maanantai 30. joulukuuta 2013

Hyvä ja huono päivä

Tänään oli kiva päivä mutta tapahtui myös vähän ei-niin-kiva asia jonka takia mieli on nyt vähän maassa. Ensin kuitenkin positiiviset asiat ;)

Oli hyvää ;)
Tänään oli kiva päivä kaverin kanssa arnoldsin ja alennusmyyntien merkeissä! Buffasin arnoldsin herkut joululahjana ja rahaa meni ihan kiirettävästi alennusmyynteihin! Toki olisi mennyt paljon enemmän normaalihintojen kanssa! :D Meni vajaa 50e vaatteisiin yhteensä. Mutta kai sitä saa välillä palkita itsensä uusilla ihanilla vaatteilla :) Oli helpottavaa shopata ilman sitä kauheaa ahdistusta mikä joskus oli aina läsnä tuollaisessa ihmisjoukossa ja sovituskopeissa! Oikeasti nautin nyt shoppailemisesta kerrankin, ja se on paljon mun suusta sanottuna. Toki kaverin seura vaikutti positiivisesti, yksinään olisi ollut ihan eri.
Oli tarkoitus laittaa kuvia mutten löydä kameran usb-johtoa enkä jaksa kännykällä enää uudestaan alkaa niitä kaikkia vaatteita kuvaamaan. Tässä kuitenkin lempparit kännykkälaatuisena :) Ei noiden lisäksi ollutkaan kuin perus toppi ja perus iso t-paita yöpaidaksi sekä farkut joiden väri ei päässyt oikeuksiinsa valokuvassa, oikea väri olisi ollut sellainen viininpunainen :) Ja sitten vielä polvisukat normaalihintaisina.

carlings, 12.45€ Okei toi menee rumasti tossa henkarissa mutta oon ihan rakastunut siihen ;)


h&m, 7€






Sitten sen vähän negatiivisempi asia. Mulla oli tänään aika syömishäiriöpolille hoitajalle. Käynti meni ihan hyvin, mutta hoitaja sitten loppupuolella sanoi että hän lopettaa työt polilla huomenna ja siirtyy muihin töihin. Olin ihan järkyttynyt (vaikken sitä pahemmin näyttänyt) ja meinasihan siinä itkukin tulla, kummallakin, kun sanottiin heipat viimeistä kertaa ja halattiin. Ja tässä kirjoittaessa tuli sitten muutama kyynel. Kuitenkin kaksi ja puoli vuotta kävin kyseisen hoitajan luona ja puolitoista vuotta siitä meni siihen että opin luottamaan. Loppuajan kuitenkin oikeasti tykkäsin käydä siellä ja aina kuitenkin odotin niitä käyntejä vaikka olisinkin pelännyt. Vaakaa lähinnä pelkäsin mutta juttelemista odotin. Nyt ei sitten enää ikinä nähdä. Harmittaa tosi paljon ja tekee mieli vain lopettaa käynnit siellä kun vaihtuu hoitaja, enkä kuitenkaan siellä kauhean kauan tule käymään ja mietityttää että kuinka kauan mulla menee ennenkuin pystyn uudelle ihmiselle puhumaan oikeasti. Uskon ettei siihen todellakaan puoltatoista vuotta menisi, mutta kyllä siihen jonkin aikaa menee. Enkä tosiaan edes tiedä kuinka kauan mun käynnit siellä ylipäätään saa jatkua. Mutta en mä niitä käyntejä varmaankaan lopeta... Kai mä siellä käyn juttelemassa niin kauan kun on tarve, kun terapeutin kanssa en syömisestä tykkää puhua enkä koe olevani vielä kuitenkaan toipunut. Tälläkin hetkellä joku aivojen osa suunnittelee uudenvuodenlupaukseksi -15kg kesään mennessä.enkä voi kieltää etteikö se kuulostaisi hyvältä ja toteuttamiskelpoiselta idealta.  Pakko siihen uuteen ihmiseen on tottua. Ehkä mä selviän, pakkohan se on.

6 kommenttia:

  1. Toi on kamalaa, kun mukava työntekijä, joka on auttanut paljon eteenpäin, lopettaa. Nimimerkillä kokemusta on :'-( Toivotaan että se uusikin olisi hyvä!!

    Kyllä sä selviät! Muistat vaan että laihduttaminen ei ole koskaan hyvä uudenvuodenlupaus... pitää tehdä sellaisia lupauksia, jotka on hyväksi itselleen ja tekee onnelliseksi :-)

    Tsemit! <3 ja sori kun oon maailman huonoin kommentoimaan tätä nykyä D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kamalaa :'(

      Oot ihan oikeassa... :) pitä vaan yrittää pysyä kovana noita ajatuksia vastaan vaikka ne kuinka houkutelisi...

      kiitos <3 haha ei se mitään :D emmäkää sul mitään ikinä saa kommentoitua :/

      Poista
  2. Oho, toi munkki näyttää kyllä tosi hyvältä, tuli sellanen olo että mäkin tahon :D ja voi ei kun se sun hoitaja lopetti, osaan kuvitella kuinka pahalta se tuntuu :(( & hylkää heti tollaset -15kg laihdutus mietinnät. etsä oikeesti halua laihtua ja antaa sairaudelle periks, eiks niin? :)) voimia sinne!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan ostamaan, ei sun todellakaan tarvitse karkkilakossa olla, on eri asia syödä kohtuudella kuin liikaa :)
      Ja joo tuntuu nyt aika helvetin pahalta, pakko myöntää:( mutta pakko mun on sen yli päästä, en mä oisi voinut loputtomiin sillä kuitenkaan käydä!
      Ja niiin, en kai mä oikeasti halua antaa syömishäiriölle periksi enää :/ tuntuu vaan niin vaikeelta olla kuuntelematta :(
      Kiitos, sinne myös voimia♥

      Poista
  3. Ihan ensin: Sä selviät. Älä lupaa tulevalle vuodelle mitään sellaista, mikä ei oikeasti tee sinua onnellisemmaksi ja iloisemmaksi. Sä ansaitset jotain niin paljon parempaa kuin laihduttamisen. Sun teksteistä kuultaa sellaista sisäistä kauneutta, jota en osaa selittää. Muutenkin olet kaunis juuri tuollaisena: parantumismyönteisenä etkä riutuneena.

    Alelöytösi ovat ihania! Voi kun sitä itsekin uskaltautuisi alerekkien äärelle, mutta ne valtavat väkijoukot ovat toistaiseksi pitäneet minut kaukana kaupoista. Ja Arnoldsia, näyttääpä maukkaalle. :)

    Oon pahoillani sun puolesta siitä, että noin pitkä hoitokontakti loppui. Mutta sulle varmasti jäi niistä jotain hyödyllistä? Ehkä uusi hoitaja onkin ihan yhtä mukava ja hänellä on lyhyen ajan päästä jo helppo jutella.

    Paljon voimia ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteesi. Olet ihana. ♥

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, itse olet aivan ihana♥ Pitää yrittää pitää laihdutuslupaukset vain siellä syvällä mielenperukoilla eikä päästää toiminnan tasolle :/

      Voiei, toivottavasti pystyisit vieä joku päivä menemään! :)

      Joo kyllä sain hirveästi tukea kyseiseltä hoitajalta, loppuaikoina varsinkin kun itse tulin vastaan ja olin rehellinen ja valmis ottamaan avun vastaan :) Ja kovasti hän vakuutti että uusi hoitajani on todella mukava ja ihana, toivotaan parasta :)

      Kiitos, sulle myös! ♥

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.