lauantai 15. kesäkuuta 2013

Stuck in my head again, Feels like I'll never leave this place, there's no escape



Viha. Itseviha. Se on jotain ihan hirveää, joka helvetin päivä ja hetki se on mun mielessä. Mä en vaan kestä tätä kehoa ja näitä kasvoja, en mä tule ikinä hyväksymään itseäni, tiedän sen. En vittu IKINÄ. Miten mä voisinkaan? En mitenkään. Suurin osa teistä ei tiedä miltä mä näytän, enkä tuu varmaankaan ikinä sitä näyttämään, vaikka tä blogi onkin nyt salainen. Mä en pysty ihan senkään takia että mä näytän vaan niin järkyttävältä. (eikä auta että ketään tulee väittämään vastaan) Ei ketään teistä menetä yhtään mitään kun ette tiedä minkä näköinen tyttö tätä kirjoittaa.

Mä oon ihan tosissani kun mä sanon että mä olisin täysin valmis tappamaan itseni ihan sen takia kuinka helvetisti mä vihaan itseäni, kehoani ja kasvoja. Ja nyt siis oon todellakin syönyt tarpeeksi, liikaakin ja oon varmasti saanut jokaikisen gramman takasin jotka ehti lähteä viimeaikoina. Ja se ei ainakaan auta mun itsevihaa ja siihen liittyviä itsetuhosia ajatuksia. Helvetti mä en jaksa. Odotan vaan sitä päivää kun en enää pysty syömään. Mä en voi jatkaa näin loputtomiin, en vittu vaan voi. Mä en pysty elämään tän kehon kanssa. Nyttenkin menee hirveesti energiaa siihen että yritän olla koskematta itseäni tai katsomasta peilistä. Vaatteiden vaihto ja suihku on kaikkein kamalimpia asioita tällä hetkellä. Ja silti mä jatkan tätä pakonomasta syömistä.



Pitäis taas mennä pesulle ja nukkumaan. Ja mä en jaksa. En jaksa nousta tästä ylös.  Enkä halua vaihtaa vaatteita enkä katsoa itseäni peilistä. On taas niin vitun vaikeeta. Enkä haluu mennä nukkumaan ennenkun väsyttää niin paljon etten pysy enään pystyssä. Ärsyttää ku nukahtaminen menee vähintään kahteen-kolmeen joka helvetin yö, riippumatta siitä mihin aikaan herään aamulla. Mutta kun olin yökylässä tässä edellisyönä (siis ke-to) niin siellä meni  ilta paljon paremmin kuin yksin :)Tänään kylläkin oli taas pakko nukkua päikkärit. kun väsytti niin saatanasti.  Päivällä saan jopa helpommin ehkä unta, sillon en ajattele niin paljon kaikkea eikä ahdista samalla tavalla. Olis niin ihanaa jos sais nukahdettua edes jossain puolessa tunnissa ja vaikka niinkun kahteentoista mennessä niin ei tarvis aamulla nukkua niin saatanan pitkään kun ei tarvitse herätä mihinkään. ja sit ei olis niin vaikeeta herätä ysiltä terapiaan. Kaikesta saa unelmoida... Oon miettiny että ei kai mulla oo koko loppuikääni mitään vitun uniongelmia? Kai ne liittyy vaan tähän muuhun paskaan.

..Enkä ookaan kun varmaan edellisessä kahessakymmenessä postauksesta valittanu nukkumisesta joka postauksessa. Ja syömisestä. Ja muutenkin nä on kaikki samanlaista paskaa. En tajuu miten ketään haluaa lukea tätä bogia.

Onnee vaan niille jotka jaksaa kahlata joka ikisen postauksen läpi! Mä meen nyt kuitenkin pesemään naaman, tai yrittämään ainakin. Ja nukkumaan. Ja huomenna on pakko mennä suihkuun, vittu. MIKSI? Pelottaa nyt jo.


Ps, Tukihenkilö lähtee huomenna turkkiin viikoksi niin oon nyt sitten ihan "omillani" viikon verran. Ei siinä siis mitään kyllä mä pärjään mutta tuntuu varmaan oudolta kun se kuitenkin soittaa tai tekstaa lähes päivittäin. :D mut ihan kivaa vaihtelua.

P.p.s Linkin park on ihana, lyriikat♥

2 kommenttia:

  1. Sun tekstejä on helppo lukee ku niihin samastuu helposti. Tääl on toinen uni ongelmainen ja välil vaatteiden vaihto ja pesul käyminenki tääl todel hankalaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on varmaankin aika samanlaiset ongelmat, sillon pystyykin samaistumaan helposti :)

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.