Viiltäessäni mä tunnen olevani elossa
Se paha olo valuu musta verenä
mitä enemmän verta, sen parempi
Haavat auttaa itsevihaan
mitä isompia, sen tyytyväisempi olen
Kipu saa mut tuntemaan jotain muuta
kuin ahdistuksen
Ja jos vaikka sattuisi vahinko
ja osuisin johonkin mihin ei saisi,
Vaikka valtimoon
se ei haittaisi
Ja tästäkö pitäisi luopua?
Siihen mä en ole vielä valmis
Ei haittaisi. Sinua :( "Onneksi" täällä on kuitenkin itsekkäitä ihmisiä joita se haittaisi. Henkinen kipu on tietysti vaikeampi "hoitaa" kuin fyysinen kun sitä ei edes näe. Henkiseen puoleen ei fyysinen "hoito" oikein toimi, vaan pitäisi pyytää tukea sieltä henkiseltä puolelta eli ystäviltä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta voisin väittää että kun sen onnistuu tekemään pysyy se kipukin poissa kauemmin ja on jopa parempikin olo jälkeenpäin, verrattuna fyysisellä kivulla harhauttamiseen.
VastaaPoistaEhkä hiukan syyllistävä teksti nyt kun luin uudelleen, mutten tiedä miten sitä muuttaisinkaan.
Toivottavasti pääset ylöspäin :)
Ei tä ollut syyllistävä mun mielestä :) mutta niin, pitäisi turvautua johonkin muuhun kuin viiltelyyn..
PoistaJoo enköhän :)