Mitä helvettiä mä oikein teen mun elämällä? Ei tätä pian voi edes kutsua siksi. Päivät menee opamoxilla ja illat viiltelyllä tai opamoxilla. Ilman niitä kamala olo jatkuvasti.
Lääkäri puhuu käynnillä epävakaasta ja siitä että sen diagnoosin avulla saattaisin päästä aikuispuolelle dkt:hen. Mun pitäisi ilmeisesti oppia hallitsemaan mun tunteita paremmin. Hah.
Lohduttaakseen lääkäri sanoo että ilman hoitoakin nelikymppisenä olen terve. Lohduttaakin ihan helvetisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.