niin sä oot kuin rikkinäinen uudenvuoden sähikäinen, poltat sormet muttet iloa tuo

Mulla oli tänään aika syömishäiriöpolille lääkärille. Pelotti mennä sinne koska se lääkäri on sellanen että se oikeesti toimii eikä vaan kato vierestä, esimerkkinä 2011 syksy kun oli osastojakson jälkeen eka palaveri siellä ja oli ollut huono viikonloppu niin mähän olin samantien osastolla, vaihtoehdot "Sä meet sinne nyt vapaaehtosesti tai viikon sisällä pakkohoitolähetteellä" Eikä se ollut siis psykiatri vaan lastenlääkäri. Mutta siellä oli mun uusi erikoisytuva psykiatri joka ei uskaltanu siinä sanoa mitään sille toiselle lääkärille vastaan. Se osastoreissu oli kyllä yhtä tyhjän kanssa, olin siellä 4 päivää eikä kukaan jutellut mun kanssa sisäänkirjauspalaveria lukuunottamatta, ne oli seuraavana päivänä jo päättäny että pääsen muutaman päivän päästä pois.

Mutta siis. Oli tosi vaikee puhuu sille rehellisesti syömisistä, en ois halunnu myöntää etä ne menee ihan miten sattuu, mutta sain kuitenkin aika hyvin sanottua että elän lähinnä jugurtin, viilin, mehukeiton ja myslin/murojen voimalla ja määrät on joko liikaa tai liian vähän. Se kyseli tietty että ketkä kaikki tietää tän todellisen tilanteen eikä oikein tykännyt kun sanoin että terapeutti on ainut, muita oon huijannu ihan kunnolla (sitä en kyllä kokonaan myöntänyt) ja se kysy heti että saako se soittaa mun sossulle tai tukihenkilölle tai jollekin mutten antanu lupaa, ei se onneks alkanu väittelemään. Menin vähänniinkun lupaamaan että hoitaja saa sitten soittaa jossei tä tilanne yhtään parane tästä. Painoa en ite katsonut mutta oli se kai vähän laskenut, ei mitenkään hälyttävästi kuitenkaan. Musta tuntuu että oon vaan turvonnut. Mun piti saada hoitajalle aika täsä kuukauden sisällä, ennenkun on soittoaika lääkärille verikokeista.Mutta kun menin sitten sen käynnin jälkeen siihen infoon niin ei sille hoitajalle ollu yhtään aikoja vapaana seuraavan kuukauden aikana, se vaan sano että se sitten soittaa seuraavasta ajasta. Meijän oli tarkotus sen hoitajan kanssa vähän kattoo tätä mun syömisrytmii ja miten sitä sais parannettuu kun yleensä syön ekan kerran just ennen koulua tai sen jälkeen, en pystý syömään aamulla mitään. Ja välillä se syöminen jää siihen yhteen viiliin. Oon tasan kerran tehny ite ruokaa. ostin viel tollasii knorrin pussikeittoja mitkä ois helppoja tehdä ja niissä ei kauheesti energiaa, ja sit jtn kasvissosekeittoa, joita pitäis olla suht helppo syödä muttta ei. Mä en oikeesti pysty syömään edes omenaa tai kurrkua tai mitään, koska ei mun kuulu syödä mitään.. Ja sit siinä käy välillä niin että jos syön jonkun yhten viilin tai jonkun niin sitten tule se "noni ku kerran alotinkin ni ihansama mitä syön" -efekti ja se lähtee käsistä. Ja sen jälkeen aina vannon etten enää syö ikinä mitään.
Mutta mä en ihan oikeesti halua että tähän puututaan, pelottaa ihan vitusti että se hoitaja on näihin yhteydessä jos vaikka paino taas laskee tai muuten menee vähän päin persettä. Mä en oikeesti tykkää valehtelusta, enkä todellakaan halua jäädä näin suuresta valehtelusta kiinni. Tänään taas valehtelin A:lle kun se soitti ja kysy miten lääkärikäynti meni, "Ihn hyvin, ei ollu mitään ihmeellistä" sanoin kyllä että paino oli laskenut kai ihan vähän ja heti "Tiät kai ettei se tuu kuuloonkaan, että se laskee yhtään?!" 
Mutta ehkä tä lähtee parempaan suuntaan tästä pikkuhiljaa?? Niin mä vakuttelin läkärillekin että se on nyt varmaan vaan tä alku ja osaksi haluan uskoa siihen itsekin. 

Tällä hetekllä syöminen ahistaa taas älyttömästi. Oon syöny taas vitusti, melkeen pahaan oloon saakka, tainojoo, on mulla paha olo. Enkä edes oksentanut, yritin muttei siitä tullut mitään Nyttenkin vaan itken sitä kun kaduttaa niin paljon että söin, miksi miksimiksi??? En haluu syödä enää ikinä mitään. Takana oli myös ajatus "jos syön nä nyt pois niin ei tarvii pelätä niitten syömistä enää"  tänään söin ekaa kertaa itse täällä leipää, näkkäriä, 2kpl! Jos sen nyt positiivisesti kääntää,

Vittu mä en jaksa tätä syömispelleilyä. Tai lähinnä vaan ahmimista.  Tä on nii tyhmää kun tiedän että syömättömyys kostautuu suurella näkösyydellä jossain vaiheessa eikä syömättömyydellä edes laihdu samalla lailla kun säännöllisellä syömisellä mutta silti mä toimin näin tyhmästi. Mutta en mä pysty syömään niin montaa kertaa päivässä, jos syön aamulla niin se kaduttaa koko päivän, olo on paljon parempi, helpompi jos en oo syönyt mitään. En mä ansaitse mitään ruokaa, yhtään, ei ruoka oo mulle, ei mun kuulu syödä. 

Huomenna on kiva mennä terapeutille ja sanoa että seuraava aika on vasta yli kuukauden päästä kun se haluis että käyn tyyliin kerran viikossa.

Ja törmäsin sihen mun entiseen psyk. polin hoitajaan joka siirtyi sh-polille, ja se jopa tunnisti mut. En ois ihmetelly vaikkei olis, sen verran huono muisti sillä on.  Juteltiin siinä aika paljon ja se oli vaan että "kiva nähä sut tollasena ihan erilaisena" Kai mä olin sitten paljon huonommassa kunnossa kesällä vielä. Ja sit se vielä halas. En siis ikinä tykännyt käydä sen luona, en tullu silleen kauheen hyvin toimeen sen kanssa, en tykänny sen metodeista ja olin tyytyväinen että pääsin terapiaan kun sen luona käymisestä ei oikein mitään hyötyä ollut. Ja vielä kun melkeen joka kerta sen seuraava asiakas oli peruuttanut (en ihmettele) niin se piti mua sit senkin ajan, tosi kiva. En voi sanoa että ois tullu ikävä. Mutta oli se nyt ihan ok nähdä sitä näin tälleen nopeesti.

Pitäis varmaan mennä nukkumaan tästä, en oo edes pesulla käyny, en oo saanu aikaseks. Ja tä kämppä on  tosi kivan näkönen ku iha sekasi mutten oo jaksanut siivota. Ja huomenna tai ylihuomenna pitäis tullla huoltomies, joten vois olla hyvä et siivoisin ees vähän. Oli kauhea suoritus soittaa sille, inhoon tällasten asioiden hoitamista puhelimessa yli kaiken. 


Ps. Tä oli 200. postaus!!! Voisin tehdä jonkunnäkösen erikoispostauksen jos haluatte, saa ehdottaa:) Asuntopostaus? Päivä kuvina? Joku muu?