maanantai 16. syyskuuta 2013

And all I've got are screams inside but somehow they come out with a smile and i wonder if I'll always feel this way

En ookaan pitkään aikaan kirjottanut, ei vaan ole ollut sellasta oloa.

Ei tapahdu mitään ihmeellistä. Koulussa menee ihan ok, muiden oppilaiden kanssa menee ihan hyvin ja oon pärjännyt muutenkin ihan hyvin siellä vaikka onkin väillä ahdistanut tosi kovasti. Kaheksan tuntia on ihan ehdoton maksimi mitä siellä koulussa pystyn olemaan mutta ei niitä päivä onneksi paljoa ole.
Tä viikko on luksusta nukkumisen kannalta, kolmen viikon kasin aamujen jälkeen tällä viikolla neljä kympin päivää, ihanaa!<3 Ainoo että ne kestääkin sitten neljään saakka... No ei voi mitään. On tulossa onneksi viikkoja kun on tosi lyhyitäkin päiviä!

Mä oon niin kyllästynyt näihin nukahtamisvaikeuksiin. En jaksaisi yhtäkään samanlaista iltaa enää mutta pakko se on jaksaa. Joka helvetin ilta sitä samaa ahdistusta ja itkua, enkä ole tähän mennessä keksinyt muita "hallintakeinoja" kuin syömättömyyden tai opamoxin jotka ei taida ne parhaimmat olla. Tai kyllä mä musiikkia kuuntelen tai yritän katsoa vaikka telkkaria muttei ne kauheasti sitä nukahtamista auta... Ahdistus tulee jokatapauksessa samantien kun makaan sängyssä ajattelemassa, vaikka olisin kuinka väsynyt siihen kaatuessani.
Aamut on kamalia, on ihan hirveetä nousta ylös ja meikata ja lähetä kouluun ja sielläkin pysyä ekat tunnit hereillä. Oon koko koulupäivän yleensä tosi väsynyt ja kotona myös, enkä jaksa tehdä oikeastaan mitään. Nyttenkin pitäisi ihan oikeasti siivota, piti jo eilen mutten ole vieläkään saanut aikaseksi.
 Illalla se väsymys kuitenkin mystisesti häviää eikä nukahtamisesta tule yhtään mitään ennen kahta-kolmea vaikka olisi nukkut kuinka huonosti edellisenä yönä. Tä on ihan perseestä suoraansanottuna. Ei se mitään kivaa ole olla koko ajan väsynyt. Sitten viikonloppuisin nukun enemmän ja oon siltikin yhtä väsynyt.

Syömisestä en oikein tiedä mitä sanoa. Omasta mielestä menee ihan päin vittua koska syön todellakin tarpeeksi, syön ihan liikaakin lähes joka päivä. Oksentamista olen kuitenkin vähentänyt tosi paljon, jos se otetaan positiivisena asiana.
Keho ahdistaa ihan helvetisti enkä ole ainakaan pariin viikkoon käyttänyt kertaakaan farkkuja, eilen käytin ekaa kertaa hetken verran enkä meinannut päästä lähtemään ulos kun ahdisti liikaa. Tuntuu että joka kerta kun katson peiliin, näen isomman ihmisen kuin edellisellä kerralla. En tiedä miten kestän tätä ahdistusta ja syömistä. Entä jos vain lihon ja lihon ja lihon??



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.