torstai 4. heinäkuuta 2013

Vittu et ärsyttää

Tuli taas vaihteeks todistettuu et oon ihan järjettömän hyvä hävittämään kaiken mahdollisen.
Olin tänään psyk. polilla lääkärillä. Se meni ihan hyvin vaikka se lääkäri nyt onkin vähän outo. Katottiin just mun lääkitystä ja se oli miettinyt just ketipinoria tai mirtazapinia niinku oon itekin. Se nyt määräs sit ketipinoria illalle 25-50mg jos se nyt tällä kertaa auttais pidempään kun sen muutaman päivän. Koska mulla kuitenkin seroquel toimii ja se on samaa ainetta. Ja sit juteltiin siitä että seroquelia aletaan seuraavalla kerralla laskemaan (nyt sitä on siis 400) jos toi ketipinori nyt toimii. Se ei halunnu tehä kai liikaa muutoksia ja sit kun poli on seuraavat 2 viikkoa kiinni niin ei viitsinyt vähentää lääkkeitä senkään takia.
Kun kävelin sieltä kotiinpäin kauheassa auringonpaahteessa läkähtyen -mulla oli siis huppari päällä kun muutamaa tuntia aiemmin oli paljon viileämpi- aikomuksena käydä matkalla hakemassa mun alakerrassa olevassa apteekissa ketipinorit ja circadinit tarkistin vielä ennenkun astuin ovesta sisään että onhan mulla kelakortti mukana niin ei sitä tietenkään ollut. No ajattelin vaan käydä nopeasti kotona hakemassa sen mutta hakureissusta tulikin vähän pitempi kun en löytänyt sitä. Käänsin varmaan koko helvetin kämpän ympäri -sen on näkönenki-  eikä sitä oo missään. Ei toki ärsytä ei. Vittu. En tajuu missä se voi olla. Jos en tänään löytänyt niin en usko että huomennakaan löydän sen enempää.

En tajua miten oon näin hyvä tässä hävittämisessä. Hävitän vittu kaiken mahollisen ja sit löydän joskus vuoden päästä, tä on ihan käsittämätöntä. Lastenkodissa Mari oli aina ettimässä jotain mun tavaraa. Ja täällä mulla hävii vähintään muutaman kerran viikossa joku silleen että menee vitun kauan että löydän sen.

Ja jee huomenna on ravitsemusterapeutti:) ajattelin nyt kysyä siltä oikeasti sitä mielipidettä vaikka päiväosastosta kun en viimeksi saanut kysyttyä. En usko kyllä että se on sen kannalla mutta sen kuulee huomenna :) Tuntuu tyhmältä mennä sinne sanomaan että en oo päivääkään pystynyt tota ateriasuunnitelmaa noudattamaan... Enkä voi väittää että oisin ihan kaikkeni yrittänyt. En tiedä mistä mä jonkun motivaation vedän. Tai tänään oon kyllä taas syöny aika paljon tai tuntuu etten o muuta tehnykään kun syöny.  Ja oon vaan vitun tyhmä kun on pakko aina illallakin käydä vaa'alla  ja nyt tuntu et sekoon kun se oli noussu 8oog. Mikä nyt on aika luonnollista, tai niin mä yritän itelleni selittää. Kauhea paniikki vaan että se ei laske aamuksi vähntään tota määrää. En pystynyt tänään menemään lenkillekään kun keho ahdistaa niin paljon.

Ja oon pahoillani ettei mun blogi nykyään käsittele melkein mitään muuta kun syömistä ja se ärsyttää itseäkin. ajatukset nyt on vaan mitä ne on. En mä kyllä loputtomiin siitäkään jaksa pelkästään kirjoittaa. Enkä jaksais ajatellakaan. Mikä parantumisessa on niin vitun vaikeaa oikeasti?

4 kommenttia:

  1. Mä haluaisin tietää et minne ne kaikki kadonneet tavarat oikeesti häviää, onks niil joku mystinen paikka, johon ne menee piiloon :D

    Toivottavasti se ravitsemusterapeutin käynti menee hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nii mäki!!! :D

      Joo se meni ihan hyvin :) sekin vaan yritti puhua mut päiväosastolle.."toivottavasti nädään siellä seuraavaks"

      Poista
  2. voimahali <3 oot kaunis just tommosena.

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen kommentista, arvostan kaikkia sanoja:)♥
Kommentinvalvonta on käytössä joten voit sanoa jos et halua kommenttiasi julkaistavan:)
Vastaan kommentteihin pääasiassa omaan blogiini.