6 vuotta

6 vuotta

Niin kauan on siitä maanantai-illasta jolloin mulle kerrottiin että olit kuollut

6.10.2008

Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti

juurihan mä istuin lastenkodin kansliassa kahden hoitajan kanssa 

ja ihmettelin vielä tiedon saatuanikin, miksi toisella hoitajalla oli nenäliinoja kädessään

Eihän mua aluksi itkettänytkään, olin kai shokissa

Myöhemmin illalla se iski ja itkin hiljaa sängyssä

Kertaakaan en itkenyt muiden nähden

Ainoastaan hautajaisissa, silloin en pystynyt olemaan itkemättä,

yksi mun elämän kamalimpia päiviä

Kai tä päivä muuttuu joka vuosi helpommaksi

Ei mua enää paljoa enää itketä

on hieman surullinen olo tietenkin, 

mutta se varmaan jää ja tulee aina tänä päivänä

ja se on ihan ok

oli se sentään mun äiti

Vaikket  ehkä mitään maailman paras äiti -palkintoa ansainnut,

olit kuitenkin mun äiti

Et sentään kävellyt kokonaan mun elämästä niin kuin joillein käy

pidit sentään välillä yhteyttä kun voit paremmin

Ei oltu kovin läheisiä, mutta tunnettiin sentään toisemme

Enemmän sekin oli kuin jollain muulla