Huostaanotto- ja sijoittamisselvitys 2002

Nyt uskon tietäväni kaiken tarpeellisen mun lapsuudesta, A muisti että sillä on jossain mun huostaanotto- ja sijoittamisselvitys joka on tehty heinäkuussa 2002 kun mut otettiin huostaan 31.5. Se anto sen mulle sitä mietittyään ja luin sen. Ton enempää mä en edes halua tietää, nyt tiedän A:n, (taino oikeeastaan äidin) version ja virallisen version. En tiedä että saisinko oikeesti kirjottaa näitä tänne...Mutta kirjoitan kuitenkin. Tässä vähän otteita siitä virallisesta versiosta:

"Perheestä on tullut useita lastensuojelu- ja poliisi-ilmoituksia, jotka koskevat vanhempien päihteiden käyttöä, lapsen hoidon laiminlyöntiä ja perheväkivaltaa. Ensimmäinen ilmoitus tuli kun Lost girl oli 3,5 v. Ilmoituksen mukaan äiti oli hakattu isän toimesta. Lost girl oli kertonut, että äiti meinasi kuolla. Äiti väitti, ettei tyttö tiedä mitään asiasta, koska oli nukkunut. Lost girl on joutunut näkemään myös vanhempien välisiä väkivaltatilanteita myöhemminkin ja kertonut peloistaan päivähoitohenkilökunalle."

En tiedä että mistä saakka sitä väkivaltaa on ollut, mutta kyllä mun mielestä sitä oli jo ennen kun mun vanhemmat erosi. . Mutta toi oli varmaankin pahin kerta siihen mennessä ainakin ja toi oli A:n mielestä varmaan se kerta kun mun dissosiaatiohäiriö kunnolla puhkesi ja siitä saakka olen unohtanut lähes kaiken. Mut kun miettii niin miltä on mahtanut tuntua kolmevuotiaana katsoa vierestä kun isä hakkaa äidin ihan kunnolla, niin pahasti että olen luullut äidin kuolevan? Ei ihme että oon vetänyt sen dissosiaatioverhon eteen ja unohtanut sen ja kaiken muunkin pahan.

"Lost girl on ollut päivähoidossa surullinen, ahdistunut ja suhtautunut aikuisiin varauksellisesti. Hän on välillä ollut myös hoitamaton ja likainen. Päivähoidon henkilökunta on epäillyt äidin hakevan Lost girliä hoidosta päihtyneenä. Äiti on haiskahtanut alkoholilta, myöhästellyt sovituista hoitoajoista ja usein Lost girliä on tullut noutamaan joku muu kuin äiti. Äiti on myös joskus viikonloppuisin hakenut Lost girliä päivähoidosta, vaikka tämä ei ole ollut silloin hoidossa."

Tulee sääli mun pientä itseäni kohtaan kun lukee tätä. Mulla on jo noin pienenä ollut paha olla. Mutten kyllä ihmettele sen jälkeen kun oon saanut tietää totuuden mun kotioloista.  Ja toi viiminen lause... Sen on täytynyt olla aika humalassa että se on mennyt viikonloppuna mua hoidosta hakemaan. Missäköhän mä oikeasti olin sillon? Ja onko se mennyt suoraan jostain baarista tai miten? Kotoota se ei oo sillon lähtenyt jos mä olen siellä ollut, ei se niin sekasin oo voinut olla. Jos oon sit ollut iskän luona, en tiedä.

"Lost girl on kiireellisesti otettu sosiaalilautakunnan huostaan 31.5 päiväkodin yhteydenoton perusteella, koska äiti oli tullut hakemaan lasta humalassa. Päiväkodin mukaan äiti ei ollut kykenevä hoitamaan lasta. Koska Lost girlin kotiuttaminen ei ollut mahdollista, on tehty 14.6. päätös asian ottamisesta käsiteltäväksi huostaanottoasiana. Lost girlin ja hänen vanhempiensa elämäntilanne edellyttää arviointia ja mahdollisesti myös tutkimuksia, jotka vievät aikaa. Isän kysyttyä asiaa, hänelle ilmoitettiin että asunnottomuuden vuoksi Lost girliä ei voida sijoittaa myöskään hänelle. Isä myönsi, ettei hän tällä hetkellä pysty ottamaan Lost girliä luokseen. Sijoituksen aikana äiti ei ole pitänyt kiinni sovituista tapaamisajoista eikä pystynyt pitämään Lost girlille antamiaan lupauksia. Lyhyiden tapaamisten aikana Lost girl suhtautuu varauksellisesti äitiin. Isä on tavannut Lost girliä sovitusti sijoituksen aikana."

Toi ei siis ollut ensimmäinen kerta kun mut on haettu humalassa kotiin. Tä oli se viiminen kerta kun ne katsoi sitä. Tän päivän mä itseasiassa muistan, tai tilanteen oikeastaan. Olin silloin jo 7. Muistan että äiti tuli myöhässä, viiden jälkeen kun päiväkoti meni jo kiinni ja kun se tuli mut laitettiin sisälle odottamaan kun hoitajat jutteli äidin kanssa enkä saanut lähteä äidin mukaan kotiin. Iskäänkin yritettiin saada yhteyttä mutten muista että saatiinko, mulla on muistikuva että sekin tuli jossain vaiheessa paikalle mutten ole varma. Ja sen luokse en voinut muuttaa juurikin sen takia ettei se asunto ollut sen nimissä vaan sen naisystävän. Iskällä oli mennyt luottotiedot jo siinä vaiheessa niin ettei sen ollut kait edes mahdollista saada omaa asuntoa tai jotain. Jossain vaiheessa kuitenkin poliisit tuli ja vei mut vastaanottokotiin jossa olin puoli vuotta.  Ja toi sijoitus tarkoittaa siis sitä puolta vuotta vastaanottokodissa ennenkun muutin tänne lastenkotiin. Siitä ajasta mulla on joitain muistoja. Muistan joitain kertoja kun iskä tuli käymään ja käytiin ulkona ja kerran muistan että olin sen olkapäillä istumassa kun tultiin takaisin sisään ja oli ollut kivaa. Äidin vierailuista mulla ei oikeastaan ole muistikuvia. No, iskä kävikin säännöllisemmin kuin äiti joka ei pitänyt sovituista ajoista kiinni.  Mulla on yksi kehystetty kuva, tai siinä on kaksi kuvaa, toisessa oon äidin kanssa ja toisessa iskän, vastaanottokodista otettjua siis. Ja on mulla joitain hajanaisia muistoja siitä ajasta muutenkin. Ennen sitä mulla ei monia muistoja ole.

"Vaikka vanhemmat ovat kiintyneet Lost girliin, lapsen tarpeiden huomioon ottaminen on sattumanvaraista ja riippuu vanhempien sen hetkisestä kunnosta ja toimintakyvystä. Lost girlille on turvattomuutta aiheuttanut myös vanhempien välinen perheväkivalta. Ristiriitainen kotielämä, johon liittyy vanhempien runsas alkoholin käyttö ovat vakavasti vaarantaneet Lost girlin terveyttä ja kehitystä. Hän tarvitsee säännöllisen päivärytmin ja riittävän perushoidon."

Että tällaista. Tohon kuuluu vielä joitain liitteitä joissa yhdessä lukee vielä tarkemmin näitä asioita. Ne on sillä sossulla jossain mutta musta tuntuu että tä tieto riittää mulle ihan hyvin. A:n  mielestä mut ois pitänyt ehdottomasti sijoittaa perheeseen mutta vanhemmat ei ollu suostunut siihen. Eikä sekään ole varmaa että millaiseen perheeseen olisin joutunut, se olis voinut ihan hyvin olla perhe, joka ottaa lapsia ihan vain rahan takia eikä osaa hoitaa kunnolla. Niitäkin ihmisiä on todella paljon ketkä tekee sitä vain rahan takia, se on niin väärin.  Mulle tehtiin siellä vastaanottokodissa psykologiset tutkimukset millä selvitettiin onko sijoituspaikka perhe- vai laitoshoito.  Kai ne sit tuli siihen tulokseen että laitoshoito oli oikea ratkaisu. Tai ei kai ne voinut laittaa mua perheeseen jos vanhemmat ei suostuneet siihen. Muistan että myös multa kysyttiin kumpaan haluaisin. Ja vastasin että lastenkotiin, sillä perusteella että saisin nähdä vanhempia useammin. Ihankun seitsemänvuotias olisi kykenevä tollaiseen päätökseen oikeasti.

Ja vähän ihmettelen että miksi siinä meni noin kauan ennenkun mut otettiin huostaan kun kuitenkin tuli niin monta ilmoitusta ja tietoa siitä että mun hoito oli laiminlyöty. Ja sillon vielä otettiin kuulemma helpommin kun ei niin paljon ajateltu vaan rahaa niinkun nykyään. Mutta onneksi otettiin edes noin nuorena. Vaikee edes kuvitella millanen elämä mulla olis ollut jos mua ei olis otettu ollenkaan huostaan... Ihan varmana käyttäisin päihteitä ja olisin  luultavsasti kaduilla hillumassa mieluummin kun kotona ja tekisin varmaan jotain tosi tyhmiä asioita. Ja mitäköhän kaikka psyykkisiä ongelmia olisi jos en ois päässyt terapiaan eikä muutenkaan olis ollut mitenkään tasapainoinen elämä. Hrr. Vaikka mitä. Ja nykyään venytetään vielä kauemmin huostaanottoja kuin kymmenen vuotta sitten. Joka asiassa yritetään säästää ja ajatellaan vaan rahaa, mutta lastensuojelu on täysin väärä kohta säästää mun mielestä.

A anto mulle kopion että vien sen terapeutille, sen on kuitenkin tärkeä tietää nää. Ja laitto se mulle joittenkin muitten paperien sekaan oman kopion.

Ja A oli varmaan oikeassa siinä kun sanoi että jos saan omia lapsia niin musta tulee todella huolehtivainen ja lempeä äiti lapsilleni kun oon ite joutunut kokemaan näin pahoja asioita. En kyllä missään nimessä haluaisi omien lapsieni kokevan mitään näistä asioista joita oon itse joutunut kokemaan. En vaan osaa mitenkään kuvitella että saisin lapsia... No sen aika tulee jos tulee. Enkä kyllä halau kenenkään muunkaan joutuvan kokemaan mitään pahaa. Mä olen valitettavasti joutunut, mutta oon selvinnyt siitä kuitenkin tähän asti ja tuun selviimän jatkossakin. Terapiaa se on vaatinut paljon, mutta onneksi olen saanut käydä terapiassa niin monta vuotta, neljä ja puoli vuotta takana, kaksi ja puoli vuotta edessä, luultavasti ainakin.

Nyt todellakin ymmärrän ettei iskä oo pitänyt A:sta. Ja on pelännyt varmasti todella paljon sitä että saan tietää nämä asiat mitä se on tehnyt äidille ja mitä ne on yhdessä tehnyt mulle. Ja se tietää että nyt kun oon 18 niin A kertoo mulle ja pelkää varmasti sitä että sanon sille että tiedän. Ja kyllä mun on se tehtävä joskus. En ehkä ihan heti mutta jossain vaiheessa kyllä. Enkä tiedä mitä tapahtuu sen jälkeen meidän väleille, en tosiaan tiedä. Sitä varmasti hävettää ja kaduttaa nää asiat enkä tiedä pitääkö se muhun mitään yhteyttä sen jälkeen kun kerron mitä tiedän. Pelkään että meidän välit menee siinä. En tiedä miten me sekin selvitetän sitten. Mutta kyllä me se selvitetään jos se musta on kiinni. En mä nyt aio sitä tän takia menettää kokonaan. On se kuitenkin mun isä.