Miksi on niin paljon helpompi sanoa että kaikki menee todella hyvin eikä ole mitään ongelmia, oon nukkunut tosi hyvin ja syön hyvin ja muutenkin hyvä mieliala? Miksei voi myöntää että syöminen tuntuu menevän päin vittua, liikaa tai liian vähän. Iltaisin vannon että lopetan syömisen. Ja illat mutenkin tunnun itkevän sitä että en jaksa. Öisin tuntuu että katson kelloa parin tunnin välein aamua kohti tihentyen ja aamulla on todella vaikea nousta ylös väsyneenä. Päivätkin tuntuu vaikeemmilta, koulu tuntuu taas ihan hirveeltä ajatukselta. Tai ei tunnit mutta se helvetin kirjan lukeminen joka ei oo onnistunu ollenkaan. Oon jo monta kertaa vakuutellut A:lle että koulu hoituu hyvin vaikken oo mitään tehnyt sen eteen, muuta kun ollut tunneilla ja yrittänyt kunnella. Oon ihan kusessa sitten koeviikolla... Alle 2 viikkoa siihenkin. Vittu,
On vaan niin paljon helpompaa sanoa asiat niinkuin muut haluaa niiden olevan. Helpompi väkisin nauraa puhelimessa vaikka samalla itkisi ja ravaisi huonetta ympäri ahdistuneena kuin antaa sen vahingossakaan kuulua äänestä ja vastata siitä mahdollisesti seuraaviin kysymyksiin.
"Tosi kiva että oot sopeutunut noin hyvin!"
"Ihana että menee hyvin"
"tosi mahtava juttu että kaikki on mennyt hyvin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.