torstai 5. syyskuuta 2013

ristiriitaa

vihaan tätä. 
 Mä niin vihaan tätä.
Tätä loputonta itkua ja pahaa oloa joka iltaisin, 
 varoittamatta iskee
joka ei jätä rauhaan ja vie väsymyksen mennessään 
ja valvottaa ihan liian pitkälle yöhön

Kuitenkin koulussa menee paremmin
Alkaa vihdoin tuntua että olen osa luokkaa
Ihmiset puhuu ja huomioi ja toinen tyttö tulee bussissa viereen istumaan ja huutaa perään 
 "Lost girl, odota"
Ja se tuntuu oudolta, en käsitä 
Miten joku jaksaa mua kun olen tämmöinen, no, tämmöinen? 
Yritän kyllä kaikkeni olla kuin muut
Ja ilmeisesti se menee läpi

Tai ei sillä, kyllä mä osaan olla myös suhteellisen luonnollisesti ja rennosti aina välillä
Itseasiassa en ikinä missään ryhmässä ole ollut näin luonnollisesti 
Ottanut osaa keskusteluun, viitannut
Ja puhunut myös ilman viittaamista, spontaanisti sanonut mitä ajattelen


Olen kokonaisuudessaan kyllä sitä mieltä että oli hyvä että jätin lukion kesken ja siirryin tonne, pienryhmään
Huomaan selkeästi että pienempi ryhmä sopii paremmin
Ja tietenkin koulutuksen luonne vaikuttaa,
ei sitä voi mitenkään verrata lukioon
Tai peruskouluun, tai ammattikouluum
Vielä ainakaan
Tiedän kyllä että se muuttyu vakavammaksi
Nyt ei edes tunnu että opiskelen koulussa
Ei ole vielä ollut yhtäkään oikeaa oppituntia
Tai siis niitä peruskouluaineita
Välillä kyllä ärsyttää kun kaikki väännetään niin rautalangasta
 ja muutenkin käydään todella perusteellisesti
Kaipa se on hyvä kuitenkin

Jotenkin älytöntä minkälainen ristiriita mielessä on tästä kaikesta
Päivisin usein ihan suht hyvä olo koulusta 
Ja illalla se tuntuu oikeasti ihan kamalalta vaihtoehdolta
Ja itken sitä etten pysty tähän

Myönnän että suurin osa ahdistuksesta liittyy itseeni eikä varsinaisesti kouluun
Miten kehon ja itsensä vihaaminen on saanut niin isot mittasuhteet?
Onhan mut otettu mukaan tän näköisenä ja kokonaisena
Itselleni en vain riitä, en ikinä
Ja se saa aikaan sen että saan järkyttävän ahdistuksen siitä että joudun vaihtamaan mahdollisesti koulussa housut
Tai siitä että lökärit ei ehdi kuivua aamuun mennessä  eli pakko laittaa farkut
Oikeastaan mikä vain itsessäni saa aikaan kamalan ahdistuksen
Yksi ilta en kestänyt ja otin sakset käteen
Painoin reittä vasten
Meinasin viiltää
Mutta tulin järkiini ennen kuin tein mitään
Ja otin opamoxin ja menin sänkyyn odottamaan helpottavaa vaikutusta
En mä halua siihen enään palata melkein kahden vuoden tauon jälkeen
En mä halua enää tahrata ensimmäistäkään paperia jälkien korjaamiseen
Enkä hoitaa yhtäkään haavaa 
Enkä peitellä yhtäkään päivää reisiä tai käsivartta tuoreiden jälkien takia
Pelottaa että joku ilta tajuan vasta jälkeenpäin et hups, tulipa tehtyä tyhmästi
Toivon ettei niin käy

Haluan vain ahdistuksen kuriin
Tai edes jotain lääkettä mikä väsyttää niin että nukahdan varmasti
Enkä jää valvomaan ahdistuksen takia
Polilla ei luultavasti edes harkita muita vaihtoehtoja kuin niitä mitä olen jo kokeillut
Aina voi toivoa että uusi lääkäri kokeilisi vielä muita
Pitää yrittää pyytää seuraavan kerran polilla


Okei nyt lopetan
En jaksa kirjoittaa kännykällä enempää
Öitä <3









6 kommenttia:

  1. :'(<3 Mäkin vihaan sitä ahdistusta, vihaan niin paljon ettei se jo jätä suo rauhaan!

    Ja sitä et et saa ees sitä Ketipinoria.. jos ei jotain uutta voi kokeilla ni miks ei sit ees sitä mikä sulla toimii? Ihan naurettavaa, syöt prolongiaki, vittu sama aine? Mitä haittaa siit Ketipinorista on.. en ymmärrä, vaadin perusteluja siltä lääkäriltä. Puhu sen kanssa vielä. Tiiän miten raivostuttavaa on ku maailma on täynnä lääkkeitä, mut niitä ei suostuta ees kokeilemaan. Sullakin on toiminu Prolong ja Lamictal sillon aikanaan ni miksei nyttenki vois toimia joku, joku joka tukis terapiaa niin, et saisit siitä mahdollisimman paljon irti.

    Ja sanon vielä, oon valtavan ylpee ettet viiltänyt!♥ Kyllä sä pystyt siihen jatkossakin, vaikka ei oo helppoa.. ja toi jos mikä kertoo et sun olo on pahentunut, jos joku ei sitä muuten tajua.

    Oot rakas ja ihana kuulla, et koulussa on alkanut sujumaan paremmin. Mä en ymmärtäis miten joku ei jaksais suo ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi lääkityshomma vähän ihmetyttää muakin... Haluun ihan oikeasti NUKKUA enkä valvoa joka ilta monta tuntia sen ahdistuksen takia. Lääkäri oli vaan sitä mieltä ettei ketipinori auttanut tarpeeksi. Ei käynyt mielessä vaikka nostaa annosta??
      Pitää yrittää saada jotain siihen seuraavalla polikäynnillä muutaman viikon päästä.

      <3 Niin...

      säki oot <3 :*

      Poista
  2. Ihana kuulla, et sä et sit lopulta viiltänykkään. Ja se kans et sut on otettu koulussa mukaan porukkaan (:
    Kyl sä jaksat ja pärjäät, vaikka ei aina tunnukkaan siltä. Sä oikeesti pärjäät ! Se on ihan varmaa.
    Oot tärkee <3 mä soittelen sul varmaa täs viikonloppuna, kunhan nää helvetin kiireet helpottaa (:

    VastaaPoista
  3. Hyvä, ettet viiltänyt!! Pystyit vastustamaan sitä! :--) <3

    Ahdistus on jitain niin kamalaa.. Kumpa se jättäis sut rauhaan!! :--(

    Oot ihana lost girl <3 ja anteeks myös etten oo kommentoinut.

    VastaaPoista
  4. Niin:) en mä aio palata siihen tapaan enää kun oon siitä jo kerran päässyt irti :)

    Niin on.. samat sanat:(

    Nii säki <3

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.