Nyt alkoi sitten loma. Lähdin haikein mielin päätösjuhlasta todistus ja stipendi kädessä, samalla miettien että mitä tästäkin kesästä oikein tulee. Opettajat kuiskaa halatessa korvaan että tulen kyllä pärjäämään jatkossakin loistavasti ja meinaan alkaa itkemään. Kumpa itsekin uskoisin sen. Kotiin päästessä alan itkemään ja päässä pyörii vaan se, että mä en kohta pärjää itseni kanssa. Mua pelottaa kesä ihan helvetisti. Mitä tulee musta+kauheasta ahdistuksesta+syömishäiriöhelvetistä? en tiedä, en tosiaan tiedä. Tälläkään hetkellä siitä ei tule mitään. Nytkin itken sitä, että haluan syödä mutten pysty. Itken sitä, että huomenna joudun syömään kaverin yo-juhlissa. Itken sitä että mun on jatkossakin pakko syödä, en voi lopettaa syömistä kokonaan. Itken sitä että kesä ahdistaa niin paljon. Itken sitä etten jaksa. Itken sitä kuinka yksinäinen olo mulla on. Itken vähän kaikkea.
En mä edes tiedä mitä mun pitäisi nyt tehdä. Ei tästä tällä tavalla tule yhtään mitään. En pysty huolehtimaan itsestäni mutten halua että kukaan puuttuu tähän. Enkä tosiaan halua että kaverit joutuu huolehtimaan siitä että syön ja pysyn hengissä. Ei se ole niiden tehtävä. Se on ihan mun oma tehtävä.
Oon säälittävä täysi-ikäinen kakara joka ei pärjää edes itsensä kanssa. Hah.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Oot ottanu tosi hienoja ja isoja edistysaskeleita terveemmän elämän suuntaan, älä nyt vaan liu takaisin syömishäiriön syliin! Koita vaikka ottaa semmoinen osastomainen ote syömisiin, kaiva joku sun vanha ateriasuunnitelma tai tee ittelles uus, josta kuitenkin saat tarvitsemas energian ja rupee syömään kellon kanssa, aamupala aikaan syöt aamupalan vaik ahistais tai ei ois nälkä jne.. ettet vain repsahda paastoilu, ahmimis kierteeseen, vielä suurempaan ahdistukseen josta on aina vain vaikeampi päästä pois mitä kauemmin se jatkuu. Tiedän, ettei se ole noin yksinkertaista miltä annoin sen kuulostaa, mutta tuo on yksi vaihtoehto. Sä olet sairastanut syömishäiriötä ja sä tiedät, ettei se anna sulle mitään eikä tuo oikeesti sun elämään yhtään mitään hyvää, joten älä mene syömishäiriön suuntaan.
VastaaPoistaUskon ymmärtäväni ton sun ahdistuksen ja taidan itsekkin kuulua siihen säälittävien täysi-ikäisten kakrujen kerhoon. Mutta mitä syvemmälle meet, sitä vaikeempi on päästä ylös, ala nyt tehdä töitä, ettei tosiaan sun kavereiden tarvitse tulla syöttämään sua. Jos haluut, ettei kukaan puutu sun tilaan, nii sun täytyy ite ottaa ittees niskasta kii, sun kesästä voi tulla ihana :) ehkei helpoimmasta päästä, mutta kaikki voi mennä ok.
Onko sulla kesällä mitään terapeutti/psyka/lääkäri käyntejä? jos ei niin oliskohan semmoset paikallaan?
Mullakin on huomenna edessä kavereiden yo-juhlissa kiertely, että sitä kakkua tulee varmasti syötyä....ahdistaa, varsinkin kun on mekko päällä ja läskiolo on varmasti seuralaisena. Mutta se on osa normaalia elämää, pitää vain selvitä.
Paljon voimia! <3
Voi kiitos pitkästä kommentista ♡
PoistaMä tiedän että se on just niin "yksinkertasta" että pitää vaan syödä. Mutta en tiedä mikä tässä nyt on niin pahasti pielessä etten saa yksin syötyä juuri mitään:/ pelkään sitä ahdistusta mikä siitä tulee iun muutenkin illat on kamalia niin vielä syömisahdistus kaupanpäälle... ei musta oo käsitttelemään niin kovaa ahdistusta. Joo tiän ettei syömättömyys muutakun siirrä ongelmia ja pahaa oloa mutta nyt se vaan tuntuu ainoalta ratkasulta..
tiedän myös että mitä pitempään tä jatkuu niin sitä vaikeampi täältä on nousta.. mutten saa silti otettua itseäni niskasta kiinni. Tyhmä kun olen...
mulla joo jatkuu terapia tai se pitää loman pienissä pätkissä. Ja otin yhteyttä myös syömishäiriöpolille taas ja sain sinne tiistaiksi uuden ajan :) psyk. Polin lääkäri vähänniinkuin pakotti :D
ja kiitos♡ sulle kans tsemppiä huomiseen :)
Yritä aatella sitä ruokaa niinku lääkkeenä. Sä tarvit ruokaa jotta paranet ja pysyt hengissä, sä tarvit 5 ateriaa päivässä. Ne on niinku sun lääkehetkiä, jollon laitat kurkusta alas ravintoaineita jotka antaa sun aivoille ja kropalle voimaa ja ravinteita. Sulla on ateriasuunnitelma jossa on määritelty tarvittavat ravintoaineet hengissä pysymiseen ja hyvinvointiin, ja sitä noudattamalla sulle tulee hyvä olo. Ne ravintoaineet ei tee sua läskiksi, ne suunnitelmat on laatinu ammattilaiset jotka haluaa lääkitä ihmisiä kaikilla niillä ravintoaineilla jotka on välttämättömiä elämisen kannalta.
VastaaPoistaRuoka on sun tärkein lääke. Se pitää sut hengissä ja hyvinvoivana niinku lääkkeet jos niitä syö sen verran ku on määrätty. Jos syöt lääkkeitä liian vähän niin ne ei tehoa, ja jos syöt ruokaa liian vähän nii et saa kaikkia niitä ravintoaineita jotka pitää sut kunnossa.
Älä siis mieti syömistä syömisenä, vaan mieti sitä niin että annat sun elimistölle lääkettä joka auttaa sua jaksamaan ja voimaan paremmin ❤️
No kiinhän mun pitäisi ajatella.. se on vaan biin saakelin vaikeeta kun olo on paljon parempi ilman ruokaa:( mut tajuun tavallaan et joo mun on vaan pakko syödä tai mä kuolen, toisaalta en tajua sitä yhtään enkä osaa ajatella järkevästi... on vaan sellanen olo etten yhtään tiä mitä putäis tehdä nyt. Mut kai tä tästä nyt ennenkun mitään tapahtuu.
Poista♥