Pelottaa

Huominen poli pelottaa. Pelottaa. Pelottaa. En halua. En halua punnitusta, en halua puhua syömisistä, mennä myöntämään kuinka päin persettä syön, kuinka helvetisti oon sitä paskaa sisääni tunkenut ja kuinka se kaikki näkyy vaa'alla. Tänään aamulla +2kg viime polikäynnistä ja huomenna vielä enemmän yli 400g:n karkkien jälkeen. En kestääää. En ole viikkoon kirjottanut polilta saatuun vihkoon syömisisä koska en vain pysty myöntämään sitä sille, tai edes itselle. Hävettää mennä tyhjien päivien kanssa mutta vielä enemmön hävettää mennä totuus paljatettuna- Vaikka sen takia polilla käyn että saisin apua syömisongelmiin jotka ei aina tarkoita sairaalloisen vähäistä syömistä. Ja se hoitaja on varmasti ennenkin nähnyt ihmisiä joilla on ahmimista, en usko että olen ensimmäinen potilas kellä sitä ilmenee. Mutta ei silti onnistu. Pitäisi vaan pamauttaa se sille. Kirjoittaminen voisi olla helpompi keino mutten enä muista ulkoa edellispäivien menuuta.
Miten voi olla niin vaikea myöntää ahmimista, polilla, terapiassa, kellekään muulle aikuiselle, tänne blogiin?Tänään taas terapeutti kysyi että mitä se mun ahmiminen ja 2000+kcal tarkoittaa enkä millään saanut suustani totuutta eikä terapeutti sitten uskonut että muka söisin noin paljon ikinä vaikka tiedän että syön. Häpeän sitä vaan niin tajuttomasti, en pysty edes itselleni myöntämään kuinka iso tä ahmimisongelma on. Tainojoo en mä ole yli 2500 kaloria varmaan syönyt kertaakaan. Mutta mulle tä 1500+ tuntuu vaan niin järjettömältä määrältä. Oikeastaan ainoa "normaali" mitä itsekseni syön on puuro, velli,weetabixit, mysili, murot (yleensä all bran), jugurtti, piltti, joskus joku proteiinijuoma tai -patukka.  Siinä on ne yleisimmät. Kaikki muu onkin sitten jotain epäterveellistä: keksejä, jotain pullaa tai suklaata lähinnä. Ja joka päivä jotain tollasta epäterveellistä paskaa vaikkei edes tekisi mieli. Rahaahan siinä menee vitusti. En ole pystynyt johonkin viikkoon pystynyt kirjottamaan ruokapäiväkirjaan kuinka paljon olen syönyt kaikkea
Tekisi mieli vaan perua huominen. Muttan enää viitsi. Ihmettelen vain että miksei sieltä ole tullut vahvistusviestiä joka pitäisi aina tulla vuorokauden etukäteen. Ja viimeksi vielä annoin uuden numeron. Toivon ettei se taas ollut väärin kun jo kerran se tolla polilla korjasin muka oikein. No pitää kattoa.

Mulle soitettiin viime perjantaina sieltä koululta ja pyydettiin haastatteluun jonka ajankohdaksi sovittiin torstai 12.15. Menee ruoantekokerta mutta ei voi mitään. Eikä edes haittaa.  Tänpäiväinen oli sitten ehkä viiminen kerta koska eihän se jatku jos pääsen tonne kouluun. Toivon että pääsen mutta samalla se pelottaa. Uudet ihmiset, kouluhommat, koulustressi ja -ahdistus, läksyt, tet-jaksot, ruokailut, kaikki. Mutta kai mä siitä selviäisin hengissä ja tekis mulle varmaan ihan hyvää :) Mutta jos en pääse niin sitten ei ole mitään käryä mitä teen. Lukioon en halua. Mutta mitä muuta on enää tähän aikaan syksystä? no pitää katsoa. Eikä vielä alkaa spekuloimaan tätä kun ei ole vielä mikään varmaa. Murehditaan sitten kun jotain murehdittavaa on, eikö niin? :)

Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, toivon että saan paremmin unta kuin parina viime yönä. Eilen meni kolmeen saakka, ei vaan saanut unta ja puoli kahen aikaan aloin jumppaamaan joka päättyi hysteeriseen ahdistusitkuun. Päivällä olin yllättävän pirteä siihen nähden että nukuin sen 5h. Mutta nyt väsyttää mikä on vain hyvä. En tiedä pitäiskö kokeilla muuttaa rytmiä vähän aikaisemmaksi eikä nukkua mihinkään kahteentoista-yhteen niinkuin nyt on käynyt viimeaikoina usein. Kun jos en iltalukioon nyt mene niin rytmi jokatapauksessa pitää aikaistaa. Eikä se iltalukiossakaan ole varmaan hyvä nukkua aina johonkin kahteentoista...

Mutta hyvä yötä <3