sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Päivä toistaa samaa kaavaa, tyhjäksi hiljalleen kaivertaa

Enpä ole taas hetkeen kirjoittanut. Ei mulla ole mitään sanottavaa. Elämä kulkee eteenpäin ja mä raahaudun mukana, teen sen mikä on pakko.

Olen nyt työssäoppimassa lääkefirmassa. Siellä on ihan kivaa, tai jos osaisin nauttia siitä niin varmasti olisi. Ongelma on se että mua ei oikeasti kiinnosta. On hirveän vaikea yrittää olla innostunut kun sitä ei oikeasti ole. On siellä kivempaa kuin koulussa mutta silti se on pakkopullaa joka on pakko suorittaa.

Milloin tä suorittaminen oikein loppuu? Mä olen niin kyllästynyt itseeni ja tähän kaikkeen. Koko elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.