. Mutta no ehdin mä vielä sitä luovuttaa elämäni aikana! Haluaisin vain nyt heti :( Ja tätä menoa siihen menee tyyliin vuosi.... 

Mutta varmasti mun hoitavien lääkärien vaihtuvuuskin vaikuttaa siihen. Mulla on vaihtunut lääkäri 4 kertaa vuoden sisällä... Ehkä sen takiakin ne on niin varovaisia lääkkeiden suhteen kun kukaan ei ehdi edes tutustua muhun kunnolla. Tuntuu että aina ne sanoo että "annetaan seuraavan lääkärin sitten puuttua siihen" Mutta toi lääkäri nyt kuulemma on vakituinen eli sen pitäisi olla mulla siihen saakka kun terapia loppuu ja sit myöten hoitokontakti nuorten polille loppuu. 

En tiedä oikein mitä mieltä oon tosta uudesta lääkäristä... En hirveästi ehkä tykännyt. Entiedä oliko sillä nyt vaan hirveä kiire vai mitä mutta vaikutti siltä ettei sitä pahemmin kiinnosta mun asiat eikä mitään. No ehkä mun mielipide muuttuu kun nään sen useamman kerran :)

Mulla oli myös sossupalaveri eilen tukihenkilön kanssa. Ei siellä mitään kovin ihmeellistä ollut, vähän puhuttiin siitä kuinka kauan saan asua ja muutenkin tulevaisuudesta ja sitten kesätöistä ja muuten vain kuulumisista. En osaa päättää tykkäänkö siitä sossustakaan kauheasti :D No kai se menettelee, voisi se olla pahempikin!

No meen tästä pikkuhiljaa nyt nukkumaan, hyvää yötä! :)



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Viimein: Videopostaus!


Tosiaan sain ostettua uuden johdon läppäriin joten sain tän videonkin tänne ladattua :)Höpöttelen videolla vain kuulumisia, en sen ihmeempiä. Ja tä on kuvattu jo sunnuntaina mutta kai se vielä kelpaa. Julkasen tän nyt äkkiä ennenkun alan hävetä ja katua liikaa...:D

maanantai 3. helmikuuta 2014

Voihan perse.

Mä kuvasin teille eilen videon. MUTTA mun rakkaan koneeni laturi päätti hajota joten en saa sitä tänne liitettyä. Tätäkin kirjotan padilla. Voin kertoa että vituttaa. Pitää vaan toivoa että saan uuden laturin hommata mahd. Pian :) se oli sellainen höpöttelyvideo vaan kun en oo kirjottanut vähään aikaan taas kuulumisia sen enempää. Mutta se ois kyllä kiva tänne saakka saada kun kerran uskalsin sen kuvatakin!

En mä mitään sen ihmeempiä nyt varmaan kirjoita kun siinä videossa ei ois mitään järkeä sitte, eihän? :D

Taino sen verran paljastan että nyt on synttäreitten suunnittelu kovassa vauhdissa eli olen sellaiset pitämässä ;)  kauhee säätö vaan kun on kaikki abiristeilyt ja bileet sun muut samoina päivinä... Huonoon saumaan sattu mun synttärit tänä vuonna:D no jos menee liian hankalaksi niin seuraava viikko on lomaa eli aikaa on!

Mutta ei mulla nyt muuta, vituttaa vaan toi kone ja paljon. Tässä huomaa kuinka riippuvainen mä siitä olenkaan... Ehkä tä tauko tekee ihan hyvää. En mä tosin mitään sen järkevämpää sen ajan tilalla tee....:D

Ps. Sivupalkissa on kysely ;) ois kiva jos vastailisitte :) kiitos!