tiistai 12. maaliskuuta 2013

"Voi helvetti"

Terapeutti mietti jo äsken että mihin se saa soittaa jos mun syöminen jatkuu näin. Eihän se voi ilman lupaa minnekään soittaa???? Se ehkä vähän ylireagoi. Sen reaktio kun kerroin "Voi helvetti!"  
Ja mä en kuulemma taaskaan tajua mun tilaa kun en oo yhtään huolissani itestäni eikä mulla oo omasta mielestä mitään ongelmaa syömisen kanssa. Ei auttanut vaikka yritin selittää että ei tä oo mitään, kyllä tä tästä, ei oo mitään syytä huolestua, ei muutaman päivän perusteella voi oikeasti vetää kauheita johtopäätöksiä.

Ja miten se sitten käytännössä on sujunut? Ois voinut mennä paremmin joo, mutta en sentään oo kokonaan lopettanut syömistä. Oon melkeen joka päivä syönyt, poikkeuksena eilinen. Mutta en mä nää tässä vielä mitään sen suurempaa ongelmaa, mulla kestää vaan totutella tähän että oon ite vastuussa.
Oon nyt syöny täällä olon aikana 4 kertaa. Kerran päivässä. Jugurttia, muroja, mansikoita, mehukeittoa (dominoita). Äsken söin just mangopiltin, kun en nyt puoleentoista vuorokauteen oo mitään saanut alas, paitsi kahvia ja teetä.
Totuus on että mä en oo nyt uskaltanut syödä. Mua pelottaa että se lähtee käsistä, että mä en pystykään lopettamaan sitä kun kerran aloitan. Ja en halua sitä ahdistusta joka syömisestä tulee. Joten helpompi vaan olla syömättä. En nyt edes tiedä miksi söin sen piltin, mutta söin kuitenkin. Enkä oo alkanut sen jälkeen vetämään kaikkea mitä kaapista löytyy. joten tä on mun käsissä.  Mulla on ihan hyvä olo fyysisesti, ei oo heikko olo eikä pyörrytä tai mitään. Joten oon syöny ihan tarpeeksi, eikö niin?  Eikä oo edes ollut pahemmin nälkä. Hetkittäin mutta se menee nopeasti pois eikä oikeasti edes tee mieli syödä mitään

Mä en kyllä tiedä sitä rajaa että millon tää lähtee muka käsistä. Ei tässä mun mielestä vielä mitään hälyttävää ole, ei näin lyhyen ajan sisällä. Mutta myönnän että tuli vähän tyhmä olo kun tyjensin jääkaappia siltä varalta että joku kattoo sinne että oon varmasti syönyt. Avasin esim. margariinipurkin ja  raejuustopurkin ja otin sieltä monta lusikallista pois, leikkasin kurkusta palan ja heitin kirsikkatomaatteja pois ja heitin kanasuikalepaketin pois ja kaadoin jugurttia ja maitoa pois ja avasin juustopaketin ja kalkkunaleikepaketin ja tein niin että näyttää että oon oikeesit syöny leipää ja kaikkea. Onko tä oikeesti enää normaalia?  En mä silti osaa huolestua itestäni, eikä kenekään muunkaan tarvitse oikeasti. Ei oo vielä tapahtunut mitään radikaalia. Nyt kyllä ahdistaa se piltti, kun illalla joudun kuitenkin syömään herkkuja kun on läksiäiset lastenkodissa. Ei tän ehkä pitänyt mennä ihan näin mutta meni nyt kuitenkin. Mutta en usko että tä menee liian pitkälle, oon aika varma että sitten kun tulee järkyttävä nälkä niin kuitenkin sorrun syömään. Enkä tiedä etä huomaako joku jossain vaiheessa jotakin?
Ja A:han sanoi just mun tukihenkilölle että ei mulla mitään syömishäiriötä ole, se on pelkästään masennuksen oire, ei muuta.  Joten ei tä ole mitään.  Mulla ei mee huonosti muuten, joten ei oo mitään hätää. Vähän kyllä tuntuu että mun mieliala on parempi koska ei tarvitse ahdistua ruuasta.
Ja mun maha turpos heti kauheesti ku söin yks ilta all bran -muroja, en tiedä uskallanko syödä niitä enää. Muutenkin maha on järkyttävän näkönen, pullottaa älyttömästi, yäk. Taino ainahan se. En mä voi elää tän kehon kanssa, en vaan pysty. 

Anteeks, en tiedä oisko pitäny jättää julkasematta, en halua huolestuttaa ketään ihan oikeasti, älkää olko huolissanne, ei tarvitse olla, kyllä mä pärjään♥

4 kommenttia:

  1. Kai tiiät ettei oikeesti yks piltti päivässä riitä? Mä en oikeen tiiä mitä mun pitäis sanoa mut toivon, että noi pari päivää ei muutu viikoiksi ja kuu´kausiksi, vaan löytäisit jonkun motivaation syödä, koska sä _et oikeesti oo läski_! Ihmisen kuuluu syödä, ihmisen on pakko syödä.

    Halaus sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo tiän... Mut tein ja söin äsken ihan lämmintä ruokaa:)

      Sinne myös♥

      Poista
  2. Tiiätkö miten helvetin sairaalta tää kuulostaa? Tää ei todellakaan ole sun käsissä, jos oot koko päivän syömättä. "sitten kun tulee järkyttävä nälkä niin kuitenkin sorrun syömään". Rakas se ei oo sortumista. Se on sortumista, josset sä syö. Hyvä et kerroit terapeutille, kerro jatkossakin, sille et ala valehtelemaan! Ja kyllä, sen todellakin huomaa, jos tää jatkuu vähänkin vielä, oot niin pieni muutenkin. Ai ei mitään radikaalia? Pidät kahden keksin syömistä ahmimisena ja oot puoltoista vuorokautta syömättä. Mieti haluatko oikeesti heittää hukkaan sen työn mitä oot tehny tässä parin vuoden aikana parantumisen eteen? Tiiän että sanot ettei tarvii olla huolissaan ja pärjäät, mutta mä en vaan voi uskoa siihen kuunnellessani suo. Miten alkaisit yhtäkkiä syömään, jos saat siitä paremman olon ettet syö? Et mitenkään, ellet pakota itteäs siihen ja pyydä apua. Mä oon niin vitun vihanen syömishäiriölle. Entiedä mitä voin tehdä, mutten vaan voi olla hiljaa ja katsoa vierestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei ihan varmana jossain vaiheessa alan syömään kunnolla kun tulee fyysisesti tosi paska olo. VIelä ei oo tullut. Ja tänäänki oon syöny vaik kuin paljo kaikkee herkkuu. Ja tein tänään kuitenkin lämmintä ruokaa ja söin sitäkin.
      Älä ihan oikeesti nyt oo liian huolissas, kyl mä varmaan sit sanon jos oikeesti alkaa menemää päi vittuu pidemmän aikaa. Ei tässä oo nyt kulunu viikkoakaan vielä:) ei oo mitään peruuttamatonta tapahtunu.

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.