tiistai 2. helmikuuta 2016

umpikujassa

Oon niin helvetin turhautunut tähän tilanteeseen. Tän päiväsen hoitopalaverin jälkeen oon vaan miettinyt tätä mun tilannetta ja oon tajunnut että oon täysin umpikujassa enkä itse osaa kääntää suuntaa mihin päin asiat on nyt menossa. Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Olisipa joku nappula mikä auttaisi ja saisi mun ajatukset selkeäksi koska ne on nyt aivan solmussa.

Ja varsinkin tä syöminen. Mä tiedän etten vaan voi lopettaa syömistä loppuelämäksi. Tai voin mutta se vie hengen. Sekin on houkutteleva ajatus mutta olen nyt hoidossa eikä täällä katsota vierestä kun tapan itseni hitaasti.  Hoitopalaverin jälkeen oon vaan itkenyt tätä kaikkea ja varsinkin sitä ettei mulla ole voimia tai motivaatiota muuttaa asioita.

Ja mä en enää ikinäikinä halua siihen tilanteeseen että joudun nenämahaletkuun. Viimeksi se oli kyllä se mikä käänsi suunnan mutta se ei ole mulle enää vaihtoehto, mutta jos nyt en aloita syömistä niin seuraavaksi olen tiputuksessa kun en enää pysy jaloillani ja lopulta siinä helvetin letkussa. Vaikka mulla on kyllä ajatus että ei mulle ikinä käy niin kun oon näin saatanan painava.

Anteeksi tä sekava teksti, mun ajatukset on aivan solmussa enkä saa mistään mitään tolkkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.