Ensimmäinen koulupäivä

Eka koulupäivä takana. Olisi voinut mennä huonomminkin, mutta myös paremmin.

Meitä oli yhteensä 10, ja vaan yks tyttö mun lisäksi, ja olin vanhimmasta päästä , suurin osa oli 16.  Pelotti mennä sinne uutena, pelotti miten ne ottaa vastaan ja jäänkö ihan ulkopuoliseksi. No, aika ulkopuoliseksi mä jäin. Ei kukaan kiinnittänyt muhun oikein mitään huomiota ekoina tunteina, tuntui ihan ääliöltä vaan kulkea niiden perässä välitunnilla ja kyllähän ne sitten jätti mut yksin istumaan sinne penkille ja pidättelin siinä vaan itkua. Miks mä tulin tänne, ei kukaan halua olla mun kanssa tekemisissä kun oon näin ruma ja läski, haluun pois, nyt heti. 

Sitten yks poika toisella välkällä vaan kysy multa että tuunko niitten kanssa nyt luokkaan ja ahdistus lakkasi hetkeksi. Eipä kukaan muu ole mulle mitään sanonutkaan kuin se. On vaan niin ulkopuolinen olo, sellanen että en mä niihin tutustukaan tän paremmin. ei ne huoli mua.  Mutta ei mua koko ajan kuitenkaan ahdistanut kauheasti ja opettajat oli onneksi tosi mukavia. 

Sitten se toinen asia, syöminen. Se jännitti ehkä eniten etukäteen. No, aamupalan saldo: kahvia. Lounaan saldo: vettä. Se olis ehkä voinut mennä paremminkin. Mutta myönnän etten edes yrittänyt ja jännitys oli pitkälti sitä että miten muut reagoi kun mä en syö, tai kyllä mua jännitti se koko tilannekin kun tuntemattomia ihmisiä ja ruokala.Ja pelkäsin että olisin ainut ketä ei syö mutta aamupalalla ei monikaan syönyt joten ei tarvinnut selitellä, ja senkään takia en siellä mitään edes pystynyt syömään, en mä pysty syömään muiden seurassa jos siellä on edes yksi ihminen joka ei syö. Ja eipä kukaan mulle mitään sano kun en mä kenekään kanssa siellä muutenkaan ole nyt puhunut. 

Kiva vaan kun kaikki olettaa että tietenkin mä siellä syön. Ja myönnän että oon yrittänytkin antaa ihmisille sen käsityksen että "Jee hei siel on aamupalaki lounaan lisäks, ei tarvii koton syödä mitää, ei mee rahaa ruokaan:):))" Näin tukihenkilöäkin tänään pitkästä aikaa ja ei se edes kysynyt että söinkö vaan se oletti että tietenkin mä siellä syön. No, väärin meni, enkä kyllä korjannutkaan. Ei me olla muutenkaan syömisestä puhuttu yhtään mitään. Ja kun paino on vaan noussut koko ajan niin tietenkin se olettaa että syöminen menee hyvin, niinkun kaikki muutkin. Haha, you're all sooo wrong. Mutta ei tarvii pelätä että oisin tässä kuihtumassa pois :D vaikka suunnitelmana on vain lopettaa se syöminen kokonaan, melkein ainakin, niin tänäänkin oon syöny kaloreita ainakin kolmen ihmisen edestä joista oksensin vain murto-osan että jooo o. Ja lupaan itselleni että huomenna en syö mitään

Kiva vaan kun lukujärjestys vaihtuu viikottain, niin tulevat terapia-ajat on vähän vaikea sopia. No sitten oon vaan poissa koulusta jos menee päällekäin. En valita kyllä. Ja sekin että minkä tasosta se kouluaineiden opetus on, se tyttö osastolta oli vaan että se on vitun helppoa ja niin. Ja kun mä oon käyny lukiotakin pari vuotta niin sekin vaikuttaa joissain aineissa, esimerkiksi enkussa kun oon käyny melkein kaikki lukiokurssit ja lisäksi ollut epruskoulun enkunluokalla. No sitä voi tietty kysyä että pitääkö mun tehä kaikki vai saanko tyyliin skipata ne tunnit tai tehä itsenäisesti tai jotain. 

Hitto en mä haluu sinne huomenna, äh. En mä sinne sulaudu joukkoon, mitenkään. Ne muut oli kun ne olis tuntenu jo vuosia eikä todellakaan ottanut mua mukaan. Miksen mä voi olla nätti ja sosiaalinen ja normaali?  

yksi päivä takana, liian monta edessä

Miks menin tässä välissä oksentamaan? toivottavasti en oksentanut lääkkeitä ulos