tiistai 10. joulukuuta 2013

Laihduttamisesta luopuminen



Miksi on niin vaikeaa luopua jatkuvasta laihduttamisen ajattelusta? Enhän mä voi ikinä parantua jos vain haaveilen pienenevän vaa'an luvun näkemisestä, vaatteiden suurenemisesta, luiden erottumisesta. Jatkuvasti. 
On vain niin turvallista ajatella että kyllä mä vielä joskus, kyllä mä vielä tulevaisuudessa varmasti aloitan rankan laihduttamisen ja vihdoin laihdun kunnolla, ihan varmasti joku päivä. Ehkä sekin tekee paranemisen niin vaikeaksi, että sehän tarkoittaisi että mun pitäisi hyväksyä kehoni, en enää voi jatkuvasti suunnitella syömisen lopettamista tai radikaalia vähentämistä. En voi suunnitella viikko viikolta pieneneviä paino- ja kalorirajoa, pakkoliikuntaa, syömisen välttelyä, mitään sairasta. Niiden sijaan pitää suunnitella kauppalistoja, mitä ruokaa haluan tehdä, kaloreiden sijaan valita tuotteet maun perusteella, suunnitella mahdollisesti normaalia liikuntaa, tehdä kaikkea normaalia.

Se tuntuu vain niin kaukaiselta ajatukselta, ei mun omalta. Mä oon niin tottunut tähän tilanteeseen. Olen tottunut sairastamaan jonkunasteista syömishäiriötä. Kai se paraneminen vain kokonaisuudessakin pelottaa. Enkä vain osaa kuvitella että olisin tyytyväinen itseeni tällaisena, en missään nimessä. Se tuntuu täysin absurdilta ja naurettavalta ajatukselta. En minä. Ikinä.
Mutta voinko mä elää koko loppuelämäni näin, vihaten itseäni ja pelleillen syömisillä? Kaipa mä voin, mutta se jos mikä kuulostaa kamalalta ajatukselta. Kuka haluaa sellaisen elämän? Haluaako joku oikeasti viettää koko loppuelämänsä ajattelemalla aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi, mitä saa syödä ja mitä on syönyt ja kuinka monta kaloria on kuluttanut ja kuinka paljon vihaa itseään? Itse en meinaan todellakaan halua, hyi helvetti suoraansanoen. Kuvitelkaa itsenne täysin syömishäiriön vankeina vielä kahdenkymmenen vuoden päästä. Onko se kiva ajatus? Mun mielestä se on lähinnä karmiva. Ja surullinen. Ei se ole elämää. Tai no, enpä tiedä olisiko kaikki teistä enää edes hengissä siinä vaiheessa, jos täysin rehellisiä ollaan. Syömishäiriö kun kuormittaa elimistöä niin valtavasti. Toivon, ettei sitä tarvitse jättää arvailun varaan! ;)



Mutta niin, vielä takaisin kehon hyväksymiseen. Vihaan kehoani niin paljon, etten yhtään tiedä, miten voin oppia hyväksymään sen ja vielä pitämäänkin itsestäni. Se hallitsee mun elämää vielä ihan valtavasti, en uskalla tehdä monia asioita tai mennä moniin paikkoihn kehoahdistuksen takia, en voi pitää sellaisia vaatteita mistä oikeasti pidän, en pysty kuvittelemaankaan itseäni joka päivä muussa paidassa kuin hupparissa. En vain voi. Se yksi päivä, joka tulee aina sillointällöin, on jo ihan helvettiä, en pysty paljoa muuta ajattelemaankaan kuin sitä, kuinka läskiltä ja rumalta näytän niissä vaatteissa jotka sinä päivänä on päällä. Se on kaikkea muuta kuin kivaa. Olisi ihana tuntea itsensä hyväksi kauniissa vaatteissa ja muutenkin kauniiksi kokonaisuudessaan. Tai edes normaaliksi. Edes joskus. Mutta ei. Tunnen itseni vain jatkuvasti harvinaisen rumaksi, epämuodostuneeksi ja arvottomaksi ihmiseksi. Joka ikinen päivä.  En pysty unohtamaan sitä hetkeksikään, se on koko ajan jossain osassa ajatuksia. Ettekä tiedä kuinka kyllästynyt olen siihen. En vain usko että se muuttuu miksikään. En voi olla ajattelematta laihdutusta osaratkaisuna siihen, mutta tiedän ettei se ole se oikea keino. En kyllä tiedä mikä sitten on. Oon aika helvetin hukassa tän asian kanssa. Pitää vaan muistaa, että laihdutus ei ole se ratkaisu. Siitä seuraa niin paljon enemmän huonoa kuin hyvää ettei se ole kannattavaa. Eikä se tätä ongelmaa millään tavalla ratkaise.



Ajattelin nyt lähiaikoina tehdä sen vertailupostauksen masennuksen suhteen :) Katsotaan millaisen siitä saan.





4 kommenttia:

  1. Vau tosi hyvä postaus!! Sai ajattelemaan paljon, en nimittäin halua menettää anoreksialle enää yhtään vuotta, ja olisi niin ihanaa olla tyytyväinen omaan kehoon.

    Uskon että sullakin on tosi kaunis kroppa!! Voimia paranemiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Noniin, hyvä jos sai ajattelemaan noita asioita!

      :) <3

      Poista
  2. oot kova muija! tää postaus anto mullekkin voimaa :) kiitos, ja paljonpaljon tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha:D noni jee olehyvä!:) tä on ihan parasta että joku muu kokee että näistä postauksista on edes vähän jotain hyötyä tai ne saa ajattelemaan :) Kiitos, sulle myös!

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.