muiden kohtelusta

Yhä mä joka päivä jaksan ihmetellä sitä, miten ihmiset mua kohtelee vaikka koulussa. Aina se on yllätys että mua kohdellaan kuin muitakin, eikä kuten huonompaa ja ulkopuolista ihmistä. Koska siltä musta edelleen tuntuu. Eriaiselta, vialliselta, huonommalta. Vaikkakin nyt mulla on usein sellanen olo että hei, mutkin otetaan mukaan ja mullekin jutellaan usein kuin muille. Ja se tuntuu todella oudolle enkä meinaa yhtään tottua siihen. En osaa vielä iihan rennosti kaikkien luokkalaisten kanssa olla mutta joidenkin kanssa pystyn aika hyvin olemaan oma itseni. Olen viettänyt aikaa koulun ulkopuolella ja se on ollut ihan kivaa. Tänään viimeksi kävin muutaman luokkalaisen pojan kanssa subilla kun ne tuli samaa matkaa salille kun mä kotiin. 

Kyllä mä melkein koko ajan jollain tasolla mietin mitä mun "kuuluisi" sanoa missäkin tilanteessa ja miten mun pitäis käyttäytyä. Mutta välillä olen vain oma itseni eikä kukaan ole mua sen takia jättänyt ulkopuolelle. Silti mun kanssa ollaan samalla tavalla. Silti jotenkin niin vaikea olla oma itsensä muiden seurassa. Mutta kai mä sen tässä opin kun ollaan vietetty kauemman aikaa luokkana. Eihän tässä ole mennyt vielä edes kahta kuukautta.  

Mulla on kyllä ihan kiva luokka.

Yksi asia minkä olen muuten huomannut on se, että melkein kaikki kysyy multa koko ajan kaikkea. Aina kuuluu mun nimi kun joku hluaa tietää jotain. Ihan kun mä kaikesta kaikki tietäisin. Ihmettelin sitä yksi päivä koulussa ja mulle sanottiin että sen takia kun oon vanha ja "näytän kaikkein järkevimmältä". ok :D Koko ajan saan olla sanomassa että älkää multa kysykö en mä kaikkea tiedä. 

ps. Oon tänään oikeasti syönyt ihan kunnolla! :) Ahdstaa joo, mutta oon selvinnyt tähän asti jo.