kuulumisia pitkästä aikaa :)

Heippa taas pitkästä aikaa. Voisin vähän päivittää kuulumisia.

Mulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Syöminen sujuu paremmin kuin pitkään pitkään aikaan ja muutenkin olo on pääasiallisesti ihan suht hyvä. Koulussakin menee ihan hyvin, tykkään edelleen olla siellä ja näin :) On tapahtunut kivoja asioita tän kuukauden aikana mm. Haloo Helsingin keikka ja tulossakin on 3 keikkaa, ensimmäinen viikon päästä sunnuntaina (Hollywood undead<3)

Elämä siis menee aika hyvin tällä hetkellä. Tänään harvennettiin terapiakäyntejä kertaan kahdessa viikossa kun menee niin hyvin ja niin terapia saisi jatkua vähän pidempään (pientä huijausta joo kun käynnit pitäisi käyttää sen kolmen vuoden aikan mutta ei se mitään :D). Tosin terapeutti meinasi perua koko ehdotuksen samantien kun kerroin isommasta itsevihasta joka on nyt jonkun aikaa ollut päällä. Se onkin varmaan ainoa asia mikä huonontaa oloa. Ihan jatkuvasti päässä pyörii vain se, kuinka ruma ja läski olen muiden mielestä ja mietin vain että miten ihmiset ylipäätään pystyy katsomaan mua oksentamatta tai näyttämättä ällötystään.

Mä alan jo olla ihan helvetin kyllästynyt tähän jatkuvaan itsevihaan kun se ei tunnu lähtevän mihinkään. Enkä tiedä miten mä sen saan pois mielestä kun se ei vaan edes vähene. Tä parempi syöminen ei ainakaan edesauta sitä kun tuntuu että vihaan itseäni yhä enemmän mitä enemmän syön.

Okei en halua valittaa siitä sen enempää. Kyllä mä pärjään vaikka itseäni näin paljon vihaankin :)

Ei mulla varmaan mitään muuta kirjoitettavaa ole... En tiedä mitä teen tän blogin kanssa kun en tänne kirjoita paljoa ollenkaan. En tiedä pitäiskö lopettaa vai mitä... No katsotaan mitä mä nyt päätän tän kanssa tehdä :) En haluaisi lopettaa kirjoittamista kun olen  niin kauan sitä kuitenkin jo tehnyt ja siitä on tullut rakas harrastus. 

6 vuotta

6 vuotta

Niin kauan on siitä maanantai-illasta jolloin mulle kerrottiin että olit kuollut

6.10.2008

Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti

juurihan mä istuin lastenkodin kansliassa kahden hoitajan kanssa 

ja ihmettelin vielä tiedon saatuanikin, miksi toisella hoitajalla oli nenäliinoja kädessään

Eihän mua aluksi itkettänytkään, olin kai shokissa

Myöhemmin illalla se iski ja itkin hiljaa sängyssä

Kertaakaan en itkenyt muiden nähden

Ainoastaan hautajaisissa, silloin en pystynyt olemaan itkemättä,

yksi mun elämän kamalimpia päiviä

Kai tä päivä muuttuu joka vuosi helpommaksi

Ei mua enää paljoa enää itketä

on hieman surullinen olo tietenkin, 

mutta se varmaan jää ja tulee aina tänä päivänä

ja se on ihan ok

oli se sentään mun äiti

Vaikket  ehkä mitään maailman paras äiti -palkintoa ansainnut,

olit kuitenkin mun äiti

Et sentään kävellyt kokonaan mun elämästä niin kuin joillein käy

pidit sentään välillä yhteyttä kun voit paremmin

Ei oltu kovin läheisiä, mutta tunnettiin sentään toisemme

Enemmän sekin oli kuin jollain muulla

muiden kohtelusta

Yhä mä joka päivä jaksan ihmetellä sitä, miten ihmiset mua kohtelee vaikka koulussa. Aina se on yllätys että mua kohdellaan kuin muitakin, eikä kuten huonompaa ja ulkopuolista ihmistä. Koska siltä musta edelleen tuntuu. Eriaiselta, vialliselta, huonommalta. Vaikkakin nyt mulla on usein sellanen olo että hei, mutkin otetaan mukaan ja mullekin jutellaan usein kuin muille. Ja se tuntuu todella oudolle enkä meinaa yhtään tottua siihen. En osaa vielä iihan rennosti kaikkien luokkalaisten kanssa olla mutta joidenkin kanssa pystyn aika hyvin olemaan oma itseni. Olen viettänyt aikaa koulun ulkopuolella ja se on ollut ihan kivaa. Tänään viimeksi kävin muutaman luokkalaisen pojan kanssa subilla kun ne tuli samaa matkaa salille kun mä kotiin. 

Kyllä mä melkein koko ajan jollain tasolla mietin mitä mun "kuuluisi" sanoa missäkin tilanteessa ja miten mun pitäis käyttäytyä. Mutta välillä olen vain oma itseni eikä kukaan ole mua sen takia jättänyt ulkopuolelle. Silti mun kanssa ollaan samalla tavalla. Silti jotenkin niin vaikea olla oma itsensä muiden seurassa. Mutta kai mä sen tässä opin kun ollaan vietetty kauemman aikaa luokkana. Eihän tässä ole mennyt vielä edes kahta kuukautta.  

Mulla on kyllä ihan kiva luokka.

Yksi asia minkä olen muuten huomannut on se, että melkein kaikki kysyy multa koko ajan kaikkea. Aina kuuluu mun nimi kun joku hluaa tietää jotain. Ihan kun mä kaikesta kaikki tietäisin. Ihmettelin sitä yksi päivä koulussa ja mulle sanottiin että sen takia kun oon vanha ja "näytän kaikkein järkevimmältä". ok :D Koko ajan saan olla sanomassa että älkää multa kysykö en mä kaikkea tiedä. 

ps. Oon tänään oikeasti syönyt ihan kunnolla! :) Ahdstaa joo, mutta oon selvinnyt tähän asti jo.