keskiviikko 16. tammikuuta 2013

I can try to take off my head sometimes because I can't escape the memories

Mä oon alkanu itekseni miettimään että miks mä en osaa luottaa ihmisiin. Tai siis en osaa olla täysin oma itseni melkein missään. Aina pitää esittää ja nauraa vaikkei naurattaisikaan. Ja joka kerta kun joku kysyy mitä kuuluu ja miten koulu menee, suusta tulee automaattisesti "Hyvää, hyvin". En edes harkitse totuuden kertomista. Mutta miksi? Mikä siinä on niin vaikeaa etten pysty vastaamaan totuudenmukaisesti tai olemaan oma itseni ilman tekohymyä ja pirteää äänensävyä jos ei ole hyvä päivä?
 Ehkä se on sitä etten usko että ketään oikeasti kiinnosta. Mä en rehellisesti sanoen usko oikeasti että ketään ketä sitä kysyy tarkoittaa kysymystään kirjaimellisesti, vaan kysyy sen tottumuksesta. Edes terapeutti. Mä en usko että sitäkään kiinnostaa mikään mitä mä sanon, vaikka se on sanonut että sitä kiinnostaa. Enkä mä tavallaan usko että se valehtelee mutta uskon silti että se sanoo sen vaan sen takia että sen kuuluu sanoa, se kuuluu sen ammattiin. Vaikka mitä hittoa se tekisi tossa ammatissa jos sitä ei oikeasti kiinnosta asiakkaiden asiat? Mä en vaan saa mahtumaan päähäni että sitä kiinnostaisi oikeasti kuunnella mun asioita.

Tai täällä lastenkodissa hoitajat. En mä ikinä kerro kenellekään muulle kun A:lle mitä oikesti kuuluu. Enkä A:llekaan heti, vaan sitten kun ollaan puhuttu joistain muista asioista ensin. Sen pitää kaivamalla kaivaa ne oikeat vastaukset musta yleensä. En tiedä mikä siinä puhumisessa on niin vaikeaa.  Mä oon asunut täällä jo hitto kymmenen vuotta enkä vieläkään osaa olla oma itseni, en osaa näyttää tunteita enkä kertoa kun kysytään. Entiedä ehkä pelkään vaan että mut tuomitaan jotenkin tai jotain. En osaa selittää kunnolla. Kai kaikki odottaa että vastaan rehellisesti, ei ne varmaan sen takia kysy että voisin valehdella. Mutta pelkään niin hirveästi sitä reaktiota mikä tulee jos sanonkin jotain muuta kun hyvää tai jos muuten näytän tunteitani. En jaksa alkaa selittämään mitään kun en alkais kyselemään kuitenkin. Ja muutenkin. En tiä mikä siinä tökkii.

Toinen yökkö(=yövuorolainen) joka täällä  on töissä, on tosi mukava, tullaan hyvin toimeen ja ollaan juteltu paljon ja näin.Siis ei mun asioista silleen vaan siis ylipäätään asioista. Ja en sillekään oo ikinä mitään sanonut vaikka tekisi mieli. Mutta mä en siitäkään usko että se tosissaan kysyy vaikka "Miten koulussa meni?" koska se on peruskysymys, sellanen mikä aina vaan kysytään ku tullaan avaamaan ovi. Mutta oon huomannut että se kysyy sen kuitenkin jossain vaiheessa ei oo tullut heti tilaisuutta ja kuulostaa kuitenkin siltä että sitä kiinnostaa.  Aina se tulee siihen juttelemaan kun vaikka syön tälleen illalla myöhemmin koulun jälkeen ja kyselee koulusta ja kaikesta.  Silti mun suusta tulee aina se "hyvin" vaikkei oiskaan mennyt. Taino on se nyt mennyt ihan hyvin. Mutta se tulee vaikkei ois mennytkään. Ja ärsyttää kun en osaa puhua totta vaan valehtelen yleensä. On vaan niin paljon helpompi sanoa että hyvin menee kun sanoa ettei mee ja sen jälkeen selittää miksi.

 Mutta eilen mulle tuli ihan hirvee olo illalla, ahdisti ja muutenkin paska olo ja van itkin ja itkin enkä saanut sitä loppumaan. Otin sit kyl jossain vaiheessa opamoxin mutta siinä menee joku tunti että se alkaa vaikuttamaan. Ja piti viedä kone ja kännykkä kymmenen aikaan kansliaan ja oli vieläkin hirvee olo joskus varttii-kaksytyli oli pakko lähtee viemään ja  näytin tietenkin hirveeltä kun olin itkenyt yli tunnin verran, vaikkakin sain rauhotuttuu sen verran et itku loppus. Sit se yökkö kysy vaa että mite päivä on menny ja sanoin et entiä ja se näki kyl mun naamast et olin itkeny ja se oli vaa et "no ei aina oo hyvä päivä" ja  sanoin jotai et ilta on menny  huonosti ja sit ylitin itteni ja jäin sit siihen olkkariin sen kanssa istumaan siks aikaa et opamoxi alko vaikuttaa kunnol ja alkais väsyttämää. Oli tosi vaikee myöntää ensinnäki et oli paska olo vaikka se näkyikin ja sit viel kysyy et voinko mä jäädä siihe siks aikaa istumaa et opamoxi alkaa vaikuttamaan. Se oli vaan "joo tietty voit, ei kannatakaan mennä yksin huoneeseen jos on tollanen olo" ja sit juteltii vaan jostain ihan muusta ja sit joskus yhentoist aikaa (vaik otin sen opamoxin jo vähä yheksän jälkeen)  alko väsyttämään niin menin nukkumaan. Ja nukuin pitkäst aikaa hyvin, opamoxin takii varmaanki. Hoitaja tuli herättämään mut varttiivail kymmenen ku yleensä aina herään ite sii yheksän jälkeen ja nyt olin ihan umpiunes siihe aikaa viel. Huomaa kans et oon nukkunu huonommin taas viime aikoina.

Sit se hoitaja oli aamul vaa et "Harmittiks sua joku ku rapsas oli et olit valvonu?" Mua ärsyttää älyttömästi tollaset kysymykset mitä toi kysyy. Joo vittu harmittiko? se kuvaaki tätä oloa hyvin, muahan aina harmittaa joku jos itken tai on muute huono olo. Ja jos joskus ahdistaa hirveesti ja satun tiuskasemaan vähän jotain niin heti kauhee "mistä sä oot vihanen mitä mä oon tehnyt sulle" vaikkei oltais nähty ennen sitä sinä päivänä. Ärsyttäää.

Huomenna taas terapia. En tiedä ootanko vaiko en. Kai mä sitä ootan. ootan kyl sitä päivää ku pystyn puhumaan sille ihan oikeasti. Niistä asioista mistä en kenellekään muulle pysty. Jos se päivä edes tulee. Myönsin sille tiistaina että on asioita mistä en pysty puhumaan kun se kysy että pystynkö mä puhumaan sille kaikesta. Tuntuu niin oudolta ajatukseltakin että pystyisin puhumaan kaikesta. Siihen kai tossa pyritään. Koko kysymyskin tuntu ihan oudolta ihan kun mä pystyisin.

Joo nyt pitää mennä nukkumaan. Että mä vihaan tätä osaa päivästä. Siitä huolimatta hyvää yötä kaikki rakkaat♥

2 kommenttia:

  1. Kyllä se päivä vielä koittaa, usko pois! <3 :) joku päivä sä sanot, et oot ylittäny ittes! Ootat vaa vuoroas, sitä se on ja toiki on jo paljon!

    tiiän että puhuminen on vaikeeta, enkä sen takia nyt oikein voi vain sanoa että puhu puhu kun teen sen itsekin itselleni harvinaisen vaikeaksi... Koita kuitenkin aina vähän kerrallaan, pienet sanat auttaa aina alussa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai mä vielä opin:) Ja kyllä säkin opit vielä:)

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.