tiistai 2. huhtikuuta 2013

Ei kohtalo sua löydä vaan sä itse sitä seuraat vaik läpi metsien juokset kuin valkohäntäpeura

Eilinen keskustelu tukihenkilön kanssa meni ihan hyvin, se ei painostanu kertomaan mitään vaan sano että "sä kerrot sen verran kun haluut, voit kertoo kaiken tai sit et kerro mitään, oma päätös. Eikä sun tarvii pelätä että mä suuttuisin tai mitään. Sä oot 18, nyt on ihan eri tilanne kun lastenkodissa" Kerroin sil sit jonkun verran, se sano kans että se oli varma että mä oon kaunistellu syömisiä enkä syöny nii hyvi mitä oon väittäny. En kieltäny tai myöntäny. Mut kyl se nyt jonkin verran tietää mun tilanteesta. Ja puhuttiin siitä että voitais tehä ruokaa välillä yhessä mut sit se oli vaan "Mut ei se sit oo kivaa jos se vaan ahdistaa, ei meijän sillon kannata tehä" No sen takii me oltais tehty koska mua ahdistaa sen tekeminen? Nojoo se iteki sano et se on aika hukassa tän suhteen kun sillä ei oo kokemusta syömishäiriöistä.
Mut kai mä oon ihan tyytyäinen että kerroin, mä pelkäsin sitä että se suuttuu ja ylireagoi mut se ottikin sen ihan rauhallisesti eikä puutu siihen jos en ite halua. ja sano että oli ylpee et mä kerroin sille vaikka se onkin mulle vielä vieras. Sit se pyys että antaisin sen numeron siellä sh-polilla jos hoitaja osais antaa sille jotain käytännön vinkkejä miten mua vois auttaa tai jotain. Eli ne ei siis puhu mun henkilökohtasista asioista vaan ihan  yleisesti syömishäiriöistä.

Tänään mulla oli aika sinne polille aamulla. Se meni ihan ok, kerroin sille aika rehellisesti syömisestä. Se ei oikeen tykänny, syön kuulemma ihan liian vähän "Sä syöt ihan äärettömän vähän usein että vaikka sä söisit 4 kertaa sen verran niin sun paino ei nousis yhtään"  Ja sano sitä että ei yhen päivän syömiset korvaa muiden päivien syömisiä, kun sanoin että viikonloppuna söin paljon. Mutta kyllä mä aika usein syön enemmän, en mä aina syö kauheen vähän. Se oli varma että verikokeissa näkyy jo jotain, meen siis tällä viikolla joku päivä. En mä usko että näkyy mitään, en mä niin vähää ole syönyt. Mutta sen mukaan oon syöny koko ajan sen verran vähän että se joku arvo mikä kertoo ravitsemustilasta on ollut ihan siinä normaalin alarajalla aina oikeestaan koko ajan. Vuos sitten ainakin. Ja painokin on ollu sen verran "alhainen" että se ei ois saanu yhtään pudota. Just. Katottiin sit minkä verran mun pitäis syödä ja sit juteltiin siitä ja sovittiin että mä nyt yritän syödä ainakin 3 kertaa päivässä jotain, ainakin puuroa ja leipää ja jotain hedelmää ja mielellään vaikka jotain valmiskeittoa. Ja sit se sano vaan että "Jos yrität vaikka väkisin muutaman päivän ja jos se tuntuu ihan mahdottomalta niin aina voit palata siihen entiseen"  Onneks sekin otii sen aika rauhallisesti eikä vaan sanonu että "nyt sun on pakko syödä tän sunnitelman mukaan" Vaan tehtiin kompromissi sen suhteen kun sanoin etten pysty syömään sitä kaikkea mitä siinä oli. (nyt söin tässä samalla yhden piltin!)
Paino oli siis ilmeisesti taas laskenut "jos sä jatkat tällästä syömistä niin se vaan laskee ja laskee" Enkä mä usko siihenkään, kyllä mä syön ihan tarpeeksi.  Ja mä näytän ihan samalta kun muutama viikko sitten. Eli ei se paino ainakaan oo paljoo voinu laskea. Ja sen mielestä mun huonompi psyykkinen vointi johtuu liian vähäsestä syömisestä, en tiedä sit. Sain seuraavan ajan  muutaman viikon päähän. Nyt oli kyllä yllättävän helppo puhua sen kanssa, en oo aiemmin oikeen pystynyt puhumaan. Nyt johtu varmasti siitäkin kun tiedän ettei se voi mennä kertomaan kenellekään ilman mun lupaa.

Kiva vaan kun oon valhdellut A:lle koko ajan. Nyt se ihmettelee taas että miks sain näin nopeesti uuden ajan enkä tiä mitä kerron kun en haluu kertoo totuutta kun se kuitenki suuttuu ja ylireagoi. Se koko ajan kuvittelee että oon lahtunu joka kerta kun nähdään "ootko laihtunu? Vedä hiuksia taaksepäin niin nään onko kasvot kaventunu, ihan varmana on." "No ei varmana oo, oon syöny ihan tarpeeks, viikonloppunaki vedin just puol kiloo karkkii:D"  Tolleen se oli siis eilen kun kävin lastiksessa. Ja koko ajan tenttaa syömisistä. En oo pystyny myöntämään yhtään mitään. Mut jos tä nyt jatkuu ni entiä kai se sit jossain vaiheessa huomaa. Ja mitä kauemmin valehtelen niin sitä vaikeempaa siitä on kertoa. Mut paljon helpompi on vaan sanoa että kaikki menee hyvin. Eilen 2 muuta aikuista tuli kysymään kuulumisia ja teitenkin sanon että kaikki menee tosi hyvin ja viihdyn asunnossa ja tykkään asua yksin ja näin. Ihanki mä sanoisin jotain et "No menee aika huonosti, syöminen menee päin persettä ja kaikki tuntuu vaikealta ja illat on kamalia ja oon tosi väsynyt psyykkisesti ja fyysisesti" Joo en ehkä kuitenkaan. Ja näin eilen sen yökönkin kun olin siellä niin pitkään :) ei me puhuttu mitää sen enempää mut oli kuitenki kiva nähdä.

Eilinen ilta oli ihan kamala, ei oo vähää aikaa ollu ihan noin paska olo. Se alko jo lastiksessa, piti tehä kaikkes etten vaan hajonnut siihen olkkariin tai autoon vaan pääsin kotiin saakka.
Sitten se iski kunnolla ja tärisin ja itkin ja yritin saada henkeä enkä pysynyt suorassa sen ahdistuksen alla vaan painuin kasaan ja yritin pitää itteni koossa kun olo kävi sietämättömksi. Kyllä se pahin meni lopulta ohitse mutta en saanut unta illalla myöhemmin vaan pyörin taas sängyssä ainakin pari tuntia. Entiä että miks oli noin paska olo. Yks syy oli ainakin tän päivän koe mutten sit muuten tiedä. No se meni jo ohi. En oo lukenu yhtään tän päivän kokeeseen, menee varmaan ihan vitun hyvin. No ihansama ei kiinnosta.

Tuntuu et mun postaukset ei paljoo muuhun liity nykyään kun syömiseen, anteeks että koko ajan kirjotan siitä. Mutta se nyt vaan tuntuu hallitsevan mun elämää aika paljon.

6 kommenttia:

  1. Hyvä et sait kerrottua, jos se helpottais edes vähän sun pahaa oloa et saat jaettua sitä! ja tää on sun blogi, kirjoitat just siitä mist ite haluat :) tsemppiä♥

    VastaaPoista
  2. Oon niiiinniiiin ylpee et kerroit tukihenkilölle ja polihoitajalle!♥ Toivottavasti se tukihenkilö tosiaan alkaa tajuumaan sen verran syömishäiriöstä, että osais auttaa suo oikeella tavalla. A:n pitäis siirtää sille se kaikki tieto minkä se opetteli sillon ku sai tietää sun shsta. XD Ja sun paino ei oikeesti vaan sais pudota yhtään :(! Ei ois saanu ollenkaan eikä varsinkaan enää. Ja huomaatko, et sanoit ettet nää ite sitä muutosta.. et sä tuu sitä näkemään vaikka laihtuisit kuinka paljon, aina tuut löytämään jostain ylimääräistä ja hetken päästä laihdutat pois esim. sun aivoja.

    Ja siinä uskon kyl polihoitajaa et johtuu huonompi vointi syömisistä. Toivon niin paljon, et pystyisit syömään paremmin ja oikeesti tarpeeks <3 voimahaleja!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ nii A:n pitäis varmaaXD
      Ja ei mun paino oo kuitenkaa paljoo tippunu ni ei mitää näy. Mutnii....

      Niin...kiitos, sulle kans♥

      Poista
  3. Ihan hyvä että kerrot syömisestä. Kunhan et nyt sairastuisi pahasti? Ellet ole jo sairastunut...
    Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... No en nyt tiä mihin suuntaan tä on menossa. Tulipaha selväks etten ollu ihan varmoil vesil syömisen suhteen ennenku muutin...

      Kiitos samoin♥

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.