torstai 29. elokuuta 2013

I'm not so strong anymore, feel like I'm breaking down


Mitä jos huominen pelottaa joka ilta vain enemmän ja enemmän?
Mitä jos en jaksakaan?
Mitä jos en kestä enää itseäni?

Mä en kestä itseäni, en kestä.


Iltaisin tyyny ja hiukset kastuu kyynelistä
Huone täyttyy nyyhkäyksistä
Mieli täyttyy ahdistuksesta ja väsymyksestä
Mä en jaksa, en ihan oikeasti.
Ei tä voi jatkua näin, tuntuu kuin olisin umpikujassa
En näe mitään järkeviä vaihtoehtoja
mikään ei tunnu enää hyvältä
'
Päivät jaksan vielä väkisin, enemmän tai vähemmän pakolla,
mutta illalla se kaikki lyö vasten kasvoja
Silloin tajuan kuinka väsynyt ja heikko olen

Ei musta vaan ole tähän
Vaikka näytänkin ulospäin positiiviselta ja normaalilta ja pärjäävältä
Niin silti itselleni olen se heikko luovuttaja josta ei ole edes tähän

En mä opi ikinä hyväksymään itseäni
Joka päivä viha itseään kohtaan vain kasvaa ja kasvaa, jos se on edes mahdollista
nyt huomaan selvästi kuinka joka päivä on edellistä vaikeampi kestää ihmisten katseita
ja kaupungilla kävellessä tekisi mieli vain repiä itsensä palasiksi
niin ettei kukaan näkisi kuinka ruma ja ällötävä ihminen olen
En mä kestä jos mikään ei muutu paremmaksi

Mutten odota ihmettä
Eikä edes ihme ei saisi tätä vihaa poistumaan
Musta tuntuu että vaihtoehdot alkaa olla lopussa
En mä tällä tavalla opi ikinä hyväksymään itseäni
tuhoan vain itseäni päivä päivältä enemmän ja enemmän

Oikeasti jo kuolemakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin itsensä kestäminen näin. 




Mä en enään jaksa ahmia ja oksentaa ja vihata itseäni sen johdosta aina vain enemmän 
en jaksa yrittää tutustua uusiiin ihmisiin kun en kuitenkaan kuulu niiden joukkoon, ikinä.
Mä oon vain viallinen, ruma, ällöttävä, kuvottava. 

Miksi mä olen edes elossa?






7 kommenttia:

  1. Toivon niin paljon että voisin ottaa sulta ton pahan olon pois, on niin käsittämättömän väärin että noin ihana ihminen joutuu elämään tällasen olon kans :S Haluaisin sanoo vaikka mitä, mutta kaikki sanat tuntuu vaan ihan turhalta sanahelinältä, koska eihän ne voi poistaa sitä tuskaa :( Yritä jaksaa sinnitellä sen ajatuksen varassa, että se olo ei kestä ikuisesti. Nyt ei kannata luovuttaa, ku oot jaksanu näin pitkään jo taistella, muuten tää kaikki taistelu ois ollu ihan turhaa. Oon ihan varma että kaikella tällä on tarkotus ja että selviit voittajana, oot yks vahvimmista ihmisistä joita tunnen! Ja vaikka mä tiiän miten vaikee sun on uskoa mitä muut sanoo, niin sä ihan oikeesti oot tosi kaunis ja ihana ihminen, ja mä tiiän että sä haluut olla elossa sinä päivänä ku näät ja tajuat sen iteki miten me muut sut nähdään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oot ihana♡
      Eipä tässä kai muuta vaihtoehtoa oke kuin vain sinnitellä ja toivoa ettei tä kestä ikuisesti...

      Poista
  2. Sait mut itkemään. Mulle tulee vaan niin paha olo, kun tiedän toisen kärsivän. Tunsin sitten ihmisen tai en. Haluaisin vaan napata kaiken pahan olon kaikilta maailman ihmisiltä, tunkee sen johonkin purkkiin ja upottaa atlantin pohjaan, josta sitä ei saada ikinä ylös. Mut mä en pysty siihen, vaikka mä kuinka yrittäisin.

    Mä itse, niinkun oon varmaan joskus kertonutkin, vertailen hyvin paljon itseäni muihin. Ainoa paikka, missä en sellaisia ajatuksia koe on koti. Mä saan jotenkin aina kotona suljettua sellaset paskat ajatukset pois päästäni, mut myönnän että itsensä arvostelemista silti vielä löytyy. Ihmisten ilmoilla oon niin epävärma ulkonäöstäni ja suunnilleen vartailen jokaista vastaantulijaa itseeni, jolloin totean heidät kauniimmiksi ja loppu reissu onkin sitten nopeasti tehty, että pääsee kotiin piiloon ihmisten silmien alta.
    Mulla on ns tavoitteet, miltä haluaisin näyttää, mut mä en saa mitään aikaseks. Mut mä en ymmärrä sitä, että jos vaikka pelkän lyhyen liikunnan avulla mä saattaisin kohentaa mun omaatuntoa, mä en silti saa itteeni lähtemään sinne lenkille.
    Mikä siinä estää, ettei tee sitä, mikä tekee iloiseksi?

    Mitä itsemurhaan tulee niin sitähän on aina yleensä puhuttu heikkojen ja tämmösten vaihtoehtona. Mut mun mielestä se on aika hemmetin rohkee veto. Mä en suosi sitä, mutta se on tosi rohkeaa oikeesti päättää oma elämänsä, koska se on sit lopullista. Sä et voi muuttaa sitä sen jälkeen, joten sillon on oikeasti oltava ihan satavarma. Musta ei esimerkiks olis siihen tällä hetkellä. Kyllä niit ajatuksii silti tulee tälläkin hetkel, et kukaan ei huomais, jos vaan katoaisin täältä tai vittu haluun niin pois täältä. Mä vaan pelkään kuolemaa tällä hetkellä suht paljon. Mä en tiedä kuinka paljon oot sitä vaihtoehtoa miettiny, mut mä toivon sydämeni pohjasta, että sä et oo viä niin "pitkällä".

    Mitä siihen kouluun tulee niin uskon, että tuut saamaan kavereita. Se ei tapahdu hetkessä, mutta kun otat aina välillä vaikka ihan pienesti osaa niitten keskusteluun niin ne varmasti huomaa, että oot hyvä tyyppi! :) Ne ei välttis osaa sua oikeen huomioida, jos ne itte on ollu samana ryhmänä jo pidempään. Ittelläkin koulussa välillä niin yksinäinen olo, kun tuntuu, et oon ihan eri planeetalta niitten kans. Mut sit kun välillä liityn jotenkin mukaan keskusteluun niin ne heti enemmän ottaa huomioon ja tälleen.

    Noooh, nyt oon taas tehny jonkun aivotyhjennyksen tähän, ku tuppaa iskee aina hätä, jos ihmisillä on paskafiilis. :< En tiedä auttaako nää mun läpinät mitään, mutta lähetän sulle ison halauksen ja toivon, että tänään on ollu jo parempi fiilis! <3

    Voiko suhun muuten tutustua jossain paremmin? :)

    ~N~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun jaksat kirjottaa näitä pitkiä kommentteja! :) kyllä ne aina auttaa ja on ihana lukea niitä :)

      Ei ollu tarkoitus saada ketään itkemään, anteeksi:(

      Hyvä että pääset edes kotona niistä ajatuksista eroon. Ja pitäisi vaan tehdä niitä asioita joista tulee iloisesksi vaikka se vaikeaa onkin.

      Ja itsemurhasta niin ite oon ollut psykoottistasooisesti masentunut ja ollut täysin valmis tappamaan itseni mutta tässä vielä olen :) kyllä mä niistä ajatuksista pääsen varmaan pikkuhiljaa eroon mutta se vie aikaa eikä se tapahdu mutkattomasti. En osaa vielä olla iloinen siitä etten ole tappanut itseäni mutta kyllä mä vielä joku päivä olen :) ja kyllä säkin niistä ajatuksista pääset vielä eroon ja kuolemanpelko on vain hyvä, normaali asia:)

      Kyllä mä olen nyt koulussa enemmän ollut muiden kanssa ja ne ottaa mut mukaankin usein:)

      Ja joo mulle voi lähettää sähköpostia, sivupalkissa on osoite:)

      Poista
    2. Haha :---D Hyvä, että tykkäät ja en ees tajunnu, et kirjoitin noin pitkän tekstin. Ajatuksien kun antaa vaan virrata niin ei huomaakkaan, kuinka paljon sitä asiaa lopulta syntyy. :)

      Ja ei sun tartte pyytää anteeksi. Mä satun vaan olemaan joku ylitunteellinen ihminen, joka ei oo aina ihan kaikista kivoin vaihtoehto. :d

      Ja niin sitä pitäis tehdä, mutta ilmeisesti on helpompaa jymähtää tähän tuttuun ja turvalliseen itsensä ahdistamiseen, kun tehdä jotain uutta ja erilaista onnellisuutensa eteen.

      Oon niin iloinen ettet oo tappanut itteäs! <3 Totta se on, että niistä ajatuksista on vaikee päästä eroon, mutta se on mahdollista. Ja mä toivon todella, että me kumpikin päästään niistä ahdistavista ajatuksista eroon vielä joku päivä ja osataan nauttia hetkestä. Uskon, et se aika tulee vielä!
      Jotenkin siitä saa vaan voimaa, kun sullekkin tulee laittamaan kommenttia. Tänäänkin ollu suht surkee päivä ja koko ajan ollu halu puhua jollekkin, mutta ei hajuakaan kelle. Sit muistin sut ja olitkin jo ehtinyt vastailemaan tänne. :) Heti tuli mukavempi olo, kun voi jollekkin "puhua".

      Hei ihanaa! :D Toivottavasti saat niistä nyt hyviä ystäviä. Ja tsemppiä edelleen koulunkäyntiin! :)

      Aaa, niin joo. :D Oon sulle laittanutkin joskus postia. Luultavasti muistatkin ja toivon, että oot unohtanu ne postit ihan kokonaan! Haluun tutustuu suhun ihan ihmisenä eikä vaan pelkästään miettiä inhottavia asioita. :) Taidampa rustailla kohta jotain, jos saan aikaseksi mitään fiksua!

      Mikäköhän romaani tästäkin tuli... :D

      ~N~

      Poista
    3. Ajattelinkin että sä lähetit mulle postia:D ja on tarkotus ollu kyllä vstata niihin mutta en oo -edelleenkään- saanut vain aikaseksi :/ Mut et vissiin halua että edes vastaan vai?:D Voit sä uudestaankin lähettää jos haluat! Uusiin ihmisiin on tätä kautta aina kiva tutustua!:) Mulle voi puhua aina kun on surkea olo, tai vaikkei olisikaan :)kommentilla tai vaikka sähköpostilla :)

      Poista
    4. Joo minä se olin... :D Ja en kyllä taida haluta, et vastaat niihin.
      Siihen uuteen kyllä voit mielellään vastata, jonka äskön rustailin! :)

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.