Edistysaskeleita syömisessä

Ajattelin nyt kirjoittaa vähän miten mulla menee syömisten kanssa nykyään kun en hetkee ole siitä puolesta kirjoittanut.

Mulla menee kai ihan hyvin. Tajusin eilen oikeastaan, etten edes muista milloin olisin kokenut kovaa ahdistusta ruuasta tai syömisestä. En muista milloin olisin viimeksi saanut ahdistuskohtauksen illalla sängyssä siitä kun olen niin läski ja syön liikaa. En ihan oikeasti vain muista. Ja se on aika paljon mun suusta sanottuna kun ne on niin pitkään ollut lähes päivittäisiä. Syön omasta mielestä aivan liikaa ja olenkin ihan varmasti lihonut koko ajan pikkuhiljaa, mutta en tiedä mikä mussa on kun vain jatkan samaa menoa. Ehkä joskus päivän verran syön hillitymmin mutta useimmiten oikeasti syön paljon. En todellakaan kehtaa sanoa mitä syön ja kuinka paljon, hävettää liikaa... Mutta uskokaa pois kun sanon syöväni paljon.

Mutta yritän nyt kirjoittaa vähän positiivisempaan tyyliin kun meinaa mennä valitukseksi!

Huomaan taas pienistä asioista että paranen koko ajan pikkuhiljaa. Tänään tehtiin koulussa ruokaa ja otin sitä lisää. Lisää ottaminen on olut sellainen todella vaikea asia, varsinkin sellaisten ihmisten kanssa ketä en tunne hirveän hyvin. Mutta tänään kun kaveri otti niin otin mäkin! Se oli jo iso edistysaskel. EIkä muutenkaan ole enä koulussa tehdyt ruuat ahdistanut oikeastaan yhtään!!:)

Toinen on aamupala. Olen opetellut syömään aamupalaa lähes päivittäin! Joko koulussa tai kotona. Ei siihen mennykään kuin melkein vuosi... Se vain loppui heti kun muutin omilleni. Mutta nyt olen onneksi opetellut sen uudestaan! :) Olen vain yrittänyt ajatella että sitten ei ole niin nälkä iltaisin ja se on kyllä totta. Joten yritän pitää kiinni siitä säännöllisestä aamupalasta :) ja muutenkin säännöllisestä syömisestä. Mutta ihan rehelllisesti sanoen, syön melkein koko ajan kun olen yksin, ihan oikeasti, en valehtele... Joten voitte uskoa että syön aivan liikaa. Pitäisi yrittää saada sitä vähän nyt normalisoitua ja syödä se 4-5krt/pv eikä jatkuvasti.

En nykyään ajattele laihduttamista tai syömisen kokonaan lopettamista päivittäin. Se oli todella pitkään mutta nyt tuntuu että sekin alkaa hellittää :) Joka ilta ei viimeinen ajatus ole että "Huomisesta alkaen laihdutan" tai "En enää ikinä syö mitään" Enkä itke läskejäni kuin harvoin. Pystyn pitämään farkkuja useana päivänä viikossa ja usein pidän niitä mieluummin kuin lökäreitä!

Yksi iso muutos on myös kalorit, tai niiden puuttuminen mun ajatuksista! Olen oikeasti päässyt todella hyvin pois siitä tavasta että lasken kaikki kalorit! Senkin huomasin vain yksi päivä, en tiedä kuinka paljon kaloreissa syön, ei mitään hajuaa ja se on todella helpottavaa! Vaikkei ehkä niin hyvä mun ruokavaliossa kun ne huitelee jossain taivaissa... Mutta no ehkä mun syömismäärät järkevöityy tässä pikkuhiljaa :)

Sitten, olen jopa harkinnut syömishäiriöpolin käyntien lopettamista tosissani. En koe että niistä on enää oikein mitään hyötyä. Tai kun mulla kuitenkin menee aikaa tottua uuteen hoitajan enkä muutenkaan nää sitä enä kovin montaa kertaa niin tuntuu ihan turhilta. Taino toisin ajatellen, jos on enää muutama käynti kuitenkin jäljellä niin miksen voisi käydä niitä ja sitten lopettaa kun on pakko? Niin, en tiedä. Ahdistaa vaan ne uuden hoitajan käynnit. Huhtikuussa on isompi palaveri siellä ja aion ottaa kyllä esiin käyntien jatkamisen järkvyyden... Se lääkäri on kyllä tosi mukava! Niin ja kohta on sitten viimeinen käynti ravitsemusterapeutillekin :( Vähän hävettää kirjottaa sinne ruokapäiväkirjaa, en tiedä pystynkö ihan rehellisesti kirjoittamaan kun oikeasti ne mun ruokamäärät mitä syön, yäääk...
Niin ja yksi syy miksi haluan lopettaa polikäynnit on että en osaa olla siellä täysin rehellinen syömisten suhteen, en osaa kertoa tarkalleen miten syön kun en kehtaa joten aina kaunistelen jonkun verran. Eikä se ole ihan niiden käyntien tarkoitus... Vihaan puhua tarkkaan syömisistä niin mitä järkeä on käydä polilla niistä puhumassa kun kuitenkin valehtelen?  Terapeutti ei onneksi puutu siihen minkä verran syön, se on huomannut kuinka vaikea mun on siitä puhua. Ja niin huomasi edellinenkin hoitaja sh-polilla, keskityttiin muuhun kun tarkkoihin määriin ja se oli helpottavaa. Mutta nyt on uusi hoitaja joka ei tunne mua paljoakaan vielä... Äää.

Terapeutista tulikin mieleen, ihmettelen ettei se ole ottanut kertaakaan esiin mun painoa ja vaakaa kun tässä posauksessa jonka sille annoin luettavaksi oli siitä että omistan vaa'an ja tiedän minkä verran painan (nyt en siis tiedä mutta silloin tiesin). Oletin että se ottaisi sen esiin mutta ei.. ei haittaa mutta ihmettelenpähnän vaan. Ei se sitä ole voinut unohtaa kun se sanoi uksi kerta että on lukennut sen 20-30 kertaa läpi (voitte kuvitella mun ilmeen kun kuulin:D) "ja silti mä löydän tästä joka kerta jotain uutta" alon vaan miettimään onko sillä lukihäiriö tai joku kun niin monta kertaa sen joutui lukemaan....:D

Niin ja kun annoin sille myös tämän postauksen niin se alkoi lukemaan sitä vissiin vasta tänään :D ja se on ollut sillä monta viikkoa. No ehkä se halusi rauhassa lukea sen... Vähän jännitti antaa tota kun kuulin kuinka monta kertaa se luki sen syömispostauksen. Mutta ei tossa ollut sellaista asiaa mikä pitäisi lukea 20 kertaa.

Nyt lopetan kirjoittamisen ja laitan kivoja kuvia loppuun :)

Ps. Huomenna kampaaja, apua!! En edes tiedä mitä teen tälle harakanpesälle :D