"Ootko viihtyny täällä?"
"Jooo oon:):)"
"No hyvä. Ootko tutustunu kehenkään vielä?"
"eeen mä vielä oikeestaan.."
"Jaajaa. Ootko yhtään ton toisen tytön kanssa jutellu?
" "Enn"
"ookei. Mut hyvä että oot kuitenki viihtynyt!"
"Mm:)"
Ihankun mä siinä sanoisin että "Ei, en viihdy. Ahdistaa vaan, tälläkin hetkellä on tosi paska olo enkä tuu ikinä sulautumaan tänne, tiedän sen, ei kukaan muhun halua tutustua"
Jos tä jatkuu tällasena niin miten mä tuun kestämään koko vuoden kun nyttenkin on jo ihan helvettiä? En tiedä. Mutta tuntuu että koko ajan oon vaan kauempana muista, ne vaan käyttäytyy kuin olisin ilmaa, eikä mitään muutosta parempaan ainakaan tapahdu. Mutta tonne tulee vielä porukkaa, toivon ett jossain vaiheessa tutustuisin johonkin edes sen verran etten koko ajan vaan olisi yksinäni. Miksi mä oon tällane hiljanen ja ujo enkä uskalla puhua kenellekään? Ja koko ajan ite kiinnitän huomiota siihen että oon ruma ja läski ja tyhmä enkä senkään takia halua kenellekään puhua. Mulla tulee mieleen vain ysiluokka joka oli ihan helvettiä, en juuri puhunut kellekään vaan jättäydyin yksin ja kuuntelin musiikkia etten kuulisi mitä muut puhuu ja kestäisisn sen ahdistuksen joka oli koko ajan päällä.
Sain eilen soitetua polille ja jätin lääkärille viestin että se uusisi mun mirtazapinin ja ketipinorin reseptit koska ne loppuu ennen ens tiistaita millon mulla on sille aika. No, tänään se lääkäri sitten soittaa välitunnilla ja sanoo että edellinen lääkäri oli jättänyt viestiä että ketipinor lopetetaan. En edes tiedä syytä. Taino luulen että kyse on siitä että se ei oikeastaan väsytä, koska unensaantia varten se lähinnä määrättiin. Mutta se auttaa kuitenkin ilta-ahdistukseen ja sanoin sen kyllä. "No lopetetaan se kuitenkin" Ei sitten. Nyt vaan tuntuu että ahdistus on selvästi lisääntynyt kun koulu alkoi, mutta ei se nyt niin paljoa auttanut etten pärjäisi ilman. Ainoo että nukkuminen saattaa vaikeutua kun ei mirtazapinikaan mitään ihmeitä tee että kun ahdistaa niin en mä väkisin nukahda. Kiva vaan kun lääkäri ei sillon etukäteen siitä mulle sanallakaan puhunut mutta kirjasi koneelle kuitenkin.
Ei kai mulla nyt muuta... En halua huomenna kouluun, 8-16, hyi. Taino tänäänkin päästiin yli puol tuntia aiemmin kun piti. Toivottavasti huomennakin. Ja sit lauantaina terapia :D
Hyvää yötä<3
Itkettää lukea ja aatella, että oot siellä yksin. En ymmärrä niitä ihmisiä, en vaan ymmärrä. Oot niin ihana ihminen, ne menettää paljon jos ei aio tutustua. Toivon vaan niin kovasti, et alkaisitte tutustua ja saisit _edes_ yhden tai kaks sellasta tyyppiä, jonka kanssa voisit olla. Toi on niin vääärin, eikä ainakaan nosta sun itsetuntoa tai mitään, vittu.
VastaaPoistaEnkä jaksa ymmärtää sun lääkäriä (meinasin kirjottaa jäätelöä..??? ruoka mielessä, eiei). Koska näät sen uuden kanssa? Puhu vielä sille! Ketipinorista nyt ei kamalasti oo sulle haittaa ja jos siitä on yhtään hyötyä niin sillon sun kuuluu syödä sitä. Haluaako ne seuraavaks määrätä jotain unilääkkeitä sulle? En usko. Sitäpaitsi kun Seroquel Prolong on auttanu sulla ni ihan järkeenkäyvää et Ketipinorkin auttaa. Et sä niitä ihan huvikseen halua syödä.
Ikävä, pitää nähdä pian :'( <3 Kun paranen sen verran, etten tartuta suo/jaksan kävellä muuallekin kun jääkaapille ja sohvalle tästä koneelta. :D
Noo kai mä sit jotenki tutustun niihin kun aikaa kuluu... Tai kun tuolla on vissiin tosi paljon kaikkia ryhmäjuttuja niin siinä melkein väkisinkin tutustuu..
PoistaMulla on sille tiistaina aika ja kysyn kyllä tosta ketipinorista vielä, eihän toi lääkäri edes tunne mua tai tiedä just tänhetkisestä tilanteesta niin voi olla että se määrää sitä taas kun kerron että ahdistaa enemmän, iltaisinkin. Unilääkkeitä mä en halua, ei kiitos. Enkä usko että se haluaa että otan sitten useammin opamoxia tilalle. vaikkei ketipinori nyt samalla tavalla auta kun opamoxi, mutta edes vähän. En kyllä sitä edellistä lääkäriä älyä kun ei voinut mulle etukäteen sanoa että lopettaa sen.. -.-
Niin pitää:( niin :D