perjantai 15. maaliskuuta 2013

These wounds won't seem to heal, this pain is just too real

Kun avaa mun ulko-oven niin huomaa että suoristusrauta ja hiustenkuivain on lattialla eteisessä vaatteiden kanssa ja laukut miten sattuu ja vaatekaappi sekaisin jos sen avaa. Olohuoneessa on sänky petaamatta, alulakana huonosti, lattialla purkamattomia pahvilaatikoita, muovipusseja ja käytettyjä vaatteita ja muuta tavaraa. Kirjahylly on sekainen ja pöydällä paljon pientä tavaraa jonka takia se näyttää todella epäsiistiltä. Keittiössä on kaappeja auki, astioita siellä täällä likaisena ja tiskipöytä epäsiistin näköinen. Kello on kaksi ja mulla on yöpuku päällä ja rullaverhot alhaalla. 

Yksinkertaisesti mä en jaksa tehdä mitään, en jaksa siivota täällä tai vaihtaa vaatteita, hyvä että jaksan keittää kahvia. Eilen illalla itkin sängyssä sitä että en jaksa. En jaksa pitää huolta asunnosta tai keskittyä koulunkäyntiin enkä jaksa tapella itseni kanssa syömisestä. Nyt oon vaan syönyt ja syönyt, tuntuu ettei sillä ole enää mitään väliä. Ja tätähän mä pelkäsin kaikkein eniten? Että olen syömättä, ahmin, oksennan, olen syömättä, aloitan syömisen, ahmin. Illalla päätän että lopetan syömisen ja aamu alkaa ahmimisella. Oon ollu kolme tuntia ylhäällä ja oon syöny  varmaan puolet päivän kaloreista. Onhan se arvattavissa että kun syö liian vähän niin jossain vaiheessa tulee ahmimista. Miksen mä sitten opi? Miksi sen tässäkin pitää olla kaikki tai ei mitään? Tai jos opetan kokonaan syömisen niin ei tarvitse pelätä etten saa lopetettua kun aloitan taas. Mutta tiedän etten voi lopettaa kokonaan, siihen puututtaisiin ja sitä en todellakaan halua. Enkö saa tehdä keholleni juuri niin kuin haluan?

Ja miten voi väsyttää näin paljon vaikka heräsin vsta puoli kahdentoista aikaan? Nukuin yli 9h varmaan. Silmät ei meinaa pysyä auki. 

4 kommenttia:

  1. Sun täytyy kysyä itseltäsi, haluatko, että ruoka hallitsee sun elämää? Haluutko miettiä vaan ruokaa ja ahdistua syömisestä ja kaloreista? Entä jos kokeilisit syödä joku päivä aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan? Suosittelen kokeilemaan, koska sitten ei tee kovan nälän takia ahmia ja ajatukset voisi pyöriä muunkin kuin ruuan ympärillä. Kokeilisit, lupaan ettei mitään pahaa tapahdu.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiin... En kai.
      No pitäis syödä noi kaikki ateriat joka päivä, tiedän sen. Lupaan yrittää joku päivä:)

      Poista
  2. Eikait se nyt ihme ole, että tekee mieli mättää ja väsyttää, jos syö seroquelia...oishan niitä varmaa muitakin lääkkeitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoa ettei tä johdu todellakaan seroquelista, mä oon syöny sitä yli puoltoista vuotta niin kyllä sen huomais jos se johtuis siitä. Ei nä "oireet" tulis tälleen satunnaisesti jos se johtuis siitä. Paljon todennäkösempää on että tä mun syöminen johtui siitä että oon syöny liian vähän monta päivää koska se ei oo jatkuvaa todellakaan. Eikä seroquel ei oo missään vaiheessa väsyttänyt mua, en tiedä mistä eilinen johtui mutta ei varmastikaan siitä.

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.