sunnuntai 31. elokuuta 2014

Haluat pois, et silti tiedä missä hyvä ois, ja peität kaiken

Mä en taas tiedä miten mulla menee. Tuntuu että ollaan taas menossa huonompaan suuntaan, vaikken sitä tahtoisi myöntää. Juurihan mä pystyin taas sanomaan että kuuluu ihan hyvää. Nyt en niin voi oikeastaan sanoa jos ollaan rehellisiä. Koulussa olo on ollut aivaan kamala, en pysty keskittymään kun ahdistaa, ei riiitä kärsivällisyys ja hermot menee samantien jos en osaa jotain, ja se vaan moninkertaistaa ahdistuksen kun tunnen olevani huono paska heti jos tulee asia jota en saman tien osaa. Mulle nauretaan kun olen niin vakavana ja tekee pahaa yrittää edes näyttää normaalilta kun ahdistus meinaa väkisinkin puskea läpi. Olen varma että joku päivä oikeasti vain purskahdan itkuun muiden edessä jos olo ei ala helpottumaan. En mä kuitenkaan joka päivä voi rauhoittavien avulla selvitä päivästä.



En tiedä miten saisin koulussa olon helpottumaan kun en edes tiedä mistä se ahdistus edes tulee. Alan taas pelkäämään kouluun menoa. En halua että siitä tulee pakkopullaa ja kauhun kohde, se kuitenkin on alana kiinnostava enkä halua että ahdistus taas kerran pilaa opiskeluhalut. Mitä jos oikeasti olo ei helpotu? Mitä mun pitäisi tehdä? Nyt menee uudet asiat ihan ohi kun ei pysty koulussa keskittymän eikä kotona läksyjen tekeminen innosta yhtään. Ja tuolla koulussa ei pärjää jos ei keskity kunnolla.

Hävettää kirjoittaa tällaista tekstiä kun mullahan pitäisi mennä nyt hyvin. Mun ei pitäisi kijroittaa siitä kuinka paljon mua ahdistaa ja kuinka on huono olo. Mulla on koulupaikka alalla joka kiinnostaa, mulla on kavereita, on ihminen joka on ehkä enemmän kuin kaveri, on tekemistä, nauran kavereiden kanssa, näytän ulospäin siltä että pärjään hyvin. Mutta. En voi olla välittämättä tästä pahasta olosta joka seuraa paikasta toiseen ja joka on varsinkin ehkä tän hetken tärkeimmässä paikassa kaikkein kovimmillaan. Enkä tiedä miten mun pitäisi käsitellä sitä. Pitäisikö sanoa siitä opettajalle kun on haastattelu pian? Luulen että on pakko sanoa koska tästä ei tule mitään jos tä jatkuu samanlaisena tai pahenee. En vain haluaisi myöntää etten ehkä pärjääkään. Olo on koulussa koko ajan vain mennyt pahemmaksi ja kohta en enää pysty pitämään sitä edes tän vertaa piilossa. Suututtaa kun tä paha olo tulee aina uudestaan ja uudestaan, vaikka kuinka ajattelisin että jes nyt se lähti. Ei, ei se lähtenytkään vaan tulee takaisin. Pääsenkö mä tästä ikinä eroon? Pilaako tä mun koko loppuelään?

Tuntuu niin säälittävältä tulla tänne valittamaan, mutta ihan sama antaa mennä.




6 kommenttia:

  1. Ei sen pidä olla mikään oletus, että sulla menee hyvin. Vaikka tällä hetkellä tollaset ulkoset asiat oiskin hyvin niin ei se tarkota että sulla tarvii olla hyvä olo. Kaiken sun kokeman jälkeen ei sellasta voi olettaa. Tai mä oon ainakin vihdoin alkanut tajuumaan jotenkin, et siihen pahaan olon on oikeus vaik 'muilla on ollu paljon rankempaa' ja 'afrikan lapsilla ei oo kattoa pään päällä' jne.

    Kerrot todellakin sille opettajalle, jos vaikka voisit saada jotain helpotusta tohon koulunkäyntiin? Olit hei just osastollakin, joten kyl kaikkien pitää ymmärtää et kaheksasta neljään koulupäivät vie voimat. Ja vaikket ois ollukkaan niin sulla on oikeus ja itseasias velvollisuus kuunnella ittees ja omaa vointias ja hidastaa ennen ku on 'liian myöhästä'. Tai ei koskaan oo liian myöhästä, mut tiiät varmaa mitä tarkotan.. en haluu et lopetat syömisen tai alat viilteleen tai mitään, en todellakaan haluu et sun olo muuttuu entistä kamalammaks.

    Halii♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai.. Mutta kun tuntuu etttä joka kerta kun alkaa menemään paremmin, huono olo palaa...

      No kai mä kerron, ja lukee mulla siellä wilmassakin yhdessä kohtaa että on masennus diagnosoituna niin se tietää jo sen perusteella hieman eikä varmaa niin paljoa ylläty. Mut en haluis käydä toiseen tahtiin kuin muut, en halua että kukaan saa tietää mitään. Mutta ei tä kyllä näinkään voi loputtomiiin jatkua tai putoan kokonaan kyydistä...

      Sullekin <3

      Poista
  2. Ei se paha olo ja pelko mene v'älttämättä pois, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Ja jaksaa sen voimalla, että pahaa oloa joskus seuraa hyvä olo <3 Tsemppiä ja voimia.

    VastaaPoista
  3. Voimia <3
    Älä raada koulussa vointisi kustannuksella! Sun terveys on etusijalla.

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.