sunnuntai 26. toukokuuta 2013

She feels locked in her own life, scared of what she might lose If she moves away from who she was

Seuraava postaus liittyy pelkästään syömiseen joten jos ei kiinnosta tai ei halua lukea negatiivista tekstiä siihen liittyen niin suosittelen skippaamaan.

Oikeestaan musta tuntuu että syöminen mene paremmin kuin pitkään aikaan, mutta ulkopuolisen silmin katsottuna todellisuus taitaa olla vähän toinen. melkein 3 kiloa viime sunnuntaista.mutta ne on vaan nesteitä.  Olo on fyysisesti ihan hyvä. Tai okeiokei välilä vähän huimaa mutta se menee nopeasti ohi.
Aamu alkaa sillä että hymyilen mielessäni vaa'alle kun paino laskee tasaisieen tahtiin. Syömättömyys on helpompaa kun syöminen, syöminen tuntuu vain niin väärältä, ei mun kuulu syödä En mä enää tiedä mitä mun pitäis tässä tilanteessa tehdä. Mitä vähemmän mä syön niin sitä vähemmän mä haluan apua, tä on mun oma sotku jota en edes halua selvittää

Kun nään jonkun blogissa ateriasuunnielman niin  hetkellisesti tajuan kuinka huonossa jamassa mun syöminen on. Oon nyt tän viikon merkannut kaiken ruuan ylös mitä oon syönyt ja siinä ehkä tajusin että syön liian vähän silloinkin kun tuntuu että oon syönyt tyyliin tuplasti mitä pitäisi. En syö lämmintä ruokaa ollenkaan ja syön mitä sattuu, mitä valmiimpana niin sitä helpompi on syödä, mitä enemmän pitäis nähdä vaivaa sen ruuan eteen niin sitä vaikeampaa sitä on syödä. Ja tuntuu ihan mahdottomalta syödä 5 kertaa päivässä tarpeeksi. Lämmintä ruokaa. Leipää. Kaikkea. Mun ruokavalio tuntuu vaan kaventuvan koko ajan eikä syöminen ainakaan helpotu. kyllä mä nyt ehkä vähän tajuan miksi polilla ollaan huolissaan. Mutten halua tehdä muutosta. En pysty

Liikkuminen on lisääntynyt. Eilen kyllä meni ehkä vähän yli. Ravasin melkeen koko päivän lenkin jälkeen kämppää edestakasn, kävellen tai juosten. Ja sen lisäksi muuta jumppaamista. Mutta se oli vaan yksi päivä. En usko että tästä tapaa tulee.
Mun piti perua ravitsemusterapeutin aika koska oon sillon tädin luona käymässä, pääsen siskon kyydissä sinne ja takasin. Ärsyttää kun se aika menee luultavasti myöhemmäksi, toivon että se ois kuitenkin mahdollisimman pian. Lähetin sille sähköpostia mutten muistanut kirjottaa että mieluiten niin pian kun mahdollista... No katotaan mitä se vastaa että millon saisin uuden ajan.

Pitäis alkaa meikkaamaan ja lähtemään käymään lastenkodissa, lupasin tänään mennä sinne. En jaksais A:n kyselyjä syömisestä kun puhelimessa yks päivä myönsin että mulle pidetään se verkosto syömishäiriöpolilla. Mut se tietää ettei se voi asialle mitään joten se voi vaan kuunnella, tai niin se on sanonut. Eli mun ei pitäis pelätä sen reaktiota. Mutta pelkään silti. Ja myös terapeutin. En usko että terapian idea on olla kertomatta tai kaunistella asioita siinä pelossa että terapeutti suuttuu totuudesta.  Mutta en kai mä nyt kauheesti menetä jos vähän kerron A:lle. En kyllä tideä uskallanko. Mutta jos yritän kuitenkin:)




Ps. Mun kuukautiset on kestänyt nyt 12 päivää jo, onko se enää normaalia?

10 kommenttia:

  1. Voirakas, tulee niin paha olo sun puolesta. Vaikka mä oon koko ajan tiennyt, että kun väität syöväsi liikaa, et edes syö tarpeeksi. En vaan oo jaksanut tapella aiheesta, kun me molemmat tiietään et se ei johda yhtään mihinkään :(

    Pelottaa, miten syvälle syömishäiriö on taas sun mieleen juurtunut. Mutta mä oon varma, että siellä on myös se osa susta, joka haluaa parantua. Ja se osa, olet sinä. Kun vaan pystyisit puhumaan ja huutamaan väkisin apua, vaikka kuinka ei huvittaisi. Se ois hirveen tärkeetä ja myöhemmin kiittäisit itseäsi. En yhtään ihmettele, ettei terapiassa huvita puhua, kun pelkää että se suuttuu tai jotain. Ja sen suhtautuminen sun syömisiin ei hirveenä paranna asiaa. Mut siellä shpolilla. Ja varsinkin siellä verkostossa. Sä et menetä siinä yhtään mitään, että annat ihmisille mahdollisuuden auttaa.

    Mieti, haluatko takaisin itsetuhoisuuden ja pahemman masennuksen? Haluatko itkeä tunteja päivässä ruuan takia, joutua osastolle ja menettää kaiken vapauden, joutua takaisin laitoselämään juuri sieltä päästyäsi. Haluatko, että suhun tungetaan se inhottava kipeää tekevä letku. Menettää kaiken sen mitä oot parin vuoden aikana onnistunut saavuttamaan.

    Turha sanoa, ettei tää mee siihen tai että pudotat vaan pari kiloa enää, koska mä en usko. Jos sä jatkat tähän malliin, tää menee just siihen. Mutta se ei mene, jos annat ihmisten autaa. Sun ei pidä jaksaa yksin.

    Ja muista, että mä oon aina täällä ja mulle saa puhua ihan mistä vaan. Enkä oo vihanen sulle, jos siltä kuulostaa. Oon anoreksialle. Rakas, sä pystyt jättämään ton joku päivä kokonaan taakse. Oot ihan hirveen rakas, mä en halua menettää suo anoreksialle. :'(<3

    Ps. Ei ole :( Huomaatko, kun sun keho yrittää viestittää, ettei se voi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis nyt mulla ei oo tullu niitä yliolyöntejä oikeesti, sen takia paino onkin pudonnut kun en o silleen kunnolla ahminut, kyllä sitä oli vähän aikaa sitten vielä. Mutta nyt myönnän että tllä viikolla en oo syöny liikaa...

      No kyllä mä siellä sh-polilla puhun rehellisesti ja yritän verkostossakin, tai en mä sielläkään valehtelemaan rupea.

      Ja en oikeasti halua mitään noista..mut oiski nii yksinkertasta...

      Joo kyllä mä sulle puhun! <3



      ps. no en usko et syöminen vaikuttaa siten et ne kestää tuplasti pitempään...

      tuli taas tosi tyhjentävä vastaus:D

      Poista
    2. Kyllä liian vähäinen syöminen voi vaikuttaa kuukautisiin monella tapaa, ei pelkästään niiden pois jäämisellä. Itselläni esimerkiksi tuli laihdutuksen myötä menkat alle 20 päivän välein, vaikka normaali kierto oli aiemmin ollut lähemmäs 30 pv. (Kunnes sitten lakkasivat kokonaan tulemasta...) Keho ei toimi normaalisti ilman riittävää ravintoa, ja sinä et ole mikään poikkeus!

      Toivottavasti pääset pian ravitsemusterapeutille ja saat apua tuohon tilanteeseen, ennenkuin se ehtii mennä pahemmaksi.

      Poista
    3. En oo ikinä tullu ajatelleeksi tota, mutta toisaalta ihan loogistakin.

      Niin:)

      Poista
  2. Mua pelottaa se et sun paino vaan laskee ja laskee ja haluut sitä, haluut kuihtua pois :/ Mä toivon et saisit ajan rt:lle ja voisit kertoo rehellisesti sun syömistilanteen. Voisitko harkita jonkunnäköistä ateriasuunnitelmaa tueksi? Koska mitä sitten kun lopetat syömisen kokonaan? Kuolet. Ja sitä mä en halua, en koskaan, en ikinä, en todellakaan. Oot siihen liian arvokas. Ruoka ei tapa, mutta syömättömyys tappaa.

    Sussa ei oo senttiäkään ylimääristä joten en tajua, miksi sun pitää laihduttaa. Laihduttaminen on ylipainoisille, ei sulle.

    En oikeen osaa sanoa mitään järkevää. Halit sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä sitä ateriasuunnitelmaa oon miettinyt että helpottaisko se ja ajattelin kyllä puhua siitä rt:lle kun saan ajan sille :)

      kiitos ihanasta kommentista, en osaa sanoa oikein muuta:(

      Ja halit sinnekin♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No musta vaan tuntuu siltä kun sen reaktio on että se puoliks huutaa "MITÄ SÄ SANOIT?" ja kuulostaa vihaselta...

      Poista
  4. muakin vähän pelottaa sun tilanne... :/ voi rakas ♥ anteeks etten ikinä saa aikaseks kommentoitua mitään..

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.