tiistai 11. maaliskuuta 2014

Pelko tulevaisuudesta

Mua ihan oikeasti pelottaa. pelottaa se, mitä tapahtuu jos en paranekaan syömishäiriöstä täysin ja lopulta jään tyhjän päälle sen kanssa kun hoitokontaktit loppuu. Se on ihan helvetin pelottava ajatus itseasiassa. Ihan sekin, että mitä jos muutan täältä normaaliin asuntoon ennenkuin olen terve kokonaan? Vaikkei tukihenkilö nyt mitenkään mua kauheasti tässä tuekaan kun ei tiedä tilannetta, niin silti sekin tuo turvaa, että se kuitenkin on käytettävissä jos tulee tarve. Sitten kun muutan pois ja polit ja terapia loppuu niin mitäs sitten, jos en olekaan terve? Pitää tehdä kaikki työ ihan yksin. Tai itsehän mä nytkin sitä ruokaa napaan lappaan mutta ymmärrätte varmaan. Ravitsemusterapia loppui jo ja pian muutkin.
Alle puolitoista vuotta terapiaa ja psyk. polia jäljellä ja sh-polia alle vuosi, maksimissaan.

Saisinko mä tosta lisää motivaatiota parantua? Mä en meinaan tosiaan halua jäädä tyhjän päälle sen kanssa, todellakaan. Kyllä mä haluan olla terve, kokonaan vielä joku päivä.

Nyt vaan pelottaa niin paljon. Muutenkin syöminen ja kaikki muukin ahdistaa ja koko koulupäivän sain pidätellä kyyneleitä ja taistella varsinkin ruokailussa että pokerinaama pitää ja näytän normaalilta eikä ketään näe etten meinaa saada ruokaa alas kun ahdistaa liikaa. Heti kun pääsin kotiin niin aloin itkemään. Nyt onneksi oon rauhottunut, nukuin pikku päikkäritkin ja nyt on ihan ok olo kai, itkettää vähän muttei ahdista ehkä niin paljoa enää.

Kuhee kun oon nyt postannut usein, vaikka juuri mietin blogin lopettamista. Nyt vaan tuntuu että pitää saada kirjotettua nä asiat pois päästä.

6 kommenttia:

  1. Kyllä sä paranet :) ja jos sulle rupee menee huonommin, nii voit varaa ajan lääkärille ja sitten pyytää siltä lähetettä johonki jatko hoitoon :) ei sua tyhjän päälle jätetä, mullaki on polii enää jäljellä joku alle vuos, mutta kyllä ne sano, että voin pyytää niitä tekee lähetettä jatkohoitoon jos tarvii, esim oman kunnan psykologille.

    Ja ehkä sun onkin tärkeää kirjoittaa vielä, varsinki sitte ku sun hoidot loppuu.

    Tsemppiä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiiiin, saahan sitä apua sitten myöhemminkin jos oikeasti tarvitsee :) En vain usko että saisin enää jos olisin vaikka tässä tilanteessa kun en kuitenkaan niin sairas ole:/ Mutta tovittavasti se ei ole enää ajankohtaista sitten kun käynnit loppuu :)

      Ja niin, tä on mulle hyvä keino purkaa asioita:)

      Kiitos, sulle kans:) <3

      Poista
  2. mua on ainakin motivoinut pelko siitä, että jäis loppuelämäks sairaaks. se auttaa jatkamaan, kun ei haluais enää syödä ja tekis mieli palata vanhaan. mä uskon, että pystyt parantumaan kokonaan jos vaan jatkat sinnikäästi syömistä ja yrität olla kuuntelematta sairaita ajatuksia. tsemppiä, älä luovuta!

    VastaaPoista
  3. Sun blogi on just ihana, ei kannata lopettaa :)) ja kyllä sä paranet jos jatkat syömistä säännöllisesti ja hyvin ja koitat olla antamatta sairaille ajatuksille painoarvoa.. :)

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.